Miks ihmiset ei vastaa puhelimeen?

[Timangi-]

Mä vastaan ehkä 20% puheluista Johtune siitä, eten 90% ajasta edes tiedä missä mun puhelin on ja äänet ei oo täysillä.
Jos olen jonkun seurassa, painan puhelimen soidessa "äänettömälle", koska keskityn yhteen ihmiseen/asiaan kerrallaan.

 

[ap]

on teilläkin ongelmat..... vähiin on elämä käyny.q

Täh? Ei tää mulle mikään ongelma ole. Sama vanha fraasi: tää on keskustelupalsta ja keskustelua halusin herättää.

 

[ap]

Mä vastaan ehkä 20% puheluista Johtune siitä, eten 90% ajasta edes tiedä missä mun puhelin on ja äänet ei oo täysillä.
Jos olen jonkun seurassa, painan puhelimen soidessa "äänettömälle", koska keskityn yhteen ihmiseen/asiaan kerrallaan.

samoin, en mäkään aina vastaa ja puhelin on usein äänettömällä. Mutta pystyn kyllä soittamaan pikaisesti joskus takaisin eli yleisesti puhelimessa puhuminen ei tuota "paniikkia".

 

[Shiruke]

Minullakin on pieni pelko puhelimessa ASIOIMISEEN. Siis pystyn kyllä puhumaan kavereiden, äitini, yms. kanssa suht. normaalisti, mutta en siitäkään nauti. Siksi minulla on tekstariliittymä niin otan aina yhteyttä ihmisiin tekstarilla. Ellei ole käsketty nimenomaan soittamaan.
Mutta juu. Tuntemattomille ihmisille soittaminen on kerrassaan hirveää ja tiedän punastelevani puhelimessa puhuessani tällaisissa tilanteissa. Olen paljon mieluummin kasvotusten ja mieluummin teenkin asiat kasvotusten. Varmaan häiritsee puhelimessa kaikista eniten se, miltä itse kuulostan toiselle puolelle, ja millaisen kuvan ihminen minusta saa, jos ei kasvoja näe. Myös se ärsyttää, ettei oikeasti tiedä, millaisella fiiliksellä siellä toisessa päässä ollaan. Luulen kuitenkin että tämä puhelimessa tuntemattomien kanssa asioiminen johtuu myös siitä että olen muutenkin ujo kun tapaan ihmisiä ekaa kertaa. TODELLA ujo, koska yleensä olen joukon ilopillerin ja papupata.
Olen myös pannut merkille, ettei minua haittaa niin paljon jos joudun VASTAAMAAN tuntemattomalle ja silloin hänelle puhumaan. :O

 

["hmm"]

minä en nauti puhelimessa puhumisesta, se on yleensä pitkäveteistä, aikaavievää ja turhaa. vastaan vanhemmilleni ja miehelleni joiden tiedän soittavan vain kun on asiaa, mutta en muille.

 

[minäminä ja puhelin rauha]

En vastaa puhelimeen, jos ei kertakaikkiaan huvita, haluan olla rauhassa tms. Mulla on yksi "kaveri" joka suuttuu jos hänen puheluihin ei ehdi vastata!!! Sairasta! heti sanoo ystäävyyyden poikki. Esim eilen, raskaan opiskeluviikon jälk. laitoin koko kännyn kii, pelkästään siinä pelossa että tämä opiskelukaveri suuttuu jos en vastaa. No tänään tuli viestiä hältä tyyliiin ei olla enää kavereita kun puhelimes oli kiinni!!! vittu en ole kenenkää terapeutti tai aina valmis vastaamaan turhan päiväsiin kännijuttuihin.

 

["vieras"]

No yrittäjänä pidän kyllä puhelimen lähettyvillä työpäivän aikana, ja vastaan aina jos soittaa joku asiakas tai oudosta numerosta (potentiaalinen asiakas) mutta jos kaverit soittelee työpäivän aikana, niin en yleensä vastaa kun haluan keskittyä töihin. Illalla taas haluan rauhottua vapaana puhelimesta joten pistän kännykän äänettömälle. Kyllä kaverit lähettää muutenkin ennemmin tekstareita jos on asiaa. Samoin viikonloppuisin ja jos olen jossain kylässä, on puhelin äänettömällä. Vilkaisen sitä sitten välillä. En vaan jaksa olla tavoitettavissa koko aikaa. Ja mulla asoiden hoito sujuu nopeasti tekstareilla, kun kirjoitan tosi nopeasti. Paljon nopeampaa se on kuin puhelimessa jaarittelu. Lisäksi suurin osa työasioistakin hoidetaan sähköpostitse, onneksi. Se on muutenkin kätevää kun jää asiat sinne kirjallisena talteen.

 

[Kumma höpöttäjä]

Kaikki näköjään haluaa käsittää väärin. Mullakin on pieniä lapsia, enkä aina ehdi puhelimeen. Tarkoitankin ihmisiä, jotka eivät ikinä/koskaan vastaa. Siis tuntuu, että se on sosiaalisten tilanteiden jonkinasteista pelkoa. Kun muuten pidetään yheyttä netin kautta, sama tyyppi voi istua koneellakin koko päivän eli ei nyt ole syynä se ettei ehdi vastata. Vaan tosiaan tuntuu siltä että se puhelimessa puhuminen itsessään on se ongelma, ei kiire, lapset, vatsantoiminta, siivous tms.
Mitenköhän tän nyt selittäis että ymmärtäisitte?

No kun sinusta tuntuu, että tuo vastaamattomuus on sosiaalisten tilanteiden jonkinasteista pelkoa, niin mitä enää kyselet? Sinä tiedät ainakin yhden mahdollisen syyn. Ja kai sitä jokainen saa itse päättää vastaako vai ei, on sitten pelkoja tai ei.

 

["Vieras"]

Mä en taas voi ymmärtää niitä ihmisiä jotka sitkeästi soittaa, soittaa ja soittaa sen 26x jotain yksinkertaista asiaa. Eikö jumalauta voi laittaa sitä viestiä??

Mä pystyn töistäkin vastaamaan viesteihin tai meseen mutta puhua en voi. Kotona ollessa ei taas huvita höpöttää puhelimessa. Se on ahdistavaa. Mitä jos mulla ei ole juteltavaa? Tai en sillä hetkellä keksi mitä nyt sitten kuuluu, kun toinen kysyy mitä kuuluu. Tai jos toinen kysyy multa jotain mihin en halua vastata tai tarvitsen aikaa keksiäkseni ns. valkoisen valheen? Puhuminen on muuttenkin äärettömän paljon sitovampaa kuin tekstarit tai joku mese. Puhuessa en tykkää vahtia lapsia, laittaa ruokaa, tehdä mitään muutakaan kun ei pysty keskittymään. Kirjoittamisen voi aina keskeyttää hetkeksi jos joku muu asia vaatii huomion.

Kysynkin siis puolestani: miksi soittaa se 26.s kerta? Eikö siinä vaiheessa jo tajua että viestiin vastaus voisi tulla nopeammin tai ettei toinen voi puhua sillä hetkellä? Useimmat sata kertaa soittavat ovat muuten mun havaintojeni mukaan sellaisia minäminäminä-tyyppejä, tietenkin niille pitääkin vastata heti eikä silloin kun on tai huvittaa olla tavoitettavissa.

 

[Tollot !]

En jaksa vastata kaikenmaailman tolloille, älkää soittako minulle en jaksa kuunnella teidän naurettavia jorinoita.

