Miks ihmiset ei vastaa puhelimeen?

Siis onko sekin joku osa sosiaalisten tilanteiden pelkoa?

Mulla on tuttuja jotka ei ikinä vastaa puhelimeen, mutta viestiin tulee aina vastaus hetkessä. Ja kun vietän heidän kanssaan aikaa kasvotusten niin eivät vastaa puhelimeen muillekaan sen soidessa.

Mahdatteko tietää mitä tarkoitan eli tiedättekö te tälläisia ihmisiä?

Ja ymmärrän, että on tilanteita kun ei voi/ pääse vastaamaan mutta kun jo valmiiksi tietää ihmisestä, että turha edes soittaa kun se ei ikinä puhelimeensa vastaa. Kuitenkaan kyse ei ole siitä ettei ihminen haluis olla mun kanssa tekemisissä, kun tosiaan muuten tekstiviestejä pukkaa ja tavataankin heidän aloitteestaan jne.

 

no mulla on pari ystävää joille en vastaa jos meillä on joku. koska heistä ei pääse eroon kirveelläkään, vaikka sanos et on vieraita et pikaisesti mitä asiaa?? ja muutaman ystävän jutut on sellaisia et niihin ei voi kommentoidakkaan mitään jos on joku ylimääräinen korvapari kuulolla..

 

Jotkut pelkää puhua puhelimessa, tunnen yhdenkin jolla on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko ja se ei mielellään puhu puhelimessa, syyksi taisi sanoa että pelkää niitä hiljaisia hetkiä jos kumpikaan ei sano mitään. Ja hänestä on vaikea puhua kun ei näe kasvoja ja reaktioita. Lisäksi tiedän ihmisiä jotka eivät vaan tykkää puhelimessa puhumisesta, mutta puhuvat jos on pakko. Ite en vastaa tuntemattomiin numeroihin, mut vaan siks että puhelinmyyjät ovat terrorisoineet mua viime aikoina vähintään pari kertaa viikossa

 

no mulla on pari ystävää joille en vastaa jos meillä on joku. koska heistä ei pääse eroon kirveelläkään, vaikka sanos et on vieraita et pikaisesti mitä asiaa?? ja muutaman ystävän jutut on sellaisia et niihin ei voi kommentoidakkaan mitään jos on joku ylimääräinen korvapari kuulolla..

No, en ihan ajanut tätä takaa kuitenkaan.

 

Mulle tekstarit käy ehdotomasti paremmin. Yritinpä soittaa eilen verotoimistoon niin vauva itki sängyssään ja isommat lapset oli koko ajan jotain vailla. En kuullu mitään mitä se verotoimiston täti sanoi. Mulle sopii ehdottomasti paremmin siis tekstarit ja sähköposti. Katotaan sitte 5 vuoden päästä asiaa uudelleen.

 

Mä vastaan yleensä. Mutta välillä on sellainen olo, ettei jaksa eikä kiinnosta puhua kenenkään kanssa, silloin en vastaa. Mutta yleensä soitan sitten seuraavana päivänä tai myöhemmin takaisin. Yhden kaverin puheluihin (eksä)vastaan hyvin harvoin, koska en yksinkertaisesti jaksa kuunnella sen juttuja. Ja se on joka puhelun päätteeksi kutsumassa itseään mun luo kylään. Joten en jaksa.

 

Mulla on tuollainen häiriö. Muuten olen kaikin tavoin normaali. Eli ei ole koskaan ollut mitään kahvikuppineurooseja tai ahdistanut missään tilanteessa, ei kaupassa tai avoimessa paikassa tai mitä niitä on. ja musta on kiva jutella ihmisille muuten. Mutta puhelimessa en oikein pysty puhua mitään. En tiedä tuleeko tuo ympäristöstä. Äiti oli kiireinen yh, eikä puhunut puhelimessa. (siis joo jos oli jotain asiaa mutta ei löpissyt)

 

Joo, sama täällä että ei vastata puhelimeen sen soidessa ja sama koskee kyllä tekstareitakin, tai sitten menee monta tuntia että siihen tekstariinkin voi vastata, ärsyttävää tyyliä tommonen, mitä ne ihmiset yläänsäkkin puhelimella tekee?? onko se joku pirun koriste sit ku ei kerta voi siihen vastata??

