mikä vaivaa lasta joka tunkee vieraiden aikuisten iholle kiinni?

siis en ole ikinä missään tavannut noin "sosiaalista" lasta. ja se puhetulva on jotain ihan uskomatonta. jos mä juttelen hoitajan kanssa oman lapseni asioita niin tää tyttö tunkee kirjaimellisesti siihen meidän väliin ja hyppii ja huutaa päälle niin kauan että jompi kumpi meistä kiinnittää siihen huomiota. samoin toi lahkeessa roikkuminen on ihan konkreettista, siis pitää kiinni ventovieraan aikuisen jalasta, vaikkapa sen huoltomiehen joka hiekottaa pihaa. ja sinne lastenvaunuihin (missä nukkui vauva ) tää tyttö oikeasti myös oli kiipeämässä sisälle, sieltä kävi hoitaja sen nostamassa pois hetkeä ennen kuin vaunut ois kaatuneet.

No nyt olet tavannut. Voi olla ihan normaali tavallista sosiaalisempilapsi tai sitten taustalla voi olla jotain "diagnosoitavaa". Ja sehän ei kyllä sulle kuulu. Kuvailemasi perusteella enpidä lasta mitenkään kauhean erikoisena. Toki taustalla voi olla jotain sosiaalisien tilanteiden pulmia, yli vilkkautta, yli sosiaalisuutta, aspergeria... yms yms... Mutta kuuluuko se meille? Ja onko se edes tärkeää meidän tietää!?

siinä tapauksessa, jos muut vanhempia myöten asialta sulkee silmänsä, ja lapsella on oikeasti joku hätä, se todellakin kuuluu muille.

Suomessa on just tämä paskamainen asennevamma ihan liian monella! "ei kuulu mulle, ei ole mun ongelma".

Haloo, välittäkää.

 

asperger-lapselle tuo olisi ihan normi käytöstä

Samaa mieltä. Usein lapsella on myös kiintymisongelma kotona eli ei ole turvallisesti kiintynyt kotiinsa ja vanhempiinsa. Moni aikuisena masennusta ja ahdistusta kokeva, on kuvaillut olleensa lapsena tälläinen hölisijä ja kaikkien vieraiden lahkeessa roikkuja. Usein lapsi lähtee kenen tahansa mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota. Se on lapselle vaarallista. Vanhempana olisin huolissani. Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus on ihan eri asia, kuin tälläinen käytös.

Toivottavasti olet oikeasti asiantuntija väittämään tuollaista...

Kyllä olen.

 

siis en ole ikinä missään tavannut noin "sosiaalista" lasta. ja se puhetulva on jotain ihan uskomatonta. jos mä juttelen hoitajan kanssa oman lapseni asioita niin tää tyttö tunkee kirjaimellisesti siihen meidän väliin ja hyppii ja huutaa päälle niin kauan että jompi kumpi meistä kiinnittää siihen huomiota. samoin toi lahkeessa roikkuminen on ihan konkreettista, siis pitää kiinni ventovieraan aikuisen jalasta, vaikkapa sen huoltomiehen joka hiekottaa pihaa. ja sinne lastenvaunuihin (missä nukkui vauva ) tää tyttö oikeasti myös oli kiipeämässä sisälle, sieltä kävi hoitaja sen nostamassa pois hetkeä ennen kuin vaunut ois kaatuneet.

No nyt olet tavannut. Voi olla ihan normaali tavallista sosiaalisempilapsi tai sitten taustalla voi olla jotain "diagnosoitavaa". Ja sehän ei kyllä sulle kuulu. Kuvailemasi perusteella enpidä lasta mitenkään kauhean erikoisena. Toki taustalla voi olla jotain sosiaalisien tilanteiden pulmia, yli vilkkautta, yli sosiaalisuutta, aspergeria... yms yms... Mutta kuuluuko se meille? Ja onko se edes tärkeää meidän tietää!?

siinä tapauksessa, jos muut vanhempia myöten asialta sulkee silmänsä, ja lapsella on oikeasti joku hätä, se todellakin kuuluu muille.

Suomessa on just tämä paskamainen asennevamma ihan liian monella! "ei kuulu mulle, ei ole mun ongelma".

Haloo, välittäkää.

Välittää saa, mutta ap ei tainnut haluta välittää, kun sitä vaan ärsyttää... ja mistäpä sen tietää, onko lapsella jo dg ja välittävät vanhemmat?

