Miks jotkut äidit muuttuvat persoonana ihan kokonaan, kun saavat lapsen?

[harmaana]

Ihmettelen, että mikä tarve on elää sen lapsen kautta koko elämä. Ikäänkuin lapsi täyttää koko tilan, oltiin sitten missä vaan. Ja heti teen selväksi sen, että toki oma lapsi on tärkeä ja rakas ja ynnä muuta ynnä muuta.

Puhutaan lapsen kautta, kun ollaan esim. kaverilla kylässä. Häslätään koko ajan tenavan kimpussa ja ympärillä, kuin ampiaisparvi, vaikka mitään "hätää" ei olisikaan. Isompikin lapsi saa surutta keskeyttää aikuisten puheet koko ajan ja tehdä mitä lystää, kun se on niin hassu...

 

[tuisku77]

Huomannut saman, esim. synttäreillä osa äideistä seuraa lastaan koko ajan. Ei siis uskalla antaa lapsen olla omissa oloissaan. Meillä ainakin aina saaneet olla ja touhuta - tai täytyy myöntää että tuota esikoista tuli kyllä seurailtua liikaa...

 

[Tipi]

Itse olen huomannut kirjoituksista, että koko ajan sanotaan, että meillä ei tykätä siitä ja siitä. Ja kyseessä esim. vauva, joka ei todellakaan välitä siitä, että onko lakanat keltaiset vaiko ruskeat. Aina käytetään lapsista puhuttaessa muotoa -me-

 

[Alaston lohikäärme]

No kyllähän se ensimmäinen lapsi muuttaa naista enemmän kuin ne seuraavat.
Tän takia oliskin tosi tärkeetä päästä välillä tapaamaan niitä kavereita ilman, että muksut on mukana.

 

[niin]

Huomannut saman, esim. synttäreillä osa äideistä seuraa lastaan koko ajan. Ei siis uskalla antaa lapsen olla omissa oloissaan. Meillä ainakin aina saaneet olla ja touhuta - tai täytyy myöntää että tuota esikoista tuli kyllä seurailtua liikaa...

Eipähän tartte valittaa ettei aikuiset vahdi lapsiaan!

 

[syy]

Mä olen varmaan muuttunut aika paljon. En ehkä ihan ap:n kuvailemalla tavalla, mutta melkein.

Yhtenä syynä siihen on varmaan kohtalaisen vaativa vauva ja hänen sairautensa, joten lapsen asiat ovat aika totaalisesti täyttäneet pään ekan vuoden aikana. Toinen syy lienee se, että olen ollut todella kiinni lapsessa, eli mies on kyennyt hoitamaan häntä vähän eikä muutakaan hoitoapua ole ollut. Kun pääsee minnekään ilman lasta hyvin vähän ekan vuoden aikana ja kotonakin on lähes aina enemmän tai vähemmän hoitovastuussa, on pää aika täynnä vain lapsen asiaa.

Olisi kiva osata ajatella ja keskustella muutakin, muttei meinaa osata.