 

No mä voin ainakin tunnustaa etten pidä puhelimessa puhumisesta. Mitään varsinaista pelkoa siihen ei kyllä liity ja asiat kyllä hoituu sitä kautta mutta se ei siitä luurista yhtään sen mukavampaa tee. Mielummin siis kasvotusten. Ja mullakin on sama ongelma eli en yksinkertaisesti ehdi jauhaa kovinkaan pitkiä aikoja siinä ja tarvin huomioni toisaalle joten tietyille tyypeille en jaksa aina vastata koska niistä ei pääse eroon millään. Tekstareihinkin vastaan silloin kun mulla on aikaa, enkä erityisesti rakasta niidenkään näpyttelemistä, joten siinäkin saattaa kestää ja joo, joskus jopa unohdan ne ja muistan vasta parin päivän päästä että ohoh, tuokin tuli. Pidän puhelinta myös usein äänettömällä, enkä edes vastaa siihen mitenkään jos olen esim. kylässä tai meillä on vieraita.

Eli voin kyllä suoraan tunnustaa olevani aloittajan kuvaileva ärsyttävä puhelintyyppi, mutta puolustukseksi voin sanoa että mulla on se puhelin vain ja ainoastaan omaa hyötyäni ajatellen eli että voin hoitaa asiani/saan pidettyä yhteyttä lapsiini eikä siksi että joku toinen saisi mut kiinni aina halutessaan.

 

Joo, sama täällä että ei vastata puhelimeen sen soidessa ja sama koskee kyllä tekstareitakin, tai sitten menee monta tuntia että siihen tekstariinkin voi vastata, ärsyttävää tyyliä tommonen, mitä ne ihmiset yläänsäkkin puhelimella tekee?? onko se joku pirun koriste sit ku ei kerta voi siihen vastata??

no kyllä minä soitan sillä itse jos on asiaa virastoihin tai jollekin ihmiselle. En vaan tykkää vastata.

 

No mä voin ainakin tunnustaa etten pidä puhelimessa puhumisesta. Mitään varsinaista pelkoa siihen ei kyllä liity ja asiat kyllä hoituu sitä kautta mutta se ei siitä luurista yhtään sen mukavampaa tee. Mielummin siis kasvotusten. Ja mullakin on sama ongelma eli en yksinkertaisesti ehdi jauhaa kovinkaan pitkiä aikoja siinä ja tarvin huomioni toisaalle joten tietyille tyypeille en jaksa aina vastata koska niistä ei pääse eroon millään. Tekstareihinkin vastaan silloin kun mulla on aikaa, enkä erityisesti rakasta niidenkään näpyttelemistä, joten siinäkin saattaa kestää ja joo, joskus jopa unohdan ne ja muistan vasta parin päivän päästä että ohoh, tuokin tuli. Pidän puhelinta myös usein äänettömällä, enkä edes vastaa siihen mitenkään jos olen esim. kylässä tai meillä on vieraita.

Eli voin kyllä suoraan tunnustaa olevani aloittajan kuvaileva ärsyttävä puhelintyyppi, mutta puolustukseksi voin sanoa että mulla on se puhelin vain ja ainoastaan omaa hyötyäni ajatellen eli että voin hoitaa asiani/saan pidettyä yhteyttä lapsiini eikä siksi että joku toinen saisi mut kiinni aina halutessaan.

juuri näin. on siitä hyöytyä puhelimesta, vaikka ei vastaakaan

 

mullakin on sellainen kaveri josta ei pääse eroon jos siihen puhelimeen vastaa. ei lopeta millään. lopulta pitää jo töykeästi lopettaa puhelu jos on kiire töihin tai on vieraita tms. hän ei vain tajua jos selkeästi sanoo että soitellaan illalla paremmalla ajalla nyt on kiire tai vieraita. ei, ei mene perille ei. puhelu kestää sen puoli tuntia-tunti jos erehtyy väärällä hetkellä vastaamaan.

