Miks nuoria ei nykyään työnteko kiinnosta? Tai ovat laiskoja tekemään työtä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Venakko Milanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä tiedän, mullakin oli vaikeat ajat joskus. kun oli tapahtumia elämän aikana. Ja lähdin vaan ovesta ulos. Ei se makaminen auttaa. Jos on jotain vakava toki jokainen kokee masennusta, ripuu elämän tilannesta. Silti ne ihmiset jotka masentu turhasta, eli vaikka seinien katsomalla, tämä vähän ärsyttävä

Joo on tollasta asioista johtuvaa masennusta,jolloin voi ottaa itteensä niskasta kiinni ja sit on milanna sitä ihan oikeasti vakavaa masennusta(joka vaan tulee,joskus ilman syytäkin) jolloin ei edes jaksa nousta sängystä kun ei näe syytä siihen. Ei silloin ole työkykyinen. Elä puhu masennuksesta jos et oikeasti siitä tiedä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27027635:
Työnteko on ihan jees, jos palkka vastaa työn laatua ja määrää, työyhteisö on hyvä ja työ tekijänsä mielestä mielekästä.

Minä muistan kun aikoinani olin leipomossa kesätöissä ja siellä yksi työntekijä otti minut silmätikukseen. Suoraa vittuilua ja paskan puhumista, parhaimmillaan niin että haukkui mua ja sitten tuumasi "ai hups sä ootkin siinä vieressä". Olin niin onnellinen kun se duuni loppui. Jatkoin tosin keikkatöinä konsulenttina jonkun aikaa, mutta joku toinen ei olisi ehkä moista jaksanut.. enkä olisi edes ihmetellyt.
 
[QUOTE="vieras";27028039]Entä tytär, onko hänkin ahkera vai laiska paska? :)[/QUOTE]

opiskelija on ja kyllä hän ainaki opiskelee ahkerasti, töitä on aktiiivsesti hakenut, mutta ei vain ole saanut. Pitäisi tytönkin joskus väheän relata, tuntuu ettei uuta teekkään kun opiskelee, toisn ekat kirjoitukset on jo nyt syksyllä
 
Osittain varmaan tottakin mutta olen kyllä tavannut ahkeriakin nuoria. Joten yleistää ei kyllä kannata. Hoitoalalla olen nähnyt jos jonkinlaista tossun kuluttajaa. Osa nuorista tekee hurjana töitä ja ylimääräisiä vuoroja, ovat oikein tunnollisia. Toiset taas yllättäen sairastuvat viikonlopuksi ja jäävät sopivasti saikulle.

Nuorten kanssa on kyllä neuvotteluvaraa ja ovat yleensä kyllä tosi joustavia. Kun taasen nämä keski-iän ylittäneet rouvat alkavat yleensä heti huutamaan oikeuksiaan jos vaikka kyseessä olisi vuoronvaihto ja he kyllä saikuttavat aivan surutta mikäli työvuorot eivät sovi omiin suunnitelmiin (sori nyt vaan).

Ihailen nuorissa opiskelijoissa sitä kuinka he jaksavat koulupäivän jälkeenkin tulla tekemään ilta- tai yövuoron. Joskus heitä joutuu vähän jarruttelemaankin että muistaisivat levätä.

Mä tuolla jo aiemmin kerroin yhdestä tapauksesta ja nyt on tullut lisää juttuja. Hoitotyössä nuoret työntekijät valikoivat ketä haluavat hoitaa. Ei käydä edes yhtenä viikonloppuna kokeilemas, että mitä työ on vaan ei haluta edes tutustua juuri tuollaiseen paikkaan ku ei vain kiinnosta.

On se kumma ku joillaki on noin varaa valita.
 
Onko nää lähipiirin laiskimukset Venakko miehesi tyttäriä?

Voit olla ahkera nyt juu ja leikkiä yrittäjää, mutta ilman miehesi ja ex-miehesi rahoja et koskaan yrittäjätoimintaa olisi käynnistänyt. Edellisestä et ehtinyt toimintaa kannattavaksi saada ja vaikealta se näyttää tässäkin (jossa yritetään liian montaa asiaa yhtä aikaa) joten et oikeastaan tienaa mitään vaikka miehesi rahoja yritystoimintaan harrastukseksesi hassaatkin. Ilman miehesi rahoja ilmeisesti pyörittäisit jälleen pyllyä strippiklubilla ja tienaisit pimeästi tipeillä koska tavallisen, rehellisen työntekeminen ei taida sinulle sopia koska kouluttamattomana palkat ovat alalla kuin alalla pienet, jos nyt ylipäätään työtä saa.
 
Kyllä tiedän, mullakin oli vaikeat ajat joskus. kun oli tapahtumia elämän aikana. Ja lähdin vaan ovesta ulos. Ei se makaminen auttaa. Jos on jotain vakava toki jokainen kokee masennusta, ripuu elämän tilannesta. Silti ne ihmiset jotka masentu turhasta, eli vaikka seinien katsomalla, tämä vähän ärsyttävä

Vaikeat ajat on yhtä hyvin verrattavissa masennukseen kuin aivastus influenssaan... Eli oikeasta masennuksesta et tiedä edelleenkään mitään.
 
Ei jaksa kiinnostaa joku työnteko. Muutama vuosi sitten alotin kesätyön hakemisen jo tammikuussa ja tein hakemuksia toukokuuhun saakka, yhteensä hakemuksia täytin 80, joista jokainen oli huolella täytetty, mutta kun ei ole kokemusta niin ei ole. Lopulta luovutin ja menin puhelinmyyntiin kesäksi, että sai kesän vuokrat, laskut ja ruuat maksettua kun olin opiskelija, eikä muualtakaan tuloja tullut.

