miks nykyaikana lapset koetaan usein häiriöksi ja taakaksi ?

[vieras]

Tämä on hyvin suomalainen ilmiö. Myös vanhuksia kohtaan on samanlaista asennetta, ihmisillä palaa heti hermot jos mummeli kaivelee kolikoita kassalla liian kauan.

Suomalainen yhteiskunta on yli-yksilökeskeinen, sen vuoksi täällä on myös paljon masentuneita, paljon itsemurhia, paljon yksinäisiä.

Yksilökeskeinen siinä mielessä, että itsekkyys on trendikästä, mutta joukkoon on kuitenkin parasta sulautua, koska on trendikäs.

Noup, ei yksilöllinen vaan yksilökeskeinen. Tarkoittaa tässä sitä, että elämässä tärkeintä on oman edun tavoittelu ja oma hyvinvointi. Yhteisöllisissä maissa perhe on usein elämän kiintopiste.

Noup, ei yksilöllinen ainoastaan, vaan myös yksilökeskeinen. Tarkoittaa tässä sitä, että on trendikästä ja yleisesti hyväksyttyä olla yksilöllisesti itsekeskeinen ja trendikäs, eli samanlainen kuin kaikki muutkin. Jos joku on erilainen, niin se on hullu.

Aa, nyt meni jakeluun. Totta tämäkin.

Olin joskus sairaalassa töissä, monessakin. Siellä hyvin näkyi, minkälainen yhteiskuntamme nykyään on. Omaiset valittivat aktiivisesti läheistensä hoidosta, mutta itse eivät kuin piipahtaneet joskus putsaamassa omantuntonsa pikku visiitillä tai tarkistamassa, joko perintöä kohta jaetaan.

 

[endie]

Ilmeisesti siksi että myös lapsen omat vanhemmat kokevat lapsen kasvattamisen ja vahtimisen taakaksi... seuraukset sitten näkyvät esim. juhlissa.

Minä en koe ja silti jätän pienen lapsen hoitoon juhlan ajaksi

tää avaus ei ollut kohdistettu keneenkään henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla mietintää.
=)

 

[hmm]

Mun mielestä taas on hienoa, että nykyään osataan tarkemmin rajata tilanteita, joissa lapset viihtyvät ehkä huonosti tai muuten olisivat tilanteessa, joka ei lapselle sovi (esim. jos ihmiset oikeasti juhlivat ja humaltuvat häissä).

Silloin pari vuosikymmentä sitten pienetkin lapset oli mukana sielläkin missä ei aina olisi tarvinnut. Esimerkiksi pienikin hiprakka aiheuttaa lapsessa epävarmuutta, vaikka hiprakassa olisikin joku muu häävieras eivätkä omat vanhemmat.

Musta on hienoa jos lapset voivat liian pieniä ollessaan jäädä pois turhista stressiä aiheuttavista tilanteista. Heillä on sitten vaikka koululaisina aikaa tulla häihin kun ymmärryskin on jo kasvanut ja oppia tuollaisistakin tilanteista. Kotona pidettävät päiväjuhlat, esim. lakkiaiset, synttärit ja kastejuhlat ovat asia aivan erikseen eikä niissä yleensä ole tilanteita, joista lapsi hämmentyy.

 

[Phoebsi]

Ilmeisesti siksi että myös lapsen omat vanhemmat kokevat lapsen kasvattamisen ja vahtimisen taakaksi... seuraukset sitten näkyvät esim. juhlissa.

Minä en koe ja silti jätän pienen lapsen hoitoon juhlan ajaksi

tää avaus ei ollut kohdistettu keneenkään henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla mietintää.
=)

Ja mä annan esimerkkejä että ei kaikki koe taakaksi oman lapsen hoitamista.

 

[endie]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

 

[endie]

Ilmeisesti siksi että myös lapsen omat vanhemmat kokevat lapsen kasvattamisen ja vahtimisen taakaksi... seuraukset sitten näkyvät esim. juhlissa.

Minä en koe ja silti jätän pienen lapsen hoitoon juhlan ajaksi

tää avaus ei ollut kohdistettu keneenkään henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla mietintää.
=)

Ja mä annan esimerkkejä että ei kaikki koe taakaksi oman lapsen hoitamista.

no eiköhän sen kaikki tajua ?!
mutta ei mistään voi keskustella suurella kaavalla tai pohtia, jos ei saa tehdä yleistyksiä .

