Hei. Minä olin rv 13+1, kun oli eka ultra. Olin muka tuntenut liikkeitä, enkä osannut todella odottaa mitä tuleman piti!! Pikkuiseni oli kuollut rv 10+4. Lääkäri sanoi, että "sinä et olisi voinut tehdä mitään estääksesi tätä... pikkuinen ei ollut elinkelpoinen...". Onko tuo lause sellainen, joka on totuus eli voinko jättää syiden etsimisen ja luottaa siihen, että näin on? Onko noilla raskausviikoilla tapahtuva keskenmeno vain ja ainoastaan "korkeimman" kädessä?? Minulla on 1,6v. tyttö ja raskausaika meni hyvin. En tiedä mitä sellaista olisin voinut tehdä, joka olisi lopettanut pikkuiseni elämän.... voiko sellaista syytä olla? Minä en ainakaan tiedä. Elämäntilanteeni oli kyllä aika raskas, mutta sitä se oli ensimmäisen raskautenikin aikana, joten en usko stressinkään olleen syynä. Olin kuitenkin raskaudesta onnellinen. Joka ilta pidin kädet vatsallani ja hymy oli huulillani kiitollisena tyttärestäni ja tästä masuvauvasta, kun kävin nukkumaan. Voinko vain ajatella, että näin oli tarkoitettu, eikä asia ollut minun vallassani mitenkään?