 

Jännä lukea tuo heh:n teksti...

Oon itse masentunut aikuinen ja kyllä kuulemma mua piti lapsena vahtia, etten lähde pihasta kenen tahansa vieraan aikuisen matkaan. Erityisen puhelias tai ulospäinsuuntautunut en ollut, mutta en siis tehnyt juuri eroa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten suhteen, esim. kaupassa saatoin mennä oman vanhemman sijaan kysymään joltain ihan vieraalta tädiltä, voisiko se viedä minut vessaan. En sit tiedä mitä tässä on taustalla. Muistikuvieni mukaan lapsuus oli suht normaali.

 

siis en ole ikinä missään tavannut noin "sosiaalista" lasta. ja se puhetulva on jotain ihan uskomatonta. jos mä juttelen hoitajan kanssa oman lapseni asioita niin tää tyttö tunkee kirjaimellisesti siihen meidän väliin ja hyppii ja huutaa päälle niin kauan että jompi kumpi meistä kiinnittää siihen huomiota. samoin toi lahkeessa roikkuminen on ihan konkreettista, siis pitää kiinni ventovieraan aikuisen jalasta, vaikkapa sen huoltomiehen joka hiekottaa pihaa. ja sinne lastenvaunuihin (missä nukkui vauva ) tää tyttö oikeasti myös oli kiipeämässä sisälle, sieltä kävi hoitaja sen nostamassa pois hetkeä ennen kuin vaunut ois kaatuneet.

No nyt olet tavannut. Voi olla ihan normaali tavallista sosiaalisempilapsi tai sitten taustalla voi olla jotain "diagnosoitavaa". Ja sehän ei kyllä sulle kuulu. Kuvailemasi perusteella enpidä lasta mitenkään kauhean erikoisena. Toki taustalla voi olla jotain sosiaalisien tilanteiden pulmia, yli vilkkautta, yli sosiaalisuutta, aspergeria... yms yms... Mutta kuuluuko se meille? Ja onko se edes tärkeää meidän tietää!?

siinä tapauksessa, jos muut vanhempia myöten asialta sulkee silmänsä, ja lapsella on oikeasti joku hätä, se todellakin kuuluu muille.

Suomessa on just tämä paskamainen asennevamma ihan liian monella! "ei kuulu mulle, ei ole mun ongelma".

Haloo, välittäkää.

Mun mielestä tässä ei ole kyse siitä että joku aikuinen välittää ja on huolissaan lapsesta, vaan mulle tuli tunne että apta ärsyttää lapsi ja nyt pohtii mikä siinä lapsessa on vikana. On aivan eriasia välittää lähimmäsisitä ja se on toki tärkeää.
Luulisin ja uskoisin että tarhassa on henkilökuntaa ja erityisopettajia jotka tunnistavat jos on jotain oikeaa ongelmaa ja ottavat se puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Meille muille ulkopuolisille ei kuulu se mitä "vikaa" lapsessa on, jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa edes on..

 

Jännä lukea tuo heh:n teksti...

Oon itse masentunut aikuinen ja kyllä kuulemma mua piti lapsena vahtia, etten lähde pihasta kenen tahansa vieraan aikuisen matkaan. Erityisen puhelias tai ulospäinsuuntautunut en ollut, mutta en siis tehnyt juuri eroa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten suhteen, esim. kaupassa saatoin mennä oman vanhemman sijaan kysymään joltain ihan vieraalta tädiltä, voisiko se viedä minut vessaan. En sit tiedä mitä tässä on taustalla. Muistikuvieni mukaan lapsuus oli suht normaali.

Ja mä olen masentunut ollut ihan toisista syistä.

 

asperger-lapselle tuo olisi ihan normi käytöstä

Samaa mieltä. Usein lapsella on myös kiintymisongelma kotona eli ei ole turvallisesti kiintynyt kotiinsa ja vanhempiinsa. Moni aikuisena masennusta ja ahdistusta kokeva, on kuvaillut olleensa lapsena tälläinen hölisijä ja kaikkien vieraiden lahkeessa roikkuja. Usein lapsi lähtee kenen tahansa mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota. Se on lapselle vaarallista. Vanhempana olisin huolissani. Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus on ihan eri asia, kuin tälläinen käytös.

Toivottavasti olet oikeasti asiantuntija väittämään tuollaista...

Kyllä olen.