 

[Huspati Huta]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

 

[Phoebsi]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

Toisaalta se oli ihan hyvä, kai. Ainakin minä sain olla pitkään ihan lapsi

 

[endie]

Mun mielestä taas on hienoa, että nykyään osataan tarkemmin rajata tilanteita, joissa lapset viihtyvät ehkä huonosti tai muuten olisivat tilanteessa, joka ei lapselle sovi (esim. jos ihmiset oikeasti juhlivat ja humaltuvat häissä).

Silloin pari vuosikymmentä sitten pienetkin lapset oli mukana sielläkin missä ei aina olisi tarvinnut. Esimerkiksi pienikin hiprakka aiheuttaa lapsessa epävarmuutta, vaikka hiprakassa olisikin joku muu häävieras eivätkä omat vanhemmat.

Musta on hienoa jos lapset voivat liian pieniä ollessaan jäädä pois turhista stressiä aiheuttavista tilanteista. Heillä on sitten vaikka koululaisina aikaa tulla häihin kun ymmärryskin on jo kasvanut ja oppia tuollaisistakin tilanteista. Kotona pidettävät päiväjuhlat, esim. lakkiaiset, synttärit ja kastejuhlat ovat asia aivan erikseen eikä niissä yleensä ole tilanteita, joista lapsi hämmentyy.

kylläpä tähän hääteemaan nyt tartuttiin
mut siis kyl me ainakin pentuina oltiin häissä eikä mitään traumoja jäänyt siitä että siellä joku oliskin ollut hiprakassa ( kuka ääliö vetäis perseet olalle häissä ? no joo, onhan niitäkin.. ).
tää on taas musta vähän turhaa ääripäätä, että pitää lasta suojella kaikelta tällaselta.

 

[Phoebsi]

Ilmeisesti siksi että myös lapsen omat vanhemmat kokevat lapsen kasvattamisen ja vahtimisen taakaksi... seuraukset sitten näkyvät esim. juhlissa.

Minä en koe ja silti jätän pienen lapsen hoitoon juhlan ajaksi

tää avaus ei ollut kohdistettu keneenkään henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla mietintää.
=)

Ja mä annan esimerkkejä että ei kaikki koe taakaksi oman lapsen hoitamista.

no eiköhän sen kaikki tajua ?!
mutta ei mistään voi keskustella suurella kaavalla tai pohtia, jos ei saa tehdä yleistyksiä .

Mua ärsyttää yleistykset ja mulla on tänään käynnissä yhden naisen sota niitä vastaan :snotty: :ashamed:

 

[vieras]

Mun mielestä taas on hienoa, että nykyään osataan tarkemmin rajata tilanteita, joissa lapset viihtyvät ehkä huonosti tai muuten olisivat tilanteessa, joka ei lapselle sovi (esim. jos ihmiset oikeasti juhlivat ja humaltuvat häissä).

Silloin pari vuosikymmentä sitten pienetkin lapset oli mukana sielläkin missä ei aina olisi tarvinnut. Esimerkiksi pienikin hiprakka aiheuttaa lapsessa epävarmuutta, vaikka hiprakassa olisikin joku muu häävieras eivätkä omat vanhemmat.

Musta on hienoa jos lapset voivat liian pieniä ollessaan jäädä pois turhista stressiä aiheuttavista tilanteista. Heillä on sitten vaikka koululaisina aikaa tulla häihin kun ymmärryskin on jo kasvanut ja oppia tuollaisistakin tilanteista. Kotona pidettävät päiväjuhlat, esim. lakkiaiset, synttärit ja kastejuhlat ovat asia aivan erikseen eikä niissä yleensä ole tilanteita, joista lapsi hämmentyy.

Peesi! Mua häiritsi juhannukset maalla sukulaisten kanssa, kun eno oli kännissä loppuillasta ja muillakin aikuisilla oli aivan liian 'iloinen mieli'. Muistan, että halusin vain että äiti tulee nukkumaan mun kanssa ja muuttuu taas tavalliseksi. Vaikka äiti ei ollut humalassa vaan vain 'iloisella tuulella' parin jälkeen. Mulla oli sellaisissa tilanteissa turvaton olo.

 

[miu]

katsoitteko punaista lankaa telkkarista, jossa haastateltiin jotain konstaapelia. tuli aika selväksi, missä mennään tänä päivänä lasten ja nuorten kasvatuksen osalta. ei mennä edes selvittämään nuorten tekemiä rikoksia kuulusteluihin, kun on niin kiirettä töissä eikä meidän lapset tee mitään kamalaa.

