Mikähän ihme mun lapsilla on kun ne ei nuku??

["..."]

Voi ei, ei kuulosta kivalta. Meillä on jätkä 3-vee ONNEKSI alkanut nyt nukkuun hyvin. Meillä on myös 3kk vauva, ja vielä ennen vauvan tuloa nukkumaanmeno oli yhtä tuskaa. Joka ilta samat tappelut ja kauhee ahdistus mulla. Tuntu et kaikkeni tein mutta mikään ei toiminut, paitsi se että kävin itse nukkumaan lapsen viereen. Se oli vaan todella tuskastuttavaa, mennä iltaysiltä nukkumaan, eikä koskaan kerennyt sit miestä näkemään, tai omaa rauhaa hetken vertaa. Sit kun koitti nousta ylös niin lapsikin heräs ja sama aina alusta.. Vessaankaan ei päässy yöllä rauhassa!!
Vauva kun tuli niin totesin lapselle niinkun asiat on. Sänkyyn mennään nukkumaan ja piste, äidillä on muuta tekemistä. Peittelin ja that's it.. Pari viikkoo rissas vastaan mutta sitten alko nätisti nukkumaan omaan sänkyynsä.

,,, Aiotteko te edelleen asua nykyisessä paikassanne kun vauva tulee? Kuulostaa jo nyt ahtaalta, siinä voi päät kolista kun tulee vielä kolmas lapsi..

 

["mamma"]

Voihan kurja
Hurjalta kuulostaa nuo iltatouhut!
Meillä ei ole kuin 1 lapsi mutta minusta tuntuu että samoja oireita on ollut. Ensinnäkin nukahtamista opeteltiin jo alta ½ vuotiaana ja hyvin pikkuhiljaa se alkoi onnistua. Yöheräämiset oli kanssa yksi ongelma ja vanhempien sänkyyn kiipeäminen. Jossakin vaiheessa nukkuminen ei kiinnostanut iltaisin ja oman huoneen ovelle piti tulla kurkkaamaan ja hihittämään sen 100kertaa.

En tiedä onko minun metodeista mitään hyötyä mutta voin toki kertoa mikä on meillä toiminut tähän asti.
Poika on nyt 3v ja nukkuu yönsä hyvin jos on terve. Nyt kun opettelee yökuivaksi se valvottaa mutta senkin jälkeen nukahtaa heti uudestaan, jopa vaikka lakanat ja pyjama pitää vaihtaa ja potalla käydä.

Eli, toimintatapa on erittäin yksinkertainen: lapsi palautetaan aina takaisin sänkyy kun on sellainen kellonaika että lapsen pitää nukkua. Meillä se on klo 20-6,7.
Jossakin vaiheessa itkettiin ja huudettiin ja raahattiin lapsi sänkyyn. Jossakin vaiheessa ihan vahtasin sängyn vieressä että pysyy siellä eikä edes yksi jalka roiku laidan yli. Idea on siinä että asiasta ei neuvotella, ei juurikaan katsekontaktia eikä reagointia temppuiluun. Nukutustilanteessa, huone on pimeä eikä kommunikaatiota tapahdu. Kaikessa hiljaisuudessa tyrkkää lapsen takaisin sänkyyn. Pitää siis olla vähän ikävä, silloin se sänky tuntuu kutsuvammalta ja mukavammalta. Johdonmukaisuus on myös tärkeää. Jos asia on päässyt rönsyilemään on tietty vaikeampi saavuttaa järjestys, kestää ainakin pitempään ennenkuin saa tuloksia.

Kahden lapsen kanssa on tietysti vaikeampaa ja jos omaa huonetta ei ole että saa pimennettyä kunnolla on sekin haaste. Itse olen kyllä siinä vaiheessa kun ovelle tultiin hihittämään nostanut volymia aikalailla ja lapsi hiffasi pikkuhiljaa ettei siitä kurkkimisesta seurannut mitään muuta kuin että äiti suuttuu joten sekin loppui.

Nykyään poika menee itse iltarutiinien jälkeen sänkyyn minne hänet peitellään ja pusutellaan. Sen jälkeen hän sanoo "ei saa nousta ylös enää" ja hymähtää. Ovi laitetaan kiinni ja sinnje nukahtaa.