Oikeastiko asberger-lapset on yli sosiaalisia ja kiinni tunkevia? Mä olen aina luullut että ne on enemmänkin omissa oloissaan viihtyviä ja tavaroista kiinnostuneita jotka ei edes välitä niin muiden seurasta.

 

En mä uskonutkaan, että toi on syy masennukseen, vaan ehkä enemmänkin jonkinlainen varhainen merkki siitä. Masennustakin voi olla erilaista, joko alkanut aikuisena esim. loppuunpalamisen tai jonkun tapahtuman seurauksena, tai pitkäaikaisesti masentunut on voinut olla sitä jo lapsena (niinkuin itse).

 

asperger-lapselle tuo olisi ihan normi käytöstä

Samaa mieltä. Usein lapsella on myös kiintymisongelma kotona eli ei ole turvallisesti kiintynyt kotiinsa ja vanhempiinsa. Moni aikuisena masennusta ja ahdistusta kokeva, on kuvaillut olleensa lapsena tälläinen hölisijä ja kaikkien vieraiden lahkeessa roikkuja. Usein lapsi lähtee kenen tahansa mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota. Se on lapselle vaarallista. Vanhempana olisin huolissani. Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus on ihan eri asia, kuin tälläinen käytös.

Toivottavasti olet oikeasti asiantuntija väittämään tuollaista...

Kyllä olen.

Oikeastiko asberger-lapset on yli sosiaalisia ja kiinni tunkevia? Mä olen aina luullut että ne on enemmänkin omissa oloissaan viihtyviä ja tavaroista kiinnostuneita jotka ei edes välitä niin muiden seurasta.

Aspergereita on niin erilaisia. On aika laajakirjoinen diagnoosi. Joukkoon mahtuu niin paljon erilaisia persoonia.

 

kàytòshàriòità ei pidà tietenkààn aliarvioida (ei vaan siksi ettà jonkun muun àiti on tyòpàivàn jàlkeen niin vàsynyt ettei kestà toisetn mukuloita) . luulen ettà suomessakin tarhahenkilòkunta jonkinverran puuttuu asioihin, samoin esim lastenlààkàrit (vuosikàynneillà) . mutta saankio nyt heittà pahan teille? àlkàà provosoituko liikaa, jos kysyn:
onko kenenkààn mieleen tullut miten suomessa lapsen pitàà asettua standardimuottiin? jotenkin tuntuu josksu ettà erilaisuutta ei missààn mielessà sallita. iloisuus, eloisuus ja sosiaalisuus onko ne kiellettyjà kokonaan?

 

asperger-lapselle tuo olisi ihan normi käytöstä

Juuri näin. Samaa olin sanomassa. Asperger- ja autistilapsille moinen on hyvinkin ominaista käytöstä.

 

kàytòshàriòità ei pidà tietenkààn aliarvioida (ei vaan siksi ettà jonkun muun àiti on tyòpàivàn jàlkeen niin vàsynyt ettei kestà toisetn mukuloita) . luulen ettà suomessakin tarhahenkilòkunta jonkinverran puuttuu asioihin, samoin esim lastenlààkàrit (vuosikàynneillà) . mutta saankio nyt heittà pahan teille? àlkàà provosoituko liikaa, jos kysyn:
onko kenenkààn mieleen tullut miten suomessa lapsen pitàà asettua standardimuottiin? jotenkin tuntuu josksu ettà erilaisuutta ei missààn mielessà sallita. iloisuus, eloisuus ja sosiaalisuus onko ne kiellettyjà kokonaan?

Tämä on niin totta. Jos joku poikkeaa ryhmästä tai valtaväestöstä niin on heti kummajainen. Paljon olen miettinyt että miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

 

asperger-lapselle tuo olisi ihan normi käytöstä

Samaa mieltä. Usein lapsella on myös kiintymisongelma kotona eli ei ole turvallisesti kiintynyt kotiinsa ja vanhempiinsa. Moni aikuisena masennusta ja ahdistusta kokeva, on kuvaillut olleensa lapsena tälläinen hölisijä ja kaikkien vieraiden lahkeessa roikkuja. Usein lapsi lähtee kenen tahansa mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota. Se on lapselle vaarallista. Vanhempana olisin huolissani. Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus on ihan eri asia, kuin tälläinen käytös.

Toivottavasti olet oikeasti asiantuntija väittämään tuollaista...

Kyllä olen.