 

[Pessi]

Eihän lapset opi käyttäytymään juhlissa ym. jos eivät ikinä pääse mukaan.

 

[vieras]

Eihän lapset opi käyttäytymään juhlissa ym. jos eivät ikinä pääse mukaan.

Ihan pieni ei kyllä opi juhlatilantiesta mitään. Stressaa vaan niin lasta kuin aikuistakin.

 

[endie]

Johan sen kertoo telkkarisarjatkin. Lapsien vanhemmilla on perusrutiinien lisäksi huikeasti aikaa käydä lounailla, harrastaa, illastaa, ottaa vaahtokylpyjä, matkustella yhdessä ja erikseen. Käydä juhlimassa ja mitä vielä...
Kaikki ilman lapsia. On siinä meillä tavoitetta olla vielä samaan syssyyn täydellinen vanhempi ja näyttää pirun hyvältä.

tää oli kyllä hyvä huomaus

 

[miu]

ja eikös tuntuisi oudolta jos kutsun saisi vain toinen puoliso vain sillä verukkeella että kun se toinen sit vie tilaa ja syökin niin mahdottomasti.... vähemmän ne lapset syö ja varsinkin juo jos se budjettikysymys on... ? Kyllä musta tuntuisi oudolta jos meidän koko perhe ei saa kutsua juhliin, mutta kutsujan toivetta kuitenkin kunnioittaisin.. menemällä aikuisporukalla tai ei ollenkaan.

 

[endie]

Eihän lapset opi käyttäytymään juhlissa ym. jos eivät ikinä pääse mukaan.

Ihan pieni ei kyllä opi juhlatilantiesta mitään. Stressaa vaan niin lasta kuin aikuistakin.

siis siinä se mun pointti onkin ehkä, että mitä ihmettä se aikuinen stressaa siitä, että lapsi on siinä ? =)

 

[piina]

Loppujen lopuksi onko ennen ollut kuitenkaan niin erilaista kuin nykyään. Ehkä ennen on mummot ja papat voinut paremmin puuttua vieraidenkin lasten tekemisiin. Nyt jos joku vieras mummo alkaa antaa lapsenhoito-ohjeita tai kieltämään lapsia, niin meillä vanhemmilla vain nousee karvat pystyyn ja "emme tottele".

Itse -70 luvun lapsena olin paljon hoidossa, kun vanhemmat olivat töissä tai juhlimassa, paljon enemmän kuin mun lapset nykyään. Joten mielestäni ainakin -70 ja -80 luvuilla myöskin tiedettiin, että vanhemmat tarvitsevat myös sitä omaa aikaa. En tiedä miten oli sitten vaikka -50 luvulla, mutta toisaalta sen tiedän, että silloin suvut olivat paljon yhdessä ja isovanhemmatkin monesti asuivat lapsiperheissä ja olivat apuna.

Ja hyvävain, että nykyään teidetään, ettei lapset kuulu humalanhuuruisiin juhliin ja muutenkin sellaisiin paikkoihin, jotka ovat lapsille vaarallisia, jopo psyykkisessä tai fyysisessä mielessä.

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

Minusta enemmän hyvä kuin paha. Lapset olivat osa normaalia elämää. Ei ollut erikseen esim. häissä lastenohjelmaa ja lasten sitä ja lasten tätä. Joku aiemmin kommentoi, että hyvä kun lapset voi jättää kotiin tilaisuuksista, joissa he eivät viihdy. Eivät taatusti opikaan olemaan missään, jos aina pitää olla lapsen viihtyminen etusijalla.

En mä ainakaan näe tätä viihtymiskysymyksenä van myös taitojen opiskeluna elämää varten. Yksi syy lasten (nuorten) heikolle käytökselle on varmasti siinä, että heitä on pyritty pitämään erillisessä lohkossaan 'viihtymässä' päinvastoin kuin ennen.

Olen varmaankin natsikasvattaja kun minusta lapsen ei tarvitsekaan viihtyä ja nauttia joka ikisestä tilanteesta, mitä eteen tulee. Kiva jos elämä on joskus helpompaa ja lapsia on ajateltu, mutta johan sitä tarvitsisi hautajaisiinkin järjestää lapsille omaa ohjelmaa tällä logiikalla.

Vaarallista on lähteä nostamaan lapsi kokonaan jollekin jalustalle, pois normaalista elämästä.