 

["Siri"]

Ei kukaan järkevä ihminen kokoajan kulje puhelimen kanssa. Puhelin voi olla sisällä ja minä ulkona ja soitan ja viestitän sitten, kun olen puhelimen luona. Nykyajan ihmiset on vain opetettu, että aina pitää olla joku vempain vieressä ja aina tavoitettavissa. Mukavampi olla välillä ihan rauhassa. Ei tarvitse aina olla ihmisten tavoitettavissa. Puhelimen voi jopa laittaa kiinni. Osa ihmisistä vaikuttaa olevan kovin riippuvaisia puhelimesta ja toisesta ihmisestä.

 

["vieras"]

En vastaa puhelimeen muille paitsi perheenjäsenille enkä ymmärrä miksi pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa? Pitää soittaa monta kertaa mitä ihmeellisimpiin aikoihin asioista joista voisi laittaa yhtä hyvin tekstaria tai sähköpostia. En aina vastaa tekstiviesteihinkään moneen tuntiin kun on tosiaankin muuta tekemistä kuin puhelimen kyttääminen.

Joillakin ihmisillä on koko ajan puhelin vieressä, kymmenet ihmiset soittelee ja he soittelevat takaisin jatkuvasti. Kokisin tuollaisen todella stressaavana. Olen ehkä myöskin sen verran nössö että jos joku alkaa vaatimaan johonkin tapaamiseen, ruokailuun ym menoa niin en osaisi painostuksen alla kieltäytyä ja niinpä jätän kokonaan reagoimatta puheluun. Varsinkin jos on tilaisuus josta jo tiedän, jos haluan mennä niin menen ja jos en ole aikeissa mennä niin turhaa alkaa puhelimella pommittamaan. Jotenkin en uskalla päästää lähipiiriini noita soittelijoita koska silloin niistä ei pääsisi millään eroon, ystävystyn mieluummin tekstiviesti-ihmisten kanssa

 

["EEvi"]

En jaksa jaaritella puhelimessa.
Jos sieltä soittaa sisko tai äiti niin vastaan kun voin suoraan sanoa etten jaksa jauhaa.

Mutta jos joku lärppä soittaa joka haluaa vaan pälistä niitänäitä puol tuntia, niin ei kiinnosta!
Tulis sitten kylään tai nähtäis, puhelimessa puhuminen on TYLSÄÄ.

 

[vierailija]

Siis onko sekin joku osa sosiaalisten tilanteiden pelkoa?

Mulla on tuttuja jotka ei ikinä vastaa puhelimeen, mutta viestiin tulee aina vastaus hetkessä. Ja kun vietän heidän kanssaan aikaa kasvotusten niin eivät vastaa puhelimeen muillekaan sen soidessa.

Mahdatteko tietää mitä tarkoitan eli tiedättekö te tälläisia ihmisiä?

Ja ymmärrän, että on tilanteita kun ei voi/ pääse vastaamaan mutta kun jo valmiiksi tietää ihmisestä, että turha edes soittaa kun se ei ikinä puhelimeensa vastaa. Kuitenkaan kyse ei ole siitä ettei ihminen haluis olla mun kanssa tekemisissä, kun tosiaan muuten tekstiviestejä pukkaa ja tavataankin heidän aloitteestaan jne.

 

[vierailija]

Riippuu, kuka soittaa. En yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin, kun teen töitä tai olen esim. laittamassa ruokaa.

Tässä vähän aikaa sitten joku soitteli hyvin tiuhaan tahtiin ja netistä selvisi, että on sinnikäs puhelinmyyjä. Työtä hekin tekevä toki, mutta sellainen jatkuva soittelu häiritsee. Jos haluan ostaa tai tilata jotakin, niin voin niin tehdä muilla keinoin, vaikka myönnän kyllä joitakin lehtitilauksia tehneeni myös puhelinmyyjän kautta.

 

[vierailija]

Vastaan puhelimeen jos kuulen kun se soi, mutta puhelin saattaa olla niin hankalassa paikassa, ettei sitä kuule. En soita takaisin, ellen tunne numeroa.