Mikähän tota mun esikoispoikaa vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti61
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti61

Vieras
Mun esikoispoika on jo 30v, mutta kummallisesti on hänen elämä mennyt. Poika oli kouluaikoina jo hirveen viisas, tiesi ihan mahdottomasti asioita. Koulussa pärjäs välillä paremmin, mutta välillä huonommin. Lukioon meni (ainoona mun kolmesta lapsesta) ja siellä kans vaihtelevasti. Kirjoitti kuitenkin loistopaperit ja pääsi yliopistoon.

No siellä se elämä karkas ihan raiteiltaan ja mistään ei tullu mitään. Rupes sitten Helsingissä tekemään töitä ja keskeytti opinnot. Välillä meni ok ja välillä ei. Alkoholia oli kuviossa ja sekavaa elämää. Tapas sitten kuitenkin hyvän naisen ja päätti alottaa uudelleen opinnot. Nyt ammattikorkeakoulussa. Tuin poikaa, koska opintotuet se oli jo tuhlannut. Suoritti tosi tehokkaasti opintoja ja sai nelosta ja vitosta (5 on siellä paras arvosana) melkein kaikista kursseista. Sitten sai alan töitäkin pari vuotta sitten.

No jäi sit työttömäksi, mutta sanoi, että tekee lopputyön valmiiksi. Tästä on nyt vuosi. No nyt sitten sähköpostissa kirjoitti, että kaikki opinnot oli helppoja ja kivoja, mutta ei vaan osaa tehdä lopputyötä. Ja että lopettaa opinnot.

Siis mä en tajuu, että miksi ylipäätään sillä on joku hirveen monimutkainen aihe mitä se pakertaa. Mun kaverien tutut on käyny AMK:n ja sitten tehny parityönä siinä siivellä jonkun lopputyön, mutta tuolla Helsingissä tehdään yksin ja pirun vaikeista aiheista. Ja mä siis tiedän, ettei se aiheen vaikeus oo se mun pojan ongelma, vaan se, että se ei vaan osaa tehä tommosia.

Se osaa kirjoittaa (ylioppilasaineestakin m), mutta se ei osaa tehdä tontyyppisiä juttuja alkuunkaan. Miten sitä ihmistä vois auttaa. Ei kai sitä tutkintoa nyt kannata jättää väliin kun kaikki muu on valmiina?
 
JUmalauta. Rahahanat heti kiinni. Iso mies rellestää äidin rahoilla. Siperia opettaa. Jos ei koulu maistu, niin sitten tehköön "tavallista" duunia. Joten anna ison miehen mennä duuniin ja tienata oma elämä.
 
[QUOTE="vieras";27148798]30v poika voi auttaa itse itseään. Luuseriksi jääkin jos ei koskaan joudu opettelemaan olemaan omillaan.[/QUOTE]

Hän on omillaan, nyt on noista opinnoista kyse. Autoin vain hetkellisesti kun opintotukikuukaudet päättyivät. Nykyään en auta taloudellisesti, en ainakaan säännöllisesti.
 
Voiko tää olla tottakaan..no vastaan silti. Ensinnäkin, vaikka poikas on sulle aina poika, niin 30v on jo MIES, ei kuulu todellakaan avustaa rahallisesti. Ton ikäsillä on usein jo perheet ja ties mitä. Aika selkärangaton "poika".
 
Oikeestaan kyse on siis siitä, että osaako joku sanoa, että mikä auttais saamaan sen työn tehtyä. Hitto kun pitää tehdä tommosista niin hankalia, että tutkinto jää saamati sen takia. Ei kaikki oo mitään tutkijatyyppejä. Ja sitten taas joissakin AMK:issa vaatimukset on alempia.
 
[QUOTE="ap";27149466]Oikeestaan kyse on siis siitä, että osaako joku sanoa, että mikä auttais saamaan sen työn tehtyä. Hitto kun pitää tehdä tommosista niin hankalia, että tutkinto jää saamati sen takia. Ei kaikki oo mitään tutkijatyyppejä. Ja sitten taas joissakin AMK:issa vaatimukset on alempia.[/QUOTE]

Patista miestä ottamaan yhteyttä kouluun. Siellä on henkilökuntaa esim. opinto-ohjaajaa, joka voi neuvoa miten edetään. Opinnäytetöillä on myös aina ohjaava opettaja, eli apua saa. On myös koulun etu, että opiskelijat valmistuu.
 
Lopputyön tekeminen on monelle vaikeaa, koska se eroaa muista opinnoista ja vaatii itsenäisempää otetta. Netistä varmaan löytyy ohjeita. Alkuun pääsee, kun hahmottelee työlleen jonkinlaisen rungon eli sisällysluettelon. Alkuun runko voi olla hyvin karkealla tasolla. Sitten vaan aletaan keräämään asioita rungon mukaisesti. Kun työ etenee, niin runkoa voi muuttaa sopivaksi. Tärkeintä on, että tekee työtä ja kirjoittaa, koska tekemättä ei ainakaan pääse eteenpäin. Jos työn tekeminen on hankalaa, niin tavoitteeksi voi asettaa, että kunhan saa jonkinlaisen raakileen tehtyä. Se saattaa jopa mennä läpi ja jos ei mene läpi, niin ohjaajalta saa neuvot mitä pitää korjata.
 
Eiköhän ihmiset oo erilaisissa elämäntilateissa. Mulla on kaksi nuorempaa lasta, jotka ei oo kouluja käyny. Töissä 20-vuotiaasta saakka säännöllisesti. Oon mä silti niitäkin jeesanut, etenkin kun lapsia tullut. Lainat taannut sun muuta. Joten onko se sitten väärin tukea huonoille teille joutunutta aikuista miestä kun yrittää saada elämänsä järjestykseen?

En koskaan tukenut häntä silloin kun oli kunnolla hunningolla, siis taloudellisesti sellaisen elämän elämiseen. Sitten autoin kun alkoi korjaamaan tilannetta. Mutta tietenkin joidenkin ihmisten on mahdoton ymmärtää sitä, että joillekkin käy noin.

Mun poika on kuitenkin asiansa hoitanut viime vuodet, joten aika jännää että jotkut mussuttaa selkärangattomuudesta.
 
Minä olen 30-vuotias, enkä ole saanut lukion jälkeen mitään koulua käytyä loppuun. Minulla on ADHD. Ehkä pojallasikin on? Minä sain diagnoosin ja lääkkeet muutama vuosi sitten, nyt näyttäisi vihdoinkin siltä, että saan itselleni tutkinnon.
 
[QUOTE="vvieras";27150070]Minä olen 30-vuotias, enkä ole saanut lukion jälkeen mitään koulua käytyä loppuun. Minulla on ADHD. Ehkä pojallasikin on? Minä sain diagnoosin ja lääkkeet muutama vuosi sitten, nyt näyttäisi vihdoinkin siltä, että saan itselleni tutkinnon.[/QUOTE]

Kenties on, en tunne asiaa. Toisaalta ihmetyttää, että ois, koska ei oo mikään erityisen villi ollut lapsena. Oppimisvaikeuksia ja todella isoa huolimattomuutta kyllä. Lukiosta kirjoitti kuitenkin hyvät paperit, että sillai aika hassua, että miks just hänellä olis AD/HD kun pärjännyt mun lapsista koulussa parhaiten.
 

Yhteistyössä