Mikä vialla?

Meillä on päällisin puolin todella ihana parisuhde. Luotamme toisiimme, olemme yhdessä riittävästi, meillä on ihana aurinkoinen taapero, ihana uusi asunto ja miehellä vakaa työpaikka jne... lapsikaan ei ole koskaan valvottanut...

Arki toimii suurpiirteisesti. Minä olen lapsen kanssa kotona ja mies töissä. Joskus aikoja sitten on käyty valtataistelua kotihommista, nyt ne on aika lailla mun vastuulla (enkä enää koe sitä ongelmaksi, enkä vaadi mieheltä liikoja...). Teen kotona miltei kaiken mutta mies on kuitenkin se joka on aina väsynyt!?

Jokin on pielessä. Mies ei enää halua keskustella samalla tavalla kuin ennen. On jatkuvasti väsynyt ja vaivainen (päätä särkee yms)... Puhuu aina vain työstään ja omista jutuistaan... Ei koskaan kysy miten meillä menee lapsen kanssa tai muutenkaan osaa puhua niin kuin ennen. Kuitenkaan emme riitele ja parisuhde toimii muulla tavoin...

Seksiä meillä ei ole ollut aikoihin. Minä haluaisin, mutta en jaksa aina jankuttaa ja tehdä aloitetta. Mies ilmoittaa miltei aina nukkumaan mentäessä olevansa väsynyt ja tokaisee "nyt nukutaan, kulta olen niin poikki..." tätä on jatkunut yli vuoden. Tällaista oli myös ennen lasta mutta ei näin pahassa mittakaavassa... Minulle ei riitä kerran 2 kk:ssa.

Mä olen kyllästynyt siihen että mies ei huomioi minua enää millään tavalla. Ja pahin on etten ymmärrä syytä siihen? Hänen lempitekemisiin kuuluu tv ja tietokone kun minä kaipaisin edes pari kertaa kk:ssa tunnelmointia ja syvällistä keskustelua ja hellyyttä ja seksiä.

Jos otan asian puheeksi mies siirtää keskustelua tuonnemmaksi ja välttelee minun kohtaamista (mm. keksii tekemistä illaksi esim ylitöitä koneella kivan sarjan joka on aivan pakko katsoa yms.. ja sit yhtäkkiä onkin tosi väsynyt ja ei ole aikaa jutella) Koitan hyvällä saada jotain aikaiseksi enkä syyllistä ja vaadi mutta mikään ei muutu enkä halua ahdistaa miestäni mutta loppujen lopuksi tämä johtuu hänestä eniten.

Mikä voisi auttaa? Itse pidän huolta itsestäni enkä todellakaan laahusta verkka-asussa päiviä pitkiä.. Olen normaalipainoinen ja eloisa ihminen... Ja aktiivinen sängyssä (aina kun mies suo siihen mahdollisuuden) Miksi tää on mennyt tähän.

 

Omasta mielestä on ainakin hyvin vaikeaa lähteä purkaa tällaista vyyhtiä sillä mies ei anna mitään aihetta mitä käsitellä. "kaikki on hyvin, vika ei ole sinussa" -tyylillä meilläkin mennään. Mun itsetunto on ollut myös maassa mutta sain hiljattain laihdutettua paljon ja muutenkin oon yrittänyt pitää itsestäni huolta niin en tunne kyllä itseäni miksikään huopatossuksi jos niin voi sanoa.

Mua ottaa vaan joskus päähän miehen väsymys. Nukkuu ainakin 8 tuntia joka yö. Silti on iltaisin ja aamuisin niin poikki... Ja minä puolestani tosi virkeä. Hän kuitenkin harrastaa liikuntaa ja tekee päivätyötä (toimistotyylisiä hommia). Kotona odottaa aina lämmin ruoka ja siisti koti. Lapsen kanssa leikkii ja syöttää mutta aika pitkälti nukuttamiset ja pukemiset yms perushoito on mun vastuullani...