Opintolainaa on 8000 euroa, mutta oman alan töitä kun ei ole niin ei ole. Huvikseen vissiin opiskelin kolme vuotta, jotta pääsisin hakemaan siivojaksi tai mäkin kassalle, ai niin, ei niihinkään pääse edes haastatteluun asti, juu ei kuulkaa innosta.

En päässyt ammattikorkeakouluun joten tässä nyt istun kotona tekemättä yhtään mitään. Oikeastaan jo mietin, että tuskin tulen ikinä mitään hyvää työtä saamaan, joten sama se kai ois istua loppuelämä kotona, käydä aina välillä harjottelussa jos työkkäri niin päättää :)

Ihan sama, ei kuulkaas kiinnosta enää. Tehkää ite työnne kerta en kelpaa.
 
Ei kannata yleistää. Mun pojat on ahkeria tekemään, kunhan vaan olisi niitä töitä. Mut ne on vaan saaneet pimeitä töitä, kun ei ole "varaa palkata".
Toinen sai oikeankin työpaikan ja saikin olla melkein vuoden töissä, sitten tuli YT- neuvottelut ja pistettiin kaikki nuoret ja suurin osa vanhoistakin pihalle. Varmaan nostaa nuorten ihmisten motivaatiota, kun ei voi luottaa oikeastaan mihinkään.
 
Nykyään opiskelua pidetään (syystä) tärkeänä ja onhan se järkevää ensin opiskella ja valmistua ja vasta sitten mennä töihin. Toki kesätöissähän monet opiskelijatkin ovat. "Ennen vanhaan" koulutuksella ei niin ollut väliä, töitä tekemällä oppi ja töihin pääsi, vaikka ei niin koulutustakaan ollut. Ja kyllähän nykyäänkin töihin voi päästä ilman koulutusta yms, mutta ennen se oli paljon yleisempää.
 
Mua kiinnostais työnteko jos niitä töitä sais, mutta ainakin nuoren ihmisen näkökulmasta sanoisin että vaikeaa se työn saaminen on ilman työkokemusta. Mistä sitä kokemusta sitten saa jos ei töistä? Ja jos ei töitä saa ilman kokemusta niin.... Niin. Vaikeeta on.

Mä oon nyt kh-tuella lapsen kanssa ja kävin tänään työhaastattelussa yhteen pieneen siivousfirmaan, ja huomiseen asti joudun jännittämään saanko töitä. Mä ainakin nauttisin jos töihin pääsisin ja olisin enemmän kuin tyytybväinen tyytyväinen jos pystyisin osallistumaan perheen menoihin enemmän mitä pelkällä kelan tuella.
 
Kyllä tiedän, mullakin oli vaikeat ajat joskus. kun oli tapahtumia elämän aikana. Ja lähdin vaan ovesta ulos. Ei se makaminen auttaa. Jos on jotain vakava toki jokainen kokee masennusta, ripuu elämän tilannesta. Silti ne ihmiset jotka masentu turhasta, eli vaikka seinien katsomalla, tämä vähän ärsyttävä

Masennus on sairaus, ei se parane ulos kävelemällä. Vai paraneeko syöpä, kun vaan päätät niin. Mut, tietty tää "masennus" on sit eri juttu.
 
Älä taas yleistä. Mä olen 22 ja vaikka olen käynyt läpi vaikean huumeriippuvuuden enkä ole vieläkään täysin kuivilla niin olen melkein koko ajan käynyt töissä edes jonkin verran.
Tuntuu kyllä että on ihmisiä joille työnteko on koko elämä ja sitten ihmisiä jotka vain odottavat kaiken tulevan valmiina eivätkä itse vaivaudu mihinkään. Mutta en mä usko että se ois pelkästään nuorten ongelma. Monet vanhemmat ihmiset kyllä mukamas käyvät töissä, eli menevät työpaikalle mutta eivät siellä oikeasti mitään työtä tee. Esim. kaupungeilla on paljon näitä suojatyöpaikkoja.
 
eivät halua n.s rasittaa itseä liika? Myös tunnen monta tapausta jotka vaan leikki että on sairaas/esim psyykisesti että saa kaikki tuet jopa parempi. Tämä asia jostain syystä ärsyttää mua, kun lähipirissä on sama, en ymmärrä sellaista elämän tapa. Ehkä kun itsekin aina töitä tehnyt, paitsi jos olen raskaana en tee paljon mitään tai ei yhtään, tervellisesti vaan elään ja huolehdin itsestä ja työ voi olla mitä tahansa mitä siis olen tehnyt, jonkun mielestä jopa kamala, mutta silti tein ja nytkin teen, vaikka on varaa makaa kotona. Mutta kun mua kiinnosta tekemiset ja oikea elämää, että on kaikki ja on vastu, työstä, lapsista, perhestä....

Höpsistä. Ei nuoret ole sen laiskempia kuin aiemminkaan. Suurin osa haluaa tehdä työtä ja elättää perheensä, kuten ennenkin. valitettavasti vain näköalat ovat heikot. Kilpailu kova.

Ja ei minusta ole huonompi ihminen sellainen, joka saa muutaman satasen tukia ja elää pienesti, kuin sinäkään, joka jostain saat isompia summia ja tuhlaat sillä tavalla luonnonvaroja.
 

Similar threads

L
Viestiä
0
Luettu
224
Aihe vapaa
lainaus, kommentteja
L

Yhteistyössä