Mikä yllätti eniten synnytyksen jälkeen?

Minut yllätti se kuinka vähän tiesinkään vauvan kanssa olemisesta vaikka olin mielestäni lukenut kaiken ja se, kuinka paljon tarvitsin neuvoja, hyväksyntää ja vakuutteluja muilta oman vauvan hoitoa koskevissa asioissa. Lisäksi yllätti ilmeisesti hormoneista johtuva sekopäisyys, kaksi viikkoa tunnelmat oli tosi katastrofaaliset, kaksi kuukautta sekavat, kolmannella kuulla alkoi selkiintymään

 

Ehkä se että kun jotenkin kummasti kuvitteli että kaikki huipentuu synnytykseen ja sehän oli vaan ihan pieni välietappi josta kaikki alkoi eikä mikään ollut enää ennallaan (ihan positiivisessa mielessä)

 

Ekat menkat, ne oli aivan kamalat, tuntu et sitä vuotoo tuli koko 9kk ajalta, sidettä piti vaihtaa 30min välein ja ekat menkat kesti 2 viikkoa, sit ne seuraavat oliki jo normaalit ja niukat.

Petyin myös kun en voinutkaan imettää pitkään vain 1,5kk kun maito loppui.

Positiivista oli kuinka hyvin jaksoinkaan vaikka olikin kaksi samanikäistä vauvaa hoidettavana.
Hyvin on mennyt, kaksoset nyt 4v

 

Se kun sai sukat jalkaan ihan kuin normaalit ihmiset. =)
Miten kummassa kaalinlehdillä hautominen auttoi kun maito nousi.
Pullataikinamainen löllykkävatsa.

 

Ihmetytti että äiti "unohdettiin", oli koko ajan vaan vauva ja vauva..ei kukaan ollut enää kiinnostunut äidistä. :'(

 

Vastuu yllätti. Tuli pieni pelko, että osaanko todella hoitaa ja kantaa vastuun meidän pojasta. Poikamme oli kauan toivottu ja odotettu. Joka päivä pelkäsin että jotain tapahtuu...Nyt kun poika on 10kk niin alkaa jo helpottamaan ja voin nauttia hoitamisesta ja vastuukin on ihanaa.

 

\

Hämmästyttää edelleen (tyttö 3kk) se että se lapsi oikeasti on siinä huolehdittavana ja hoivattavana lopun ikääni. Tuntuu ikäänkuin hän olisi vain lainassa ja pitäisi palauttaa oikeille vanhemmille jossain vaiheessa. Rakastan toki tylleröistä yli kaiken, mutta tuo tunne kummittelee jossain.

Todella kauniisti ja osuvasti sanottu.

 

Minä en ollut ajatellut omaa ja läheisten kuolemista ennenkuin sain ensimmäisen oman lapseni. Myös omat lapsuuden saiat nousivat pinnalle, joita sitten kävin läpi mieheni ja äitini kanssa.

 

Synnytyksessä yllätti sen helppous. Pelkäsin etukäteen tuntematonta ja aivan turhaan. Kavereiden kertomukset eivät helpottaneet, vaikka heillä oli helppoja ja vaikeita synnytyksiä. Ei se kivutonta ole varmaan kenelläkään, mutta enpä kipua kestämättömänä kuitenkaan tuntenut synnyttämisen olevan mitään kamalaa.
Sitten yllätti, kun ei ollutkaan heti taivaissa lapsen synnyttyä. Kyllä lapsi rakas on, mutta mitään vauvantuoksuakaan en ole haistanut. Muut kyllä haistavat.
Sitten on yllättänyt se kuinka parisuhde on muuttunut, kun aikaa ei yksinkertaisesti ole toisillemme vaan sen useimmiten joutuu vauvan kanssa jakamaan. Ja kyllä se lyö allikällä kuinka kiinni sitä on vauvassa 24 h päivässä.
Vaikka aina ei ihan helpolta tunnukaan niin meillä on kuitenkin ollut helppoa ja isännällekin olen maininnut, että heti vaan lisää tekemään (eka on 4 kk), kun se on näin helppoa tuo elämä.

 

sain tosi ison yllätyksen kun neljäs lapsi syntyi. on meinaa maailman ihanin tyttö. sillä hänen sisarensa on koko ajan tukka nuottasilla. niin yks asia on vieläkin osaa yllättää. mulla on vieläkin vauvakuume. siitä asti kun tytär syntyi. :wave:

 

Se imettämisen "riemu".. Just just..
Minusta koko imetys oli yhtä tuskaa! Imetin, imetin ja imetin...3 tuntiakin peräkkäin ja ei meinannut loppua imetyksestä tullakaan. Olin aivan rätti, poikki, itkuinen....
Nla:ssa sanoivat vaan, että "imetä, imetä, imetä" kyllä se siitä sitten!
Ei kukaan vihjaissut, että voisi ehkä olla niin, että ei tule enää maitoa, kun 3 tuntiakin istut ja imetät!!! Että voisi ehkä antaa lisämaitoakin...!!
Sitten onneksi kuukauden jälkeen uskaltauduin kokeilemaan yhden kerran korviketta ja poika nukkui kuin tukki sen jälkeen!
Joten imetys/korvike systeemi toimi ja opin ainakin sen, että nla:ssa eivät aina ole oikeassa, vaikka imetys erittäin tärkeää onkin, mutta ei jokaisen kohdalla välttämättä toimi 100% ! :'(

Positiivisesti yllätti se äidin rakkaus!! Ja vieläkin vaikka ovat nyt jo isompia, sitä yllättyy aina, miten sitä rakastaakaan lapsiaan henkeen ja vereen ja on valmis tekemään MITÄ TAHANSA heidän puolestaan. :heart: :heart:

 

Omat tunteeni tyttöäni kohtaan...
en ollut koskaan sellanen lapsi ihminen, mutta kun esikoinen syntyi...olin aivan taivaissa!..myös kuopuksen syntymä teki saman...