Mikä vikana?

Minulla on mitä ihanin poika-vauva 9 kuukautta. Oikea ilopilleri ja tarmon pesä. Koliikin ja hampaitten tulon jälkeen tosin...

Mutta ei poika minun mieltä paina vaan tämä jännittynyt tilanne kotona mieheni ja minun välillä. Raskaus aika oli taivaallista, hellittiin toisiamme, pitkiä rakasteluja, huomioitiin toinen toisemme.

Nyt kaikki on toisin...tottakai lapsi muuttaa paljon ja niin sen pitääkin tulla ensin ja sitten vasta "me" vanhempina, mutta...

Rakastellaan tosi harvoin ja yleensä se kestää 5minuuttia...en saa orgasmia... Pusutellaan yhä harvemmin, ei edes päivittäin...

Minulla on sellainen tunne ettei mieheni halua minua enää...minulle jäi todella möykky maha synnytyksen jälkeen ,joten en itsekkään pidä itseäni kovin seksikkäänä.

Me ollaan kuin kaksi hyvää kaverusta, jotka hoitaa ihanaa poika lasta. Mieheni osallistuu todella hyvin pojan hoitoon, mutta kotityöt saan tehdä itse.

Onko muuten muita joilla suuseksi loppui naisen osalta synnytyksen jälkeen. (jo vähän ennenkin)?

Olisi kiva kuulla myös muiden ajatuksia, KIITOS!!!

 

Loppui.... niin kuin kaikki muukin seksi oikeastaan laskettuun aikaan mennessä (syystä, että olin suuri kuin norsu, enkä jaksanut vaan nukuin oikeastaan suurimman osan ajasta). Mutta palautui myös: lapsen ensimmäinen elinvuosi oli kaikin puolin todella sekavaa aikaa, eikä se tilanne rauhoittunut ennen kuin vasta tytön ollessa jo puolitoista vuotta. Loppujen lopuksi tärkein pointti mikä meidän suhteesta katosi oli nauru: sen tilalle tuli käskyjä valitusta narinaa. Nyt tilanne on jo hyvä siis, kun neiti täyttää 2 vuotta.

Pointtini taisi olla siis se, että kun löydätte ne vanhat kivat asiat mitkä saa molemmat kikattamaan, hymähtämään, irvistämään: mitä vaan, niin kaikki loppukin palautuu melkein itsestään. Ja kotitöistä sen verran että sopikaa yhdessä miehen jutut ja sinulle kuuluvat tehtävät, niin ei tule olo että yksin joudut kaiken tekemään: se jos mikä pistää parisuhteen kärsimään. Ellei siitä yksin tekemisestä sitten nauti.

 

Juu,ihan SAMA stoori.Pömppämaha on ja pysyy näemmä....mutta juuri samoja kokemuksia lapsen saannin myötä.Aika yleistä näyttää olevan että 1-2vuotta menee "toipuessa",synnytysmasennusta esiintyy,sitä voi olla kuulkaas jopa sillä iskälläkin...sopeutuminen kaikkeen uuteen,univelka jne.kaikki tämä vievät voimia ja taiteilemista.Arki saattaa tuntua todella ahdistavalta ja veemäiseltä(suoraansanottua)samat rutiinit aamusta iltaan.Muistan tunteneenis semmoista ahdistuneisuutta joinakin aamuina ,etten käsittänyt milläeväillä iltaan jaksan taas.Parisuhde takkuilee aivan varmasti heti tämmöisessä tilanteessa.Mekin tappelimme ja olimme eroamassa ja ties mitä.Pari kertaa puolin ja toisin olivat laukutkin pakattuina.Mies katosi kapakkaan jopa minäkin heitin ex temporee kapakkareissuja tuosta noin vaan kun päähäni sain,halusin unohtaa kaiken paskan.Lapsi oli maailman rakkain ja ihanin mutta omat voimavarat rajalliset.Kun te kumpikin tämän oivallatte ja ymmärrätte ettei se tätä samaa ole loppuelämän.Pienten lasten vanhemmilla on pirun rankkaa ja sitten vielä rahahuolet päälle,juu ei se ole ihme vaikkei miehiäkään se seksi(tai naisia)huvittaisi vähään aikaan.Kyllä se vaatiin oikeanlaiset puitteet jne.Meillä meni 2vuotta ennenkuin todella "rakastelimme",hätäistä panemista kerran kuussa jos sitäkään,josta itse jäi nuolemaan näppejään.Monet itkut itkin kun tunsin ettei mies rakasta,ei saa hellyyttä,ei edes suudelmaa silloin tällöin.Olin varma että liittomme on tuhoontuomittu että koko elämä on pilalla.Mutta annas olla eräs aamu asiat alkoivat tuntua paremmalta ja valoisammalta.Pikkuhiljaa miehenikin alkoi kuunnella ja ottaa tosissaan pahanolon narinaani ja alkoi itse osaltaan(kuten minäkin)kohtelemaan minua niinkuin naista pitää(seksi parani ja sitä myötä hellyyttäkin sai...)jne.Edelleen olen pömppämaha.Inhoan kieltämättä masuparkaani,mutta itsensä pitää hyväksyä ja kun sen teet niin huomaat että hyväksyy miehesikin.Pidä itseäsi seksikkäänä niin miehesikin näkee sinut sellaisena.Viettäkää kahdenkesken eroottinen viikonloppu,lapsi hoitoon,ja MENOKSI.Kyllä sulta ne naiselliset keinot löytyvät kun vähän pintaa rapsutat ja pääset kuvioista vähän ulos.Puhu ukollesi niiiiiin kauan että kuuntelee,älä HUUDA tai nalkuta tai narise vaan puhu?Miehessäsi on sitä vikaa myös ,kaivelkaa yhdessä epäkohdat esille ,ja painoitus sanalle YHDESSÄ VIIKONLOPPU edessä ,käytä se hyväksi =)