Eihän meillä oo ees aihetta mennä parisuhdeterapiaan kun kaikki on näennäisesti hyvin ei riidellä eikä olla vihaisia tai katkeria... Jotenkin on vain niin raskasta tulla torjutuksi ja väheksytyksi jatkuvasti vaikka miten päin olisi. Mä en tiedä vaikuttaako tähänkin ne kotoa opitut mallit. Miehen äiti on tupannut aina olemaan sellainen hyssyttelijä ja paapoja eikä niillä oo kuitenkaan koskaan osattu puhua eikä pystytä vieläkään olla avoimia ja rehellisiä. Etäinen suhde on niilläkin ollut kotona... Isänä mies on mahtava. Paras mahdollinen mutta minut hän on unohtanut aivan tyystin.

 

Varsin harmittavaa tekstiä, itse tiedän kokemuksesta millaista tuommoisessa tilanteessa olo tuntuu.

Kuten itsekin kirjoitit niin vaikea tämmöistä asiaa on lähteä purkamaan auki kun jotenkin tilanne pitäisi saada laukeamaan.

Olen kuitenkin huomannut näin miehenä sen että minunkaan ei aivan joka hetki tee mieli mutta kuitenkin en koskaan ole seksistä kieltäytynyt koska tiedän sen olevan tärkeä osa parisuhdetta. Se vitsi siitä poikamiehenn ja ukkomiehen erosta, joka siis oli että saa silloinkin kun ei halua, pitää täysin paikkansa.

Joskus ennen esileikin alkua tuntuu siltä että nyt ei jaksaisi tai viitsisi mutta kun itse leikin alkuun vain pääsee niin huomaa että ihan kivaahan tämä onkin jolloin sitten itsekin innostuu. Näin olen kuullut naisillakin asian laidan olevan joten en tuosta ole niin kauheasti huolestunut.

Erilaisten tilanteiden varalle meillä on runsas tuubil iukuvoidetta jolla luistoa voi parannella jos tarve tulee. Selvyyden vuoksi pitää todeta että voihan sitä joskus vaikka laittaa vain rintojen väliin, tämä tietysti vaati hieman kookkaampia rintoja...

Pienen sekstailun jälkeen kun juttukin luistaa aivan lailla ilman, josta sitten tuo puolisokin pitää ja yleensä semmoisen pitemmän jutustelu tuokion päätteeksi alkaa tekemään mieli.

Itse nukun keskimäärin 7 tuntia yössä, eli olen hieman väsynyt koko ajan mutta seksin harrastamista se ei minulla estä, nytkin unelmoin hetkestä kun saamme juniorin nukkumaan illalla...

 

Samat ongelmat täälläkin, ei ehkä ihan yhtä suuressa mittakaavassa kuin teillä, mutta kuitenkin. Meillä toimii se, että lapset ovat aina silloin tällöin hoidossa, jolloin saamme kokonaan yhteistä aikaa, ilman lapsia. Toimisiko tämä teillä? Itsestäni olen huomannut, että täydellinen rentoutuminen ja toiseen keskittyminen on vaikeaa kun lapset ovat kotona, vaikkakin nukkumassa. Tiedän kyllä että se kuulostaa hiukan hupsulta. Asioihin ja arkeen on hirveän helppoa urautua, tehdä asiat aina samalla tavalla. meillä... mies tulee töistä, syö, katsoo telkkaria ehkä leikkii lasten kanssa, lapset käyvät nukkumaan, me menemme sänkyyn katsomaan telkkaria... Varsin usein tämä toistuu samanlaisena illasta toiseen. Tällä jutulla yritän tarkoittaa, että mitä jos etsisi, yrittäisi keksiä vaihtelua tähän arkeen, niin ehkä miehesikin jaksaisi innostua läheisyydestäsi ja seksistäkin.

 

Sinivuokkosen ja maypon jne tarina kuulostaa surullisen tutulta. Paitsi, että meillä vetovastuu kotihommista on aika pitkälti minulla........
Parisuhde terapiaa ehdotin muutamaankin kertaan. "On olemassa niitäkin pareja joilla on OIKEITAKIN ongelmia" Tyyliin kuului vastaus. Pahoin pelkään avioliittomme olevan mennyttä :'( .