 

[Keittiönoita]

Eihän lapset opi käyttäytymään juhlissa ym. jos eivät ikinä pääse mukaan.

Harva haluaa järjestää juhlia, joihin muiden lapset tulevat opettelemaan käytöstapoja. Siksi kannattaakin aloittaa käytöstapojen opettelu ensin ihan kotioloissa oman perheen kanssa ja sen jälkeen järjestää itse juhlia, joissa omat lapset voivat harjoitella.

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

Minusta taas nimenomaan ennen suhtauduttiin lapsiin kuin koiriin, joita piti pitää ruodussa hinnalla milä hyvänsä syntymästä lähtien. Tarkat kellonajat syötöille, huudatukset, tiukka kuri, yksin nukkumisen vaatimus syntymästä lähtien, liian sylittelyn kieltäminen... Nämä ovat kaikki peräisin 70-luvulla kehittyneestä vauvanhoitofilosofiasta, joka ei millään tavalla pohjautunut lapsen tarpeisiin ja vaatimuksiin vaan siihen, että aikuinen vanhempi pääsisi helpommalla...

Ihan päinvastoin näen siis tämän asian.

 

[Pessi]

Eihän lapset opi käyttäytymään juhlissa ym. jos eivät ikinä pääse mukaan.

Harva haluaa järjestää juhlia, joihin muiden lapset tulevat opettelemaan käytöstapoja. Siksi kannattaakin aloittaa käytöstapojen opettelu ensin ihan kotioloissa oman perheen kanssa ja sen jälkeen järjestää itse juhlia, joissa omat lapset voivat harjoitella.

No tokihan sitä kotoa ne käytöstavat opitaan, kuinkas muuten :headwall:

 

[piina]

Eihän lapset opi käyttäytymään juhlissa ym. jos eivät ikinä pääse mukaan.

Ihan pieni ei kyllä opi juhlatilantiesta mitään. Stressaa vaan niin lasta kuin aikuistakin.

Totta vauva tai ihan pieni taapero ei vielä opi/hyödy. Mutta mikä onkaan ihanampi kuin pieni kultamussu parhaimpiinsa pukeutuneena juhlissa. Hän on myös mukava puheenaihe, jonka kautta on helppo alkaa juttelemaan tuntemattomillekin aikuisille.

 

[Keittiönoita]

No tokihan sitä kotoa ne käytöstavat opitaan, kuinkas muuten :headwall:

Joten lapsi ei siis tarvitse muiden ihmisten järjestämiä juhlia oppiakseen käyttäytymään juhlissa. Mä olen samaa mieltä

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

Minusta enemmän hyvä kuin paha. Lapset olivat osa normaalia elämää. Ei ollut erikseen esim. häissä lastenohjelmaa ja lasten sitä ja lasten tätä. Joku aiemmin kommentoi, että hyvä kun lapset voi jättää kotiin tilaisuuksista, joissa he eivät viihdy. Eivät taatusti opikaan olemaan missään, jos aina pitää olla lapsen viihtyminen etusijalla.

En mä ainakaan näe tätä viihtymiskysymyksenä van myös taitojen opiskeluna elämää varten. Yksi syy lasten (nuorten) heikolle käytökselle on varmasti siinä, että heitä on pyritty pitämään erillisessä lohkossaan 'viihtymässä' päinvastoin kuin ennen.

Olen varmaankin natsikasvattaja kun minusta lapsen ei tarvitsekaan viihtyä ja nauttia joka ikisestä tilanteesta, mitä eteen tulee. Kiva jos elämä on joskus helpompaa ja lapsia on ajateltu, mutta johan sitä tarvitsisi hautajaisiinkin järjestää lapsille omaa ohjelmaa tällä logiikalla.

Vaarallista on lähteä nostamaan lapsi kokonaan jollekin jalustalle, pois normaalista elämästä.

Sinä hieman kärjistät. Tuossa samassa kommentissa sanottiin, että kouluiässä lapsikin voisi tulla häihin. Ja että päiväjuhliin kuuluvat myös lapset mukaan. Kyse on siis lapsen iälle sopivista juhlista, ei siitä ettei lapsi KOSKAAN tulisi juhliin mukaan.

Häissä on useimmiten alkoholia ja sen käyttö ei pysy hanskassa aina. Siihen tilanteeseen ei mielestäni lasta tarvitse tuoda. Kyllä niissä muissakin, kodeissa pidettävissä juhlissa, on tarpeeksi opeteltavaa juhlakäyttäytymiseen. Eikö näin ole?