Toivottavasti jokin keino tehoaa teillä pian, on tosi väsyttävää vääntää samasta asiasta joka ilta

 

[Kerpele]

No tuossa eri aikaan nukkumaan menossa vois olla ideaa, vielä jos saisit pienemmän vaikka nukahtamaan ennen ku isompi menee sänkyyn. Ei varmaan niin riehuiskaan yksinään. Meillä sellasina iltoina, kun pienempi on ollu väsy aiemmin, on isompi katellu olkkarissa jotain rauhallista videoo tai lueskellu kirjoja sen aikaa että pienempi nukahtanu.
Toivottavasti saat jonkun systeemin kehitettyä! Kyllä tiedän miten helvetillistä on, kun kaiket illat menee siihen, että saa lapset nukahtamaan ja todella olen onnellinen kun pääsee tässä asiassa vähän helpommalla nykyisin (edes joinain iltoina)

Joo, täytyy kattoo että mitä keksii.. Meillä ei videot ym. toimi koska tosta lasten makuutilasta näkyy ja kuuluu telkkari.. Toisaalta, vois kyllä laittaa isomman makoilemaan meidän sänkyyn siksi aikaa että pienempi nukahtaa omaansa.. tai toisinpäin.. Koska isompi taas on sellainen että jos laittaa vasta sitten tonne omaan sänkyyn kun pienempi nukkuu niin melko todennäköisesti kiusaa pienempää niin kauan kunnes pienempi herää... Pienempi taas on vähän hienovaraisempi eikä mene nukkuvaa yleensä härkkimään..

 

[Kerpele]

[QUOTE="mamma";27019857]Voihan kurja
Hurjalta kuulostaa nuo iltatouhut!
Meillä ei ole kuin 1 lapsi mutta minusta tuntuu että samoja oireita on ollut. Ensinnäkin nukahtamista opeteltiin jo alta ½ vuotiaana ja hyvin pikkuhiljaa se alkoi onnistua. Yöheräämiset oli kanssa yksi ongelma ja vanhempien sänkyyn kiipeäminen. Jossakin vaiheessa nukkuminen ei kiinnostanut iltaisin ja oman huoneen ovelle piti tulla kurkkaamaan ja hihittämään sen 100kertaa.

En tiedä onko minun metodeista mitään hyötyä mutta voin toki kertoa mikä on meillä toiminut tähän asti.
Poika on nyt 3v ja nukkuu yönsä hyvin jos on terve. Nyt kun opettelee yökuivaksi se valvottaa mutta senkin jälkeen nukahtaa heti uudestaan, jopa vaikka lakanat ja pyjama pitää vaihtaa ja potalla käydä.

Eli, toimintatapa on erittäin yksinkertainen: lapsi palautetaan aina takaisin sänkyy kun on sellainen kellonaika että lapsen pitää nukkua. Meillä se on klo 20-6,7.
Jossakin vaiheessa itkettiin ja huudettiin ja raahattiin lapsi sänkyyn. Jossakin vaiheessa ihan vahtasin sängyn vieressä että pysyy siellä eikä edes yksi jalka roiku laidan yli. Idea on siinä että asiasta ei neuvotella, ei juurikaan katsekontaktia eikä reagointia temppuiluun. Nukutustilanteessa, huone on pimeä eikä kommunikaatiota tapahdu. Kaikessa hiljaisuudessa tyrkkää lapsen takaisin sänkyyn. Pitää siis olla vähän ikävä, silloin se sänky tuntuu kutsuvammalta ja mukavammalta. Johdonmukaisuus on myös tärkeää. Jos asia on päässyt rönsyilemään on tietty vaikeampi saavuttaa järjestys, kestää ainakin pitempään ennenkuin saa tuloksia.

Kahden lapsen kanssa on tietysti vaikeampaa ja jos omaa huonetta ei ole että saa pimennettyä kunnolla on sekin haaste. Itse olen kyllä siinä vaiheessa kun ovelle tultiin hihittämään nostanut volymia aikalailla ja lapsi hiffasi pikkuhiljaa ettei siitä kurkkimisesta seurannut mitään muuta kuin että äiti suuttuu joten sekin loppui.