 

mullakin on sellainen kaveri josta ei pääse eroon jos siihen puhelimeen vastaa. ei lopeta millään. lopulta pitää jo töykeästi lopettaa puhelu jos on kiire töihin tai on vieraita tms. hän ei vain tajua jos selkeästi sanoo että soitellaan illalla paremmalla ajalla nyt on kiire tai vieraita. ei, ei mene perille ei. puhelu kestää sen puoli tuntia-tunti jos erehtyy väärällä hetkellä vastaamaan.

Siinä puhelimessa on se nappula, millä sen puhelun saa poikki *Mulla on nyt kiire, soitan illalla. Heippa!' ja painat nappulaa.

 

Mutta on älytöntä sopia aina tekstiviestitse kaikki pikku asiatkin, jotka vois nopeasti hoitaa soittamalla.

 

en ymmärrä miksi pitäisi olla aina tavoitettavissa, en ole, ei ennenkään oltu. Haluan joskus olla rauhassa, varsinkin iltaisin. Jos minulla on muita vieraita, pyrin kunnioittamaan heitä ja soittelen sitten myöhemmin takaisin noille pirauttajille.

Tekstiviestillä saa sitten tärkeät asiat läpi minullekin, jos puhelinta en ole päivystänyt. Usein äänettömällä läpi päivän. Mielestäni kännykkäaika on luonut tämän aina pitää vastata ja olla tavoiteltavissa skenaarion. Vai onkohan jotain sattunut...

 

Mulle tekstarit käy ehdotomasti paremmin. Yritinpä soittaa eilen verotoimistoon niin vauva itki sängyssään ja isommat lapset oli koko ajan jotain vailla. En kuullu mitään mitä se verotoimiston täti sanoi. Mulle sopii ehdottomasti paremmin siis tekstarit ja sähköposti. Katotaan sitte 5 vuoden päästä asiaa uudelleen.

Peesi tähän, mun puhelimessa puhuminen on nykyään lähes mahdotonta, kun toi nuorimmainen on heti kimppussa ja huutaa: haluu puhuu isille, luulee siis et aina siellä toisessa päässä on isi. kiva siinä sit yrittää kuunnella, et mitähän sillä soittajalla on asiaa

 

Se on nimenomaan sosiaalistentilanteiden pelkoa. Ei mitenkään ihmeellistä.

 

En myönnä että en 'ikinä' vastaisi puhelimeen mutta aika usein menee ohi kyllä. Varsinkin nyt kun on taas vauva talossa, on puhelin usein jossain kaukana enkä välttämättä pääse vastaamaan / kuule puhelinta tms. Jos imetän ja puhelin on vieressä niin en yleensä vastaa ellen näe heti että on tärkeä puhelu (neuvola tms), tai oma mies joka osaa lopettaa nopeastikin puhelunsa.

Tämä vain siksi että jos soittaja on joku jonka tiedän soittelevan kuulumisia tai muuta 'ei hengenhädällistä' asiaa, puhun paljon mieluummin sitten kun sellaiseen aikaa on. Eli soitan kyllä itse takaisinpäin, tai jos kovin myöhä niin lähetän viestin.

Koen että tällä kunnioitan myös sitä vastapuolta, ei ole kiva keskustella toisen kanssa jos samalla sylissä itkee vauva ja kuuluu että puntissa roikkuu kaksi muuta höpöttäjää asioineen.

Itse en esimerkiksi siedä sitä että eräs henkilö soittaa usein koiralenkiltä niin että koko puhelu on hetken välein täynnä 'Ei!, Remu älä!, Tänne nyt!' -tyylisiä huudahduksia :headwall: ...Tätä tosin tekee usein vaikka soittaisi kotoaankin. Ei tunnu siltä että hirveästi keskittyisi puheluun.