Oikeastiko asberger-lapset on yli sosiaalisia ja kiinni tunkevia? Mä olen aina luullut että ne on enemmänkin omissa oloissaan viihtyviä ja tavaroista kiinnostuneita jotka ei edes välitä niin muiden seurasta.

He eivät tee eroa siitä, kuka on heitä hoitava aikuinen ja ottavat siis kenet tahansa. Siitä oli kysymys.

Myös aikuisena puhkeava masennus (tuli se mistä tahansa), on usein peilattavissa lapsuuden käytöksestä. Turvallisuus on yksi ihmisen perusasia, jotka haetaan jo syntymästä alkaen. Usein lapsi kokee lapsuutensa normaaliksi, koska ei ole tajunnut/tiedostanut käyttäytyneensä turvattomasti kiinnittyneen lapsen tavoin. Eihän sitä lapselle ole kukaan sanonut silloin lapsena ollessa. Nämä asiat käsitellään sitten terapiassa aikuisena tai siirretään tiedostamattomasti omille lapsille.

 

kàytòshàriòità ei pidà tietenkààn aliarvioida (ei vaan siksi ettà jonkun muun àiti on tyòpàivàn jàlkeen niin vàsynyt ettei kestà toisetn mukuloita) . luulen ettà suomessakin tarhahenkilòkunta jonkinverran puuttuu asioihin, samoin esim lastenlààkàrit (vuosikàynneillà) . mutta saankio nyt heittà pahan teille? àlkàà provosoituko liikaa, jos kysyn:
onko kenenkààn mieleen tullut miten suomessa lapsen pitàà asettua standardimuottiin? jotenkin tuntuu josksu ettà erilaisuutta ei missààn mielessà sallita. iloisuus, eloisuus ja sosiaalisuus onko ne kiellettyjà kokonaan?

Tämä on niin totta. Jos joku poikkeaa ryhmästä tai valtaväestöstä niin on heti kummajainen. Paljon olen miettinyt että miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

olisko maantieteenllisisllà seikoilla vaikutusta. tavallaan suomi on aika eristyksissà euroopassa. muu skandinavia on paljon helpommin saavutettavissa. ihan vaan teoriana siis

 

siis en ole ikinä missään tavannut noin "sosiaalista" lasta. ja se puhetulva on jotain ihan uskomatonta. jos mä juttelen hoitajan kanssa oman lapseni asioita niin tää tyttö tunkee kirjaimellisesti siihen meidän väliin ja hyppii ja huutaa päälle niin kauan että jompi kumpi meistä kiinnittää siihen huomiota. samoin toi lahkeessa roikkuminen on ihan konkreettista, siis pitää kiinni ventovieraan aikuisen jalasta, vaikkapa sen huoltomiehen joka hiekottaa pihaa. ja sinne lastenvaunuihin (missä nukkui vauva ) tää tyttö oikeasti myös oli kiipeämässä sisälle, sieltä kävi hoitaja sen nostamassa pois hetkeä ennen kuin vaunut ois kaatuneet.

No nyt olet tavannut. Voi olla ihan normaali tavallista sosiaalisempilapsi tai sitten taustalla voi olla jotain "diagnosoitavaa". Ja sehän ei kyllä sulle kuulu. Kuvailemasi perusteella enpidä lasta mitenkään kauhean erikoisena. Toki taustalla voi olla jotain sosiaalisien tilanteiden pulmia, yli vilkkautta, yli sosiaalisuutta, aspergeria... yms yms... Mutta kuuluuko se meille? Ja onko se edes tärkeää meidän tietää!?

siinä tapauksessa, jos muut vanhempia myöten asialta sulkee silmänsä, ja lapsella on oikeasti joku hätä, se todellakin kuuluu muille.

Suomessa on just tämä paskamainen asennevamma ihan liian monella! "ei kuulu mulle, ei ole mun ongelma".

Haloo, välittäkää.

Mun mielestä tässä ei ole kyse siitä että joku aikuinen välittää ja on huolissaan lapsesta, vaan mulle tuli tunne että apta ärsyttää lapsi ja nyt pohtii mikä siinä lapsessa on vikana. On aivan eriasia välittää lähimmäsisitä ja se on toki tärkeää.
Luulisin ja uskoisin että tarhassa on henkilökuntaa ja erityisopettajia jotka tunnistavat jos on jotain oikeaa ongelmaa ja ottavat se puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Meille muille ulkopuolisille ei kuulu se mitä "vikaa" lapsessa on, jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa edes on..

juu mä en viitannutkaan alkuperäiseen tällä kommentilla vaan tuohon edelliseen kirjoitukseen.

 

olisko maantieteenllisisllà seikoilla vaikutusta. tavallaan suomi on aika eristyksissà euroopassa. muu skandinavia on paljon helpommin saavutettavissa. ihan vaan teoriana siis

En usko. On meillä Suomessakin aikaisemmin lapset saaneet olla erilaisia eikä sitä mitenkään kummasteltu. Pikemminkin kyse on muutaman viime vuosikymmenen aikana ilmenneestä "vääristyneestä tasa-arvosta" ...en parempaakaan termiä keksinyt .... jossa joukosta tavalla tai toisella erottuminen vie huomion pois niistä, jotka eivät erotu. Ja koska kaikkien pitää saada pilkulleen yhtä paljon huomiota, niin kukaan ei saa myöskään saada sitä enempää kuin toinen. Muuten se on epäreilua.

 

kàytòshàriòità ei pidà tietenkààn aliarvioida (ei vaan siksi ettà jonkun muun àiti on tyòpàivàn jàlkeen niin vàsynyt ettei kestà toisetn mukuloita) . luulen ettà suomessakin tarhahenkilòkunta jonkinverran puuttuu asioihin, samoin esim lastenlààkàrit (vuosikàynneillà) . mutta saankio nyt heittà pahan teille? àlkàà provosoituko liikaa, jos kysyn:
onko kenenkààn mieleen tullut miten suomessa lapsen pitàà asettua standardimuottiin? jotenkin tuntuu josksu ettà erilaisuutta ei missààn mielessà sallita. iloisuus, eloisuus ja sosiaalisuus onko ne kiellettyjà kokonaan?

Tämä on niin totta. Jos joku poikkeaa ryhmästä tai valtaväestöstä niin on heti kummajainen. Paljon olen miettinyt että miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

tässä kyllä tosi hyvä kommentti. Se alkaa pikkulapsivaiheesta jo. Päästäänkin mun lemppariaiheeseen

Eskarista eteen päin koululla on iso osa lapsen kasvatuksessa ja siitä millainen lapsesta tulee. Koulussa pakotetaan lapsi kuin lapsi istumaan paikallaan 45min opetellen Ruotsin kuninkaita vuodelta kivi ja miekka, vaikka ne ei koskaan mitään tee sillä tiedolla. Se mitä koulujen pitäis opettaa, on ihmissuhde ja vuorovaikutustaidot, olemaan ihminen ihmiselle, sillä kaikki tuo teoreettinen tieto löytyy muutamassa sekunnissa internetistä. Mikäpä muu meitä sen pahemmin estää lapsivaiheessa kasvamasta omiksi erilaisiksi persooniksemme, kuin tuohon muottiin pakottaminen.

Niitä jotka ei tuohon muottiin mukaudu, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ne on niitä ongelmalapsia ja nuoria, yhteiskuntakelvottomia aikuisia, niitä jotka ei tuota mitään. Yhteiskunta ne hylkiöt itse luo.

Jos lapsi on jo päiväkodissa erilainen, saa diagnoosin joka on kuin leima otsassa ja sen perusteella jatketaan sitten tarkkisluokkiin yms. Ikään kuin poljetaan sen lapsen todellinen minuus, ja keinoilla millä tahansa yritetään luoda sitä muottiin sopivaa ihmistä tilalle. Luodaan ongelmia eikä nähdä mistä oikeasti kiikastaa.

 

Oikeastiko asberger-lapset on yli sosiaalisia ja kiinni tunkevia? Mä olen aina luullut että ne on enemmänkin omissa oloissaan viihtyviä ja tavaroista kiinnostuneita jotka ei edes välitä niin muiden seurasta.

He eivät tee eroa siitä, kuka on heitä hoitava aikuinen ja ottavat siis kenet tahansa. Siitä oli kysymys.

Kyllä mä sen tiesin, mut mä meinaan että onko tuollainen käytös mitä ap kuvaa, eli et lapsi on jatkuvasti kiinni jokaisessa vastaan tulevassa ihmisessä ja puhuu lakkaamatta aspergereille tai autisteille yleistä? Ihan niin yleistä että käytöksen perusteella tässä voitaisiin tehdä heti oletus asbergerista.

Mä oeln pikemminkin siis ymmärtänyt että nämä ovat omalla tavallaan epäsosiaalisia lapsia jotka sitten hetkittäin saattavat lähteä kenen hyvänsä mukaan.

 

Yhdessäkin puistossa oli samanlainen päiväkodin lapsi. Jutteli kaiket ajat mun kanssa ja sanoi mua äidiksi. Rupesi itkemään, kun mun oma lapsi tuli istumaan meidän väliin. Äitinsä teki ilmeisesti yötyötä, lapsi aina vuorokauden hoidossa.

 

olisko maantieteenllisisllà seikoilla vaikutusta. tavallaan suomi on aika eristyksissà euroopassa. muu skandinavia on paljon helpommin saavutettavissa. ihan vaan teoriana siis

En usko. On meillä Suomessakin aikaisemmin lapset saaneet olla erilaisia eikä sitä mitenkään kummasteltu. Pikemminkin kyse on muutaman viime vuosikymmenen aikana ilmenneestä "vääristyneestä tasa-arvosta" ...en parempaakaan termiä keksinyt .... jossa joukosta tavalla tai toisella erottuminen vie huomion pois niistä, jotka eivät erotu. Ja koska kaikkien pitää saada pilkulleen yhtä paljon huomiota, niin kukaan ei saa myöskään saada sitä enempää kuin toinen. Muuten se on epäreilua.

Voisko jotain tekemistä olla silläkin, että aiemmin suomessa ja nykyäänkin vielä useimmissa muissa maissa on sosiaalisesti täysin sallittua puuttua ja rajoittaa muidenkin kuin omien lastensa tekemisiä ilman että saa lastenvihaajan tai edes millään lailla ikävän ihmisen leiman? Eli lasta ei ole pakko kasvattaa "olemaan hiljaa", koska toisin kuin nykysuomessa, vanhemmat eivät kimpaantuisi siitä jos ap. vaikka esimerkkitilanteessa (ap. ja lh keskustelevat ap:n lapsesta, vieras lapsi roikkuu jalassa ja huutaa päälle) sanoisi tuolla lapselle, että olisitko hiljaa, aikuisilla on nyt asiaa toisilleen. Tarvittaessa vähän lujemminkin, jos ei mene perille. Ja myös lapset ovat tähän tottuneet.

Entisessä suomessa ja useimmissa muissa maissa myös hyvin paljon kovempi kurinpito on ollut sallittua kuin nykyään ja kasvatustyyli autoritäärisempi...yhteiskunnassa, jossa lapsia ei saa ojentaa käytännössä mitenkään esim. koulussa, on pakko kasvattaa "tasapaksusti" että edes jonkinlainen järjestys säilyisi.

 

kàytòshàriòità ei pidà tietenkààn aliarvioida (ei vaan siksi ettà jonkun muun àiti on tyòpàivàn jàlkeen niin vàsynyt ettei kestà toisetn mukuloita) . luulen ettà suomessakin tarhahenkilòkunta jonkinverran puuttuu asioihin, samoin esim lastenlààkàrit (vuosikàynneillà) . mutta saankio nyt heittà pahan teille? àlkàà provosoituko liikaa, jos kysyn:
onko kenenkààn mieleen tullut miten suomessa lapsen pitàà asettua standardimuottiin? jotenkin tuntuu josksu ettà erilaisuutta ei missààn mielessà sallita. iloisuus, eloisuus ja sosiaalisuus onko ne kiellettyjà kokonaan?

Tämä on niin totta. Jos joku poikkeaa ryhmästä tai valtaväestöstä niin on heti kummajainen. Paljon olen miettinyt että miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

tässä kyllä tosi hyvä kommentti. Se alkaa pikkulapsivaiheesta jo. Päästäänkin mun lemppariaiheeseen

Eskarista eteen päin koululla on iso osa lapsen kasvatuksessa ja siitä millainen lapsesta tulee. Koulussa pakotetaan lapsi kuin lapsi istumaan paikallaan 45min opetellen Ruotsin kuninkaita vuodelta kivi ja miekka, vaikka ne ei koskaan mitään tee sillä tiedolla. Se mitä koulujen pitäis opettaa, on ihmissuhde ja vuorovaikutustaidot, olemaan ihminen ihmiselle, sillä kaikki tuo teoreettinen tieto löytyy muutamassa sekunnissa internetistä. Mikäpä muu meitä sen pahemmin estää lapsivaiheessa kasvamasta omiksi erilaisiksi persooniksemme, kuin tuohon muottiin pakottaminen.

Niitä jotka ei tuohon muottiin mukaudu, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ne on niitä ongelmalapsia ja nuoria, yhteiskuntakelvottomia aikuisia, niitä jotka ei tuota mitään. Yhteiskunta ne hylkiöt itse luo.





Jos lapsi on jo päiväkodissa erilainen, saa diagnoosin joka on kuin leima otsassa ja sen perusteella jatketaan sitten tarkkisluokkiin yms. Ikään kuin poljetaan sen lapsen todellinen minuus, ja keinoilla millä tahansa yritetään luoda sitä muottiin sopivaa ihmistä tilalle. Luodaan ongelmia eikä nähdä mistä oikeasti kiikastaa.

Leima? päiväkoti-iässä saanut asperger -diagnoosin, normaaliluokassa erityisopetuspäätöksellä koska saanut kuntoutusta jotta hänestä tulisi itsenäisesti pärjäävä aikuinen.
Ei todellakaan mitään minuuden polkemista vaan hienoa nykypäivää, tervetuloa vaan sieltä menneisyyden ennakkoluuloista.
BTW: Tarkkisluokkia ei ole olemassa, erityisluokkia kylläkin, mutta niihin ei jouduta vaan päästään.

 

kàytòshàriòità ei pidà tietenkààn aliarvioida (ei vaan siksi ettà jonkun muun àiti on tyòpàivàn jàlkeen niin vàsynyt ettei kestà toisetn mukuloita) . luulen ettà suomessakin tarhahenkilòkunta jonkinverran puuttuu asioihin, samoin esim lastenlààkàrit (vuosikàynneillà) . mutta saankio nyt heittà pahan teille? àlkàà provosoituko liikaa, jos kysyn:
onko kenenkààn mieleen tullut miten suomessa lapsen pitàà asettua standardimuottiin? jotenkin tuntuu josksu ettà erilaisuutta ei missààn mielessà sallita. iloisuus, eloisuus ja sosiaalisuus onko ne kiellettyjà kokonaan?

Tämä on niin totta. Jos joku poikkeaa ryhmästä tai valtaväestöstä niin on heti kummajainen. Paljon olen miettinyt että miksi erilaisuutta ei hyväksytä?

Mä oon kyl niin perus-suomalainen mamma, että kaipaan omaa rauhaa. Ja pystyn kuvittelemaan tilanteen, jossa tulen työpäivän jälkeen lapsiani hakemaan, niin toki haluan antaa vähistä voimavaroistani ainakin ja huomioni niille omilleni, jotka haluavat myös huomioni, enkä jaksa antaa sitä vieraille lapsille... suurissa määrin.

Mä en kummajaisia pelkää, mutta mä haluan rauhassa antaa aikani niille, joille halua, enkä jaksa ylisosiaallisia lapsia enkä myöskään vastaavia aikuisiakaan.

 

lapsen tarhassa on yksi tämmöinen tyttö. ihan kuka tahansa siellä pihalla on, vaikka joku työmies niin se lapsi roikkuu sen housunlahkeessa kiinni ja höpöttää taukoamatta. jos lastenvaunuja on pihassa niin se tunkee ittensä liki sinne vaunuihin sisälle. itse koen tuon aika kiusallisena, en jaksaisi työpäivän päätteeksi kuunnella vieraan mukulan pulputusta vaan keskittyä siihen omaan lapseeni. hoitajat yrittää selvästi saada tytön mielenkiinnon muualle, mutta eipä tuo tunnu onnistuvan. mikä tommosta lasta vaivaa?

Lapsi joka tarrautuu näin ventovieraisiin on lapsi joka tuntee itsensä sekä hämmentyneeksi että turvattomaksi. Tätä käyttäytymistä nähdään etenkin isoissa lapsiryhmissä joissa aikuiset usein vaihtuvat tai tilanteissa joissa lapsi on hiljattain aloittanut eikä lapsi saanut riittävästi apua äidiltä ja hoitajalta aloituksen stressin kanssa. Tavallista on myös että aikuiset tulkitsevat käyttäytymisen "sosiaalisuudesta" kertovana, tämä ei kuitenkaan mitenkään paikkaansa pidä. Uskon myös että epämukavuuden tunne jonka koit tilanteessa kertoi Sinulle äitinä lapsen ahdistavasta tilanteesta. Surulliselta kuullosti.