Nykyään poika menee itse iltarutiinien jälkeen sänkyyn minne hänet peitellään ja pusutellaan. Sen jälkeen hän sanoo "ei saa nousta ylös enää" ja hymähtää. Ovi laitetaan kiinni ja sinnje nukahtaa.

Toivottavasti jokin keino tehoaa teillä pian, on tosi väsyttävää vääntää samasta asiasta joka ilta [/QUOTE]

Juu, ei toimi tuokaan keino. Jatkavat niin pitkään vaikka vaan sitä jalan heittämistä laidan yli että saavat mut hermostumaan. Ja innostavat toinen toistansa jatkamaan. Olen palauttanut sänkyyn. Silloin juurikin se sänky laitetaan sitten ihan mullimallin, tai koputellaan seinää jolloin toinen innostuu ja alkaa tekemään jotain muuta samankaltaista, sama jatkuu vaikka sanoisin asiasta ja kävisin "palauttamassa" järjestystä. Saattavat toki tehdä samoja juttuja vaikka olisin samassa huoneessa..

Vaikka välttäisin katsekontaktia, ainoa mitä sanoisin olisi "hss, nyt nukutaan" jne. Jatkavat ja jatkavat ja jatkavat... Siihen asti että mä olen jo ihan romuna koko touhuun..

 

["teajohanna"]

Mitä jos valmistautuisit tohon nukkumaanmenoon siinä kuuden maissa? Niin että se riehu saa silloin tulla ja tosissaan. Tila voi olla ulkona tai jos saatte sen "tuvassanne" järjestettyä niin siellä. Liikkumista ja rähinää oikein tosi lujaa tunti. Yllytä ja hulluta. sitten ruoka ja kylpy. Ja unta.

Lapset voi olla äärettömän rasittavia huomiota metsästäessään illansuussa. Ää ää äiti sitä ja äiti tätä. Himppanen pikkunen lempihetki ja suukkonen kummankin kanssa vielä viimitteeks... ja sitten ei enää huomiota. Jos on lakanat rullalla niin sitten nukkuu lakanat rullalla, äitikin jo on pannu ehtooksi eikä reagoi enää mihinkään...

Parempia öitä, halit.

 

[Kerpele]

[QUOTE="...";27019855]Voi ei, ei kuulosta kivalta. Meillä on jätkä 3-vee ONNEKSI alkanut nyt nukkuun hyvin. Meillä on myös 3kk vauva, ja vielä ennen vauvan tuloa nukkumaanmeno oli yhtä tuskaa. Joka ilta samat tappelut ja kauhee ahdistus mulla. Tuntu et kaikkeni tein mutta mikään ei toiminut, paitsi se että kävin itse nukkumaan lapsen viereen. Se oli vaan todella tuskastuttavaa, mennä iltaysiltä nukkumaan, eikä koskaan kerennyt sit miestä näkemään, tai omaa rauhaa hetken vertaa. Sit kun koitti nousta ylös niin lapsikin heräs ja sama aina alusta.. Vessaankaan ei päässy yöllä rauhassa!!
Vauva kun tuli niin totesin lapselle niinkun asiat on. Sänkyyn mennään nukkumaan ja piste, äidillä on muuta tekemistä. Peittelin ja that's it.. Pari viikkoo rissas vastaan mutta sitten alko nätisti nukkumaan omaan sänkyynsä.

,,, Aiotteko te edelleen asua nykyisessä paikassanne kun vauva tulee? Kuulostaa jo nyt ahtaalta, siinä voi päät kolista kun tulee vielä kolmas lapsi..[/QUOTE]

Meillä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja, tässä on pakko asua nyt.

Nyt on kuitenkin suunnitelmissa saada tupa jaettua edes niin että saataisiin olohuone/makkari erotettua muusta asunnosta, sen verran että jos vauva on kova heräilemään öisin niin ei herättelisi heti kahta muuta.

Isompien nukkumaanmenoon se seinä tuskin kuitenkaan helpottaa kun sitten jää kuitenkin tähän toiselle puolelle asuntoa keittiötä, leikkitilaa ym. niin ei voi edes vetästä sitten olohuoneen/makkarin ovea kiinni ja jättää hillumaan kaksistaan seinän toiselle puolelle..

