Miks tää on niin vaikeeta, ex :än kuolemasta

["vvieras"]

erottu on jo muutama vuosi sitten, kaikki meni meidän suhteessa päin perserrä. Mulla ei töitä ja ex valitti vuosia kuinka olen loinen. Ilkeä lapsille, teki vaikka mitä sekoa. Mutta seksi oli niin jumalaista, ja sen takia lämmiteltiinkin tässä vuoden verran. Nyt pari kuukautta sitten ex kuoli äkilliseen sydämenpysähdykseen. Ja mä täällä itken ja muistelen niitä kivoja hetkiä ja ehkä väritän mukavemmaksikin sitä yhteiselämää. Miten saisi itsenäs palaamaan raiteileen eikä näkis vaan asioita niin ihanina ja vaaleenpunaisina kun ei ne olleetkaan?

 

[Ultramariini]

Kaikella on aikana, miksi kiirehtiä edes riisumaan niitä vaaleanpunaisia laseja, jos maailma niin näyttää kauniimmalta.

Tylyä sanoa, mutta enäähän, et voi " sortua " samaan ihmiseen uudelleen, jos ei häntä enää ole. Mikset saisi siis muistaa niitä ihania asioita hänestä, antaa hyvien muistojen kannatella.


Surutyö tai miksi sitä sitten kutsuisikaan, luopumistyö kyllä kantaa vielä nekin vaiheet, jolloin se vaaleanpunaisuus väistyy ja tilalle astuu ankeammat värit.

 

["vieras."]

Samaa mieltä ultramariinin kanssa.

Munkin eksä kuoli tuossa joku aika sitten. Oli eläessään todella vaikea persoona ja teki suoraan sanottuna elämästäni helvetin sekä yhdessä ollessamme että myös eromme jälkeen. Hänen kuolemansa oli helpotus enkä oikeasti vuosiin enää haikaillut peräänsä. Silti nyt, kun hän on kuollut, olen alkanut näkemään unia joissa hän on muuttunut eikä enää satuta/loukkaa mua. Unissani olemme rakastuneita ja mies on sellainen, joksi hänet alunperin luulinkin. Minä rakastan häntä ja hän minua. Kaikki on täydellistä.

Olen ajatellut, että ehkä tämä on jotain alitajuista anteeksi antamista. Puolin ja toisin. Asioiden loppuun saattamista ja niiden käsittelyä, nyt kun se on turvallista ja lopullista toisen kuoltua. Tosi elämässä en ikinä olisi voinut kuvitellakaan palaavani hänen kanssaan yhteen, mutta unimaailmassa me olemme jälleen pari. Ehkä tämä on tarpeen, kuka tietää. Olkoon sitten niin. Kunhan aikaa kuluu, niin asiat hiipuvat pois ja ne vääristyneetkin mielikuvat katoavat. Ja jos eivät katoa, niin mitä se haittaa niin kauan kun ne eivät satuta itseä tai ketään muutakaan?