 

Hei ja kysymykseesi vastaus suuseksistä vielä: olin aivan onneton kun mieheni ei nuol...t enää.......ja sitä jatkui ja jatkui,tänä päivänä asia on huomattavasti eri!älä luovuta!

 

meillä mies ei enää koskenutkaan mua kun maha alkoi reippaammin näkyä. hävis kaikki muukin hellyys.
tuntui että se inhosi mua...
ei koskaan kotona..
vasta synnytyksen jälkeen alkoi hiljalleen palata hellyys ja seksi suhteeseen.

 

Suur Kiitos kaikille ihanille vastaajille!!!

Kiva kuulla ettei olla/ole ainoa, varsinkin kun on ensimmäinen lapsi ja sen myötä suuri elämän mullistus... kaikki tuntuu välillä epävarmalta...

Hyvät jatkot kaikille =)

 

Siihen suuseksin loppumiseen; kuulin yhdeltä ystävättäreltäni, että kun ne oli ollu miehen kanssa synnytysvalmennuksessa rv 25, oli se kätilö sanonu, että naiselta voi hulahtaa melkein kahvikupilline valkovuotoa raskauden loppuaikana pöksyyn... oli siihen loppunut miehen nuolemiset :/

 

\

Mutta ei poika minun mieltä paina vaan tämä jännittynyt tilanne kotona mieheni ja minun välillä. Raskaus aika oli taivaallista, hellittiin toisiamme, pitkiä rakasteluja, huomioitiin toinen toisemme.

Nyt kaikki on toisin...tottakai lapsi muuttaa paljon ja niin sen pitääkin tulla ensin ja sitten vasta "me" vanhempina, mutta...

Rakastellaan tosi harvoin ja yleensä se kestää 5minuuttia...en saa orgasmia... Pusutellaan yhä harvemmin, ei edes päivittäin...

Minulla on sellainen tunne ettei mieheni halua minua enää...minulle jäi todella möykky maha synnytyksen jälkeen ,joten en itsekkään pidä itseäni kovin seksikkäänä.

Me ollaan kuin kaksi hyvää kaverusta, jotka hoitaa ihanaa poika lasta. Mieheni osallistuu todella hyvin pojan hoitoon, mutta kotityöt saan tehdä itse.

Mieheni kanssa silloin kun odotin lastamme. Halailtiin tuon tuostakin ja pusuteltiin. Välillä rakasteltiin pitkään jne. Mutta lapsen synnyttyä se kaikki on muuttunut. Mieheltä en saa enään haleja/pusuja. Vaikka itse haluaisinkin. Joskus saan halin/pusun kun pyydän :/ Ainoa pusu päivittäin on hyvänyönpusu. Mullakin on tunne ettei mieheni enään halua mua tai halua ehkä samalla tavalla kun ennen. Se tuntuu todella pahalta. Molemmat kyllä osallistutaan lapsen hoitoon. Mieheni ehkä vähän enemmän. Itse saan kanssa tehdä kaikki kotityöt. Ainoastaan saattaa tiskata jos sitäkään Sitten kun mies vielä vähän patistaa mua laihduttamaan, kun masu sai vähän kiloja raskaudesta.

 

Sanoisin että ARKI on astunut seuraanne. Nyt on se aika jolloin joutuu tekemään töitä perheen eteen, mutta älkää vaan unohtako hoitaa myös parisuhdettanne. Pikkuhiljaa totutte tähän uuteen tilanteeseen ja osaatte alkaa toimia sen mukaisesti.
Ottakaa itsellenne hetkiä, jolloin voitte olla vain kaksin ja muistakaa osoittaa hellyyttä myös toisillenne, vaikka se onkin nyt helpompaa osoittaa lapselle.
Parisuhde ei ehkä palaa ihan entiselleen, mutta lähelle sitä voi päästä, kunhan jaksaa tehdä sen eteen töitä. =)