 

["mamma"]

Juu, ei toimi tuokaan keino. Jatkavat niin pitkään vaikka vaan sitä jalan heittämistä laidan yli että saavat mut hermostumaan. Ja innostavat toinen toistansa jatkamaan. Olen palauttanut sänkyyn. Silloin juurikin se sänky laitetaan sitten ihan mullimallin, tai koputellaan seinää jolloin toinen innostuu ja alkaa tekemään jotain muuta samankaltaista, sama jatkuu vaikka sanoisin asiasta ja kävisin "palauttamassa" järjestystä. Saattavat toki tehdä samoja juttuja vaikka olisin samassa huoneessa..

Vaikka välttäisin katsekontaktia, ainoa mitä sanoisin olisi "hss, nyt nukutaan" jne. Jatkavat ja jatkavat ja jatkavat... Siihen asti että mä olen jo ihan romuna koko touhuun..

Tosi kurjaa.

Meillä tosiaan vaan se 1 lapsi joten on helpompaa. Mutta hän on kyllä pistänyt jo merkille että äöiti on häntä sitkeempi ja itsepäisempi sissi. Toistaiseksi on aina jäänyt kakkoseksi kiistatilanteessa. Muuten olisikin varmaan meno melkoista meilläkin.

Tsemppiä!

 

[Kerpele]

[QUOTE="teajohanna";27019907]Mitä jos valmistautuisit tohon nukkumaanmenoon siinä kuuden maissa? Niin että se riehu saa silloin tulla ja tosissaan. Tila voi olla ulkona tai jos saatte sen "tuvassanne" järjestettyä niin siellä. Liikkumista ja rähinää oikein tosi lujaa tunti. Yllytä ja hulluta. sitten ruoka ja kylpy. Ja unta.

Lapset voi olla äärettömän rasittavia huomiota metsästäessään illansuussa. Ää ää äiti sitä ja äiti tätä. Himppanen pikkunen lempihetki ja suukkonen kummankin kanssa vielä viimitteeks... ja sitten ei enää huomiota. Jos on lakanat rullalla niin sitten nukkuu lakanat rullalla, äitikin jo on pannu ehtooksi eikä reagoi enää mihinkään...

Parempia öitä, halit.[/QUOTE]

Kiitos

Ollaan kokeiltu myös lasten "väsyttämistä", metsässä tarpomista, pihalla juoksentelua ym.... Sekään ei muuta mitään. Eivät väsy.

Ainoa millä väsyvät on "väsyttävä päivä" eli jos koko päivä on pelkkää lokoilua, tv:n katsomista, pelaamista, lukemista, syömistä.... Jos on siis tosi "tylsää" niin saattavat nukahtaa helposti illalla. Mutta sen täytyy olla jatkunut siis ihan koko päivän verran. Silloinkin saattaa kyllä käydä ihan päinvastoin...

Nää lapset valvoisivat varmaan joka ilta sinne klo. 23-24 asti jos antaisi, en vaan voi missään nimessä sellaista sallia. En siksi koska eivät saisi tarpeeksi unta, ja en siksi koska meidän vanhempien ainoa yhteinen aika ikinä on se pari tuntia illalla lasten nukahtamisen jälkeen..

 

["miii"]

Meillä on ihan samanlaista. Siis täsmälleen.

Ei kannata suuttua silleen raivopäisesti, vaan vähän veemäisesti. Äärimmäisen rauhallinen, mutta ankara äänensävy, äärimmäisen epämukava jäähypaikka (ja pitkä jäähy, että toinen ehtii kunnolla rauhoittua, ehkä jopa nukahtaa) ja todella epämiellyttävät rangaistukset meuhkaamisesta. Meillä ei ole esimerkiksi toivoakaan saada yhdenyhtä herkkua seuraavana päivänä jos illalla meuhkataan. Joskus oon ollut niin veemäinen narttu, että olen luvannut pidempään hiljaa pysyvälle jotain extraa seuraavalle päivää ja toinen ei saa vaikka mikä olis. Ja lempilelut saattaa lennähtää viikoksi jäähylle suitsaitsukkelaan. Ja mä kyllä jaksan toistaa sen jäähyn vaikka sen satakertaa niin kauan että onnistuu. Pikkuhiljaa alkavat uskoa, että ihan oikeesti mä olen se kovapäisempi. Isäänsä pompottavat täysin, jos en ole kotona. Mutta tärkeintä on se äärimmäinen rauhallisuus, että temppuilu ei hetkauta tipantippaa, sillä ei saa mitään showta aikaiseksi. Muuta kuin sen jäähyn.

