Eiköhän sellainen ainainen negatiivisuus tekojaan kohtaan liity kiltteyteen, suorittamispaineisiin ja muiden miellyttämiseen. Mainitsemasi mokasi ovat muiden asettamia odotuksia sinulle kuin että olisit keksinyt tehdä niitä omatoimisesti. Vaikkapa ne vauvan hampaat. Sinulla vauvakirja siksi, että muillakin on. Ehkä hankit sen tai joku muu antoi. Kirjassa sanellaan, mitä sinun pitäisi muistaa lapsestasi. Entäpä. jos muistat lapsestasi jotakin muuta kivaa, mitä moni ei älyäisi edes ajatella?
Tai katsot muiden viralliset kuvat vauvoistaan. JÄlleen kerran vertaat omia tekojasi muihin. Miksi? Onko pakko tehdä niin kuin muut? Mielestäni ei, koska sinulla saattaa olla vauvastasi kaikkea muuta ihanaa kuvaa ja joista voi löytää lapsesi luonnetta paremmin. Kuvat kertovat monenlaisia asioita, eivätkä ne viralliset kuvat mitään kaikkein parhaimpia ole kun joku vierat kuvaa lasta- ja joka ei näe mitä lapsi on. Ajattele vaikka niin, että sinulle kelpaa paras kuvaaja ja kun sellaisia on harvassa, niin et sitten haluakaan kuvaa.
Jajoo, äitisi on ilmeisesti despootti. On erittäin väärin sinua kohtaan, jos tunteissasi velloo yhä syyllisyyttä miten olet äitiäsi kohtaan käyttäytynyt. Haluatko samaa lapsellesi? Vai otatko asiat puheeksi lapsesi kanssa ja suhtaudut niihin aikuismaisesti ymmärtäen, että lapsesi tekee kokemattomuuttaan virheitä. Sinun äitisi olisi pitänyt pystyä suhtautumaan samoin, joten äitisi suhteen kasva aikuiseksi.
Ja kai tiedät, että voit muuttaa ajatuksiesi suuntaa? Niitä voi opetta ja etsiä uusia näkökulmia. Jos elät elämääsi tuijottaen menneisyyteen, häveten/katuen tekojasi, niin missä vaiheessa aiot oppia ymmärtämään itseäsi ja sitä pientä lasta sinun sielussasi? Joku päivä sinun täytyy selittää sisäiselle lapsellesi, että kaikki on nyt hyvin ja menneet ovat menneitä. Näin sinulle jää aikaa olla äiti ja nauttia lapsistasi
Ja elämästäsi!