Lapsille sentään riittää usein vihainen tuijotus ja käsimerkit jos häiritsevät kesken puhelun :saint:

 

en ymmärrä miksi pitäisi olla aina tavoitettavissa, en ole, ei ennenkään oltu. Haluan joskus olla rauhassa, varsinkin iltaisin. Jos minulla on muita vieraita, pyrin kunnioittamaan heitä ja soittelen sitten myöhemmin takaisin noille pirauttajille.

Tekstiviestillä saa sitten tärkeät asiat läpi minullekin, jos puhelinta en ole päivystänyt. Usein äänettömällä läpi päivän. Mielestäni kännykkäaika on luonut tämän aina pitää vastata ja olla tavoiteltavissa skenaarion. Vai onkohan jotain sattunut...

En tarkoittanut mitenkään tätä. Missään nimessä ei tarvi olla aina tavoitetavissa, mutta jos ei viiteeen vuoteen ikinä vastaa puhelimen vaikka saman aikaan laitetaa tekstareita esim. huomisesta suunnitelmasta niin helpompi olis välillä vaan soittaa ja sopia esim. kellon ajan muutos mutta mikä siinä on että ihminen ei ikinä vastaa mutta viestiin kyllä vastaa ihan minuutin päästä soitosta.

 

yleensä kun puhelin soi a. olen vessassa, b. olen vessassa pyyhkimässä pyllyjä, c. vaihdan vaippaa tai d. olen suihkussa. Jos minulla ei ole soittajalle asiaa, en soita takaisin. Yleensä soittaja ei soita toista kertaa. Ja sitten toinen, meidän talossa ei ole rauhaa puhua puhelimessa. Lapset ottavat siltä istumalta vaarin, jos käy tuuri että saan puhelimeen vastattua. Tapellaan, huudetaan, tehdään kaikki kielletyt asiat mitä vaan keksitään + sata uutta hölmöyttä. Tekstarit ovat minun keinoni pitää yhteyttä ja sen voi laittaa vaikka paskalla istuessa. Onneks läheiset tämän tietää ja harvoin soittaa.

 

en ymmärrä miksi pitäisi olla aina tavoitettavissa, en ole, ei ennenkään oltu. Haluan joskus olla rauhassa, varsinkin iltaisin. Jos minulla on muita vieraita, pyrin kunnioittamaan heitä ja soittelen sitten myöhemmin takaisin noille pirauttajille.

Tekstiviestillä saa sitten tärkeät asiat läpi minullekin, jos puhelinta en ole päivystänyt. Usein äänettömällä läpi päivän. Mielestäni kännykkäaika on luonut tämän aina pitää vastata ja olla tavoiteltavissa skenaarion. Vai onkohan jotain sattunut...

En tarkoittanut mitenkään tätä. Missään nimessä ei tarvi olla aina tavoitetavissa, mutta jos ei viiteeen vuoteen ikinä vastaa puhelimen vaikka saman aikaan laitetaa tekstareita esim. huomisesta suunnitelmasta niin helpompi olis välillä vaan soittaa ja sopia esim. kellon ajan muutos mutta mikä siinä on että ihminen ei ikinä vastaa mutta viestiin kyllä vastaa ihan minuutin päästä soitosta.

Tällaisesta ei kyllä niinkään ole kokemusta...tuo vastaukseni nyt perustui enemmänkin siihen, kun oma lähipiirini loukkaantuu melko helposti, tai vähintään huolestuu jos minua ei tavoita vähään aikaan. Tai jos en yksinkertaisesti muista myöhemmin soittaa takaisin. Mielestäni se, kenellä on tarvetta höpistellä, voi tavoitella useammankin kerran, eihän ennen edes tiedetty kuka on soittanut, että heti ei tarvinnut haukkana olla soittelemassa takaisin....