Tällä hetkellä menee pikkuisen paremmin.

 

[Kerpele]

[QUOTE="mamma";27019945]Tosi kurjaa.

Meillä tosiaan vaan se 1 lapsi joten on helpompaa. Mutta hän on kyllä pistänyt jo merkille että äöiti on häntä sitkeempi ja itsepäisempi sissi. Toistaiseksi on aina jäänyt kakkoseksi kiistatilanteessa. Muuten olisikin varmaan meno melkoista meilläkin.

Tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos

Mä luulen että yksi mikä meillä vaikuttaa on se että mulla ei ole lehmänhermoja kuin ehkä sen kerran viikossa... Oon nyt raskaudenkin takia tosi väsynyt iltaisin ja se tekee heti sen että hermot ovat vielä lyhyemmät kun oon väsynyt..

 

[Kerpele]

[QUOTE="miii";27019997]Meillä on ihan samanlaista. Siis täsmälleen.

Ei kannata suuttua silleen raivopäisesti, vaan vähän veemäisesti. Äärimmäisen rauhallinen, mutta ankara äänensävy, äärimmäisen epämukava jäähypaikka (ja pitkä jäähy, että toinen ehtii kunnolla rauhoittua, ehkä jopa nukahtaa) ja todella epämiellyttävät rangaistukset meuhkaamisesta. Meillä ei ole esimerkiksi toivoakaan saada yhdenyhtä herkkua seuraavana päivänä jos illalla meuhkataan. Joskus oon ollut niin veemäinen narttu, että olen luvannut pidempään hiljaa pysyvälle jotain extraa seuraavalle päivää ja toinen ei saa vaikka mikä olis. Ja lempilelut saattaa lennähtää viikoksi jäähylle suitsaitsukkelaan. Ja mä kyllä jaksan toistaa sen jäähyn vaikka sen satakertaa niin kauan että onnistuu. Pikkuhiljaa alkavat uskoa, että ihan oikeesti mä olen se kovapäisempi. Isäänsä pompottavat täysin, jos en ole kotona. Mutta tärkeintä on se äärimmäinen rauhallisuus, että temppuilu ei hetkauta tipantippaa, sillä ei saa mitään showta aikaiseksi. Muuta kuin sen jäähyn.

Tällä hetkellä menee pikkuisen paremmin.[/QUOTE]

Mulla on just se että yritän ja yritän ja sitten vaan pim. romahdan.. Esim. tunnin jälkeen. Jaksan sellaista "kylmää linjaa" aikansa, ja kun se hiton ääliöiminen vaan jatkuu ja jatkuu niin en kestä enää ja räjähdän, tai itken.. tai molempia.. Pyrin yleensä menemään sitten muualle rauhoittumaan että jaksan taas jatkaa..

Meillä mies on samanlainen kuin minä, tosin ei siis ala itkemään Mutta yhtä huonosti pystyy pysymään rauhallisena kun se hilluminen vaan jatkuu ja jatkuu..

 

[ei nukuta]

Minusta tuntuu näin maalaisjärjellä että sä yrität laittaa ne liian aikaisin nukkumaan. Jos menee liian aikaisin nukkumaan, niin uni ei tule sitten vielä siihenkään aikaan kun normaalisti väsyttäis. Aikuisia unettomuudesta kärsiviäkinhän ohjeistetaan aina tulemaan pois sängystä jos uni ei tule ja tekemään jotain muuta, koska muuten ei ikinä nukahda. Lapset toteuttaa tuota automaattisesti, jos ei uni tule niin aletaan tehdä jotain muuta.

 

[gewe]

meilläkin aikanaan meni nukuttamishommiin pari tuntia illassa, kunnes otettiin nukkumaanmeno ajaksi noin kymmenen. Kun liian aikaisin yritettiin, unet karkas jonnekin. Sitten kun eskari alkoi, ja jouduttiin lähtemään liikenteeseen tuntia aiemmin aamuisin, eikä päivälepoa/unia ollut, niin nukkumaan ysiltä.