Miks mä puhun aina kuuroille korville?

[ihmettelee]

Tässä viime aikoina on ollut kolmet erilaiset kinkerit ja niiden inspiroimana on tämä aloituskin. Huomasin jokaisilla kutsuilla saman toistuvan, nimittäin tiedättehän, kun paikalla on isompi porukka ja osa porukasta juttelee toista - osa toista, ja jotkut kahdestaankin. Itselleni tapahtui todella monta kertaa niin, että kun sopivaan väliin aloin kertoa jotakin omaa juttua, kukaan ei kuunnellut! Tai joku puhui päälle. Tai jonkun toisen juttu vierestä peitti alleen mun jutun, ja "mun" kuulijat kuunteli mieluummin sitä. Ja mistään pitkistä monologeista ei tosiaan nyt mun kohdallani ollut kyse vaan nämä tapahtui heti melkein kun olin aloittanut jotain sanomaan.

Joten, mikähän mättää? Miltä teistä näyttää tällainen henkilö kuten minä, huomaatteko tällaista? Kaipaisin jotain apua, mitä teen väärin kun en saa vangittua kuulijoita itselleni? Kieltämättä vähän tyhmä fiilis sitten lopettaa se kertominen, kun kukaan ei kuuntele..ehkä vähän nolottaakin. Yritän aina saada sanottua asiat sopivaan väliin enkä ole muiden päälle puhuja, mielestäni kuuntelen myös muita ja vaikka juttu olisikin tylsä, en ilmaise sitä. En ole se bileiden suulain tyyppi, mutta en se hiljaisinkaan.

 

[liian pitkä]

Liian pitkä aloitus. En jaksanut lukea.

 

["yks"]

Mulla on sama ongelma, toivottavasti joku osaa kommentoida toisesta näkökulmasta. Itse olen ajatellut olevani tylsä tyyppi jonka juttuja ei jakseta kuunnella. Itse taas usein kohteliaasti olen se ainoa kuuntelija jonkun tylsälle jutulle kun muut ovat jo vaihtaneet aihetta.

 

[ihmettelee]

Liian pitkä aloitus. En jaksanut lukea.

No voi harmi. Jaksoit kuitenkin vastata =)

 

[ihmettelee]

[QUOTE="yks";29525025]Mulla on sama ongelma, toivottavasti joku osaa kommentoida toisesta näkökulmasta. Itse olen ajatellut olevani tylsä tyyppi jonka juttuja ei jakseta kuunnella. Itse taas usein kohteliaasti olen se ainoa kuuntelija jonkun tylsälle jutulle kun muut ovat jo vaihtaneet aihetta.[/QUOTE]

Toista näkökulmaa nimen omaan mäkin kaipaan. Itse ajattelen että eikai mun jutut NIIIIIN tylsiä ole ja että pitäiskö mun vielä vaan kuuluvammin (=dominoivammin) alottaa ne jutut että muille ei jää sijaa tulla kovempana päälle..? En tiedä. En haluaisi kuitenkaan olla mikään muiden päälle puhuva öykkäri.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Tai sit oot vaa hiljaa.
Jos olen juhlissa missä on paljon tarinankertojia niin en jaksa edes vaivautua puhumaan kummosempia. Antaa toisten sitten pälättää.

 

[....]

Olen itse todennut että kun tarpeeksi kova äänisesti aloittaa kertomuksensa niin varmaan kuuntelee. Eli ääntä peliin, varsinkin jos on yhtään alkoholia mukana kuvioissa.

 

[Lellu_kka]

Itse olen huomannut saman. Ja olen tullut siihen tulokseen että nämä ihmiset jotka tykkäävän PUHUA KOVAAN ÄÄNEEN tai puhuvat jatkuvasti päälle rakastavat vain omaa ääntään. On hyvin epäkohteliasta rueta kertomaan omaa juttuaan toisen päälle ja se on äärimmäisen ärsyttävää. Itse olen niin ilkeä ihminen että kun saan tarpeekseni päälle puhujasta niin jään tuijottamaan tätä. Jos ja kun toinen osapuoli huomaan tuijotuksen niin monesti kysyn vain että joko nyt saan suunvuoron? Huomattu on että tämä aiheuttaa hilpeyttä muissa ja häpeää päälle puhujassa

 

[FreezeCat]

Näitähän löytyy joka kinkeristä aina sen pari kolme ääntänsä ja itseänsä suuresti rakastavaa höpöttelijää, joilla on aina jokaikiseen äännähdykseen jotakin sanottavaa . Yleensä kun oikein keskittyy kuuntelemaan heitä, niin aika harvoin siinä monologissaan on sitten sitä oikeaa asiaa - puhdasta jaaritteluahan siinä vain on ja sitä huomion keskipisteessä suuriäänisenä paistattelua.

Todella ärsyttävää juhlissaolemista tuollainen, moukkamaista käytöstä kaikkinensa.

Mä joko annan toisen vain patsastella "huomiossansa" ja etsin omanlaiseni seurueen, missä osataan keskustella toista osapuoltakin kunnioittaen. Tai sitten saatan jopa tokaista suorasukaiseen tyyliini, että sinun kantasi on tullut nyt selväksi, jospa yhdessä kuunneltaisiin, mitä muilla on asiaan sanomista.

 

[antiöykkäri]

niin juuri, miksi?!?