No juu, arka aihe, kun tosiaan läheiset aina mietiskelee, miks en osaa puhelinta päivystää

 

yleensä kun puhelin soi a. olen vessassa, b. olen vessassa pyyhkimässä pyllyjä, c. vaihdan vaippaa tai d. olen suihkussa. Jos minulla ei ole soittajalle asiaa, en soita takaisin. Yleensä soittaja ei soita toista kertaa. Ja sitten toinen, meidän talossa ei ole rauhaa puhua puhelimessa. Lapset ottavat siltä istumalta vaarin, jos käy tuuri että saan puhelimeen vastattua. Tapellaan, huudetaan, tehdään kaikki kielletyt asiat mitä vaan keksitään + sata uutta hölmöyttä. Tekstarit ovat minun keinoni pitää yhteyttä ja sen voi laittaa vaikka paskalla istuessa. Onneks läheiset tämän tietää ja harvoin soittaa.

Kaikki näköjään haluaa käsittää väärin. Mullakin on pieniä lapsia, enkä aina ehdi puhelimeen. Tarkoitankin ihmisiä, jotka eivät ikinä/koskaan vastaa. Siis tuntuu, että se on sosiaalisten tilanteiden jonkinasteista pelkoa. Kun muuten pidetään yheyttä netin kautta, sama tyyppi voi istua koneellakin koko päivän eli ei nyt ole syynä se ettei ehdi vastata. Vaan tosiaan tuntuu siltä että se puhelimessa puhuminen itsessään on se ongelma, ei kiire, lapset, vatsantoiminta, siivous tms.
Mitenköhän tän nyt selittäis että ymmärtäisitte?

 

on teilläkin ongelmat..... vähiin on elämä käyny.q

 

mulla puhelin lojuu aina jossain takin taskun pohjalla, pesukoneen päällä jne.

huomaan vasta ennen nukkumaan menoa että joku soittanut, mutta en kyllä viesteihinkään vastaa sen nopeammin kuin puheluihin.

Eskarista yleensä soittaa miehelle jos on jotain asiaa kun olen ihan toivoton tuon puhelimen kanssa.

Pitäs varmaan hommata takaisin lankapuhelin niin pysys ainakin yhdessä ja varmassa paikassa.

 

yleensä kun puhelin soi a. olen vessassa, b. olen vessassa pyyhkimässä pyllyjä, c. vaihdan vaippaa tai d. olen suihkussa. Jos minulla ei ole soittajalle asiaa, en soita takaisin. Yleensä soittaja ei soita toista kertaa. Ja sitten toinen, meidän talossa ei ole rauhaa puhua puhelimessa. Lapset ottavat siltä istumalta vaarin, jos käy tuuri että saan puhelimeen vastattua. Tapellaan, huudetaan, tehdään kaikki kielletyt asiat mitä vaan keksitään + sata uutta hölmöyttä. Tekstarit ovat minun keinoni pitää yhteyttä ja sen voi laittaa vaikka paskalla istuessa. Onneks läheiset tämän tietää ja harvoin soittaa.

Kaikki näköjään haluaa käsittää väärin. Mullakin on pieniä lapsia, enkä aina ehdi puhelimeen. Tarkoitankin ihmisiä, jotka eivät ikinä/koskaan vastaa. Siis tuntuu, että se on sosiaalisten tilanteiden jonkinasteista pelkoa. Kun muuten pidetään yheyttä netin kautta, sama tyyppi voi istua koneellakin koko päivän eli ei nyt ole syynä se ettei ehdi vastata. Vaan tosiaan tuntuu siltä että se puhelimessa puhuminen itsessään on se ongelma, ei kiire, lapset, vatsantoiminta, siivous tms.
Mitenköhän tän nyt selittäis että ymmärtäisitte?

No itse kuulun enemmän kategoriaan ikinä/ koskaan. Eli saattaisin sinun näkökulmastasi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Ei tässä ole mitään käsitetty väärin vaan annettu näkökulmaa .