Mikäs "tyyppi" te olitte koulussa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aamuntorkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ala- ja yläasteen todella kovasti kiusattu, itsemurhan partaalle. Lukiossa sain uuden itsetunnon. Olin se jätkien kaveri, se joka tuli juttuun paremmin poikien kanssa kuin tyttöjen, etenkään seurapiirikaunottarien kanssa ei synkannu...
 
Ala-asteella ensin luokan suosituin tyttö, sitte ku paikkakunta vaihtu olin koko koulun kiusatuin, yläasteella olin "miss kovis", amiksessa ensin luokan suosituin, sitte se joka sai pojat kuriin. :D
 
Yllättävän vaikea, no yritämpä mäki sijoittaa itseni "johonkin":

Kouluaineissa oon aina ollut "ihan hyvin pärjäävä".

Yläasteella kuuluin porukkaan, jossa oli koulun suositut mopopojat & jokunen tyttö. Tehtiin yhdessä kaikkea kivaa ja tiesin kyllä, että muutamat pojat oli muhun ihastuneita, mut mä olin palavasti rakastunut yhteen vanhempaan poikaan ja halusin vain hänet ;)
Lukiossa kuuluin myös ns. suosittujen porukkaan (mut porukka oli vähän eri, koska mopopojat menivät amikseen) ja meno oli vähän erilaista, aikuisempaa. Mut sain vihdoin napattua itselleni tän mun ihastuksen ja hänen kanssa seurusteltiin 7 vuotta :whistle:

Mut aina kun näiden vanhojen kamujen kanssa törmäillään, muistellaan kuinka hirmu kivaa meillä oli kouluaikoina =)
 
Minua kiusattiin ja syrjittiin. En kuulunut mihinkään porukkaan, koska kiusatut ei ole toivottuja mihinkään porukkaan. Muiden vihamielisyys johtui ilmeisesti kateudesta. En pärjännyt koulussa hyvin, mutta minulla oli erityistaitoja ja olin pitkään lapsi. Luulen, että kadehtivat minulta lapsuutta ja kypsymättömyyttä. Olin muita paljon pienempi, joten ehkä alkava murrosiän kriisi sai minut täyttämään ärsyttävän viattomalta.
 
Olin se huomaamaton hevoshullu, sitten kiusattu sen takia ja sitten kaveerasin kiusaajien kanssa ja kiusasin(tyhmä ja heikko kun olin) ja kympillä olin kiusattu nörtti, kun tajusin ryhdistäytyä. Ammattiopinnoissa ei enää ollut kiusaajia ja kiusattuja taisuosittuja ja ei suosittuja. Ihan samalla viivalla oltiin kaikki :)
 
Mä olin se luokan hikke, kympin tyttö. Aika hiljainen, mutta kaikki luokan tytöt oli kyllä jossain vaiheessa mun kavereita (yhtään poikapuolista kaveria ei kyllä ollut, olin ujo). Ikinä ei kiusattu, koulusta on hyvät muistot. :)
 
kiusattu. Mä olin pieni, en käyttäny meikkiä, kiltti, arka, ujo, outo: pukeuduin oudosti ja tykkäsin asioista joista muut ei tykänny, olin ruma ja poikamainen sekä lapsellinen. seurustelin kyllä ekan kerran muistaakseni ysillä ja olin siitä ihan tohkeissani ku eihän sellasta olis kukaan uskonu. Mä kans kiroilin paljon vaik ei sitäkään kukaan olis uskonu. Mulla oli kaks minää, kouluminä ja se mitä olin koulun ulkopuolella.
 
Kävin niin isoja kouluja, ettei niissä ollut selvästi jotain koulun suosituinta jne. Meitä oli moneen lähtöön eikä "nörttejä" syrjitty tai mitään muutakaan. Meillä oli aika kiva yläaste siinä mielessä.

Olin varmaan kovis.
 
Ujo ja hiljainen isossa porukassa. Pari kaveria mulla oli, meitä saatettiin joskus vähän kiusata, mutta se oli lähinnä joidenkin pahanolon purkausta hiljaisiin tyyppeihin, kuin mitään selvää kiusaamista kuitenkaan.
 
Mie olin "yksi pojista" vaikka tyttö oonki. Ja se kiusattu rikkaan perheen rääpäle jonka isoveljeä kaikki pelkäs :D Aina olin äänessä, häirikkö, musiikin, kielien ja liikunnan ykkönen. Siitäkään syystä minusta ei tykätty tyttöjen keskuudessa. Ja vielä ko olin niiin nätti niin nätti, että isompienki luokkien tytöt katteellisena toljotti. :saint:
 

Yhteistyössä