Miks musta tuntuu tältä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katariina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Katariina

Jäsen
25.07.2004
139
0
16
Huoh..tilanne on tämä. Kokonaisuudessaan ollaan oltu miehen kanssa erossa n.8kk, mutta ihan oikeesti oikeesti erossa ollaan oltu vasta 3- 4kk. Tiedän, että ex-miehelläni on tänä aikana ollut muita naisia ja myös minulla on ollut muita miehiä ja ollaanpa toistemmekin kanssa päädytty pari kertaa harrastamaan seksiä.

Mutta miksi minä tunnen ihan kamalaa mustasukkaisuutta miehestä, joka ei enää ole minun ja vapaa tekemään tahollaan mitä haluaa...kuten minäkin :\| Tuntuu todella pahalta ajatella, että hän löytää uuden naisen rinnalleen. Entä jos se uusi onkin parempi kuin minä...kauniimpi, laihempi...ym. Tämmöisiä typeriä minä pienessä päässäni ajattelen :ashamed: ja miten näistä ajatuksista pääsee eroon....

Haluaisin olla exän kanssa ystävä, mutta tuntuu etten pysty tuntemaan häntä kohtaan kuin vihaa tai rakkautta...ainkaan vielä. Ja liekkö tuo rakkaus vielä niin pinnalla kuitenkin, kaikesta huolimatta.

Onkohan kellään samoja juttuja mielenpäällä....Olis kiva kuulla miten tästä pääsee yli :'(
 
Rakkaude vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Jos olet mustasukkainen, jos tunnet rakkautta tai vihaa ex-miestäsi kohtaan, sinulla on vielä jonkinlaisia, aika vahvoja ja piiloon työnntettyjä, tunteita häntä kohtaan. Rakkauden tunteita siis.

Kyllä ne tunteet kuolevat, jos alkaa tekemään töitä sen eteen ja ennenkaikkea jos ei saa vastakaikua omille tunteilleen.
En tarkoita että vaihtaisit rakkauden tunteet katkeruuteen ja vihaan, vaan "kuolettaisit" ne poissa:
Onko ikinä mahdollista että te todella palaisitte yhteen? Jos niin käy, millainen suhteestanne tulisi, tulisiko se onnistumaan? Jos vastaus on ei, anna mennä, äläkä pohdi enää mitä exäsi tekee tai mitä ei tee. Anna hänen olla.
Jos sulla on joku hyvä ystävä, joka jaksaa kuunnella, juttele hänelle tästä asiasta.
 
n imenomaan,rakkauden vastakohta ON välinpitämättömyys!Tiedän omista kokemuksistani.Jos vihaa,on vielä tunteita miestä kohtaa,mut sitten kun tunteita ei enää ole,voi olla autuaan välinpitämätön..Usko pois,kyllä se tila sullekin vielä tulee,ajan kanssa.joku päivä huomaat et hei,toihan ei merkannut yhtään mitään,toi mitä se sanoi tai teki.ja voi että se on vapauttavaa!Menneestä ei ole helppoa päästää irti,mut aika parantaa haavat,ja sit pystyy taas ajattelemaan et kaikki käy niinkuin on suunniteltu(muualla..),kaikella on tarkoituksensa.
 
aika on paras lääke tuohon suruun. On toisaalta hyvä että tunnet noin koska silloin samalla käyt läpi eroa mielessäsi. Kun me aikanaan erosimme miehen kanssa (palsimme yhteen, joka oli väärä valinta ehkä.mutta se on jo toinen juttu) pysyimme hyvinä ystävinä ja luulisin että minä ainakin työnsin nuo ahdistavat tunteet taka-alalle ja lakkasin käsittelemästä niitä.mutta se osaltaan vain pitkitti eroa, joka ei sit lopulta edes tullut. Yhteen palaaminen voisi jossain tapauksessa olla hyväkin juttu, meidän tapauksessa en ole lainkaan varma. jos nyt eroisin toimisin toisin. En haluaisi olla miehen kanssa missään tekemisissä vähään aikaan, antaisin itseni olla mustasukkainen, katkera ja vihainen. Itkisin ja vihaisin miestäni tarpeeksi kauan jotta voisin vähitellen tulla välinpitämättömäksi ja lopulta olla hänen kanssaan tekemisissä ja ehkä jopa ystäväkin. se kestää varmasti ainakin vuoden, joku sanoo että viiden vuoden päästä alkaa olla eroprosessi lopullisesti ohi..tiedä sitä sit..
voimia sinulle. :hug:
 
Niin...Koita olla mahdollisimman vähän tekemisissä ex:si kanssa jos todella haluat unhoittaa!
Varmasti tekee kipeätä ajatella miestä sänkyyn uuden kumppanin kanssa, mutta et voi asialle yhtään mitään enää...Joten älä ajattele asiaa!Ajan kanssa helpottuu kummasti ja varmaan tunteiden tasaannuttua onnistuu oikea ystävyyskin!
 
olen eronnut ex miehestäni 2001, meillä oli ennen lopullista eroa monta muuta eroa. inhosin häntä tosi paljon kiersin paikat missä tiesin hänen ja uuden liikkuvan. olo alkoi helpottaa reilu vuoden jälkeen ja tuntui että uusi elämä odottaa mutta ex ottikin yhteyttä, en antanut periksi pidin inhoa yllä. meni jokin aika ja hänelle tuli uusi lapsi mutta pommitus minua kohtaan jatkui, lopulta annoin periksi ja olemme välillä yhdessä. huomasin että ei rakkauteni olekaan kuollut vaan ollut jossakin piilossa. yritin seurustella mutta ei tullut mitään. ajattelin että nyt teen lopun tai sekoan, eroon on päästävä. olemme olleet yhdessä viim. heinäkuussa ja menin käymään lääkärissä ja yllätys yllätys olen raskaana. nyt on tunteet taas käyneet kovilla ja uusi elämä saa odottaa mutta asioilla on aina tapana selvitä ennemin tai myöhemmin. jokaisella menee oma aikansa selviämiseen ei siihen ole mitään aikarajaa toisilla menee kk toisilla useampi vuosi. aika parantaa :flower:
 

Similar threads

A
Viestiä
14
Luettu
769
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä