Mikä tyttöä 6kk vaivaa?! Miten jaksan??

Tästä tulee varmasti pitkä juttu, mutta kiitos jos jaksatte lukea ja kiitos vielä enemmän jos jaksatte kommentoida! =) :flower:

En tiedä mistä aloittaisin, mutta aloitetaan vaikka tästä: Tyttö kitisee, kitisee ja KITISEE. Lähes tauotta. Se on tosi hermoja raastavaa ja kiukuttaa niin paljon joskus ettei asialle jaksa tehdä mitään. Pidän vain tyttöä sylissä ja istun sohvalla. Ainoastaan silloin on rauha kun ollaan kylässä. Kiinteitä syödessä kitinää, nukuttaminen on yhtä tuskaa ja maidon juominenkin tahtoo olla työn ja tuskan takana. En aina jaksa iloita ja hymyillä tytön kanssa yhtä paljon kuin ennen koska tuo ikuinen kitinää väsyttää ja vie ilon.

Sitten yöt. Tyttö on aikaistanut kovasti yösyömistään ja syö jo klo 02-03. Sille ei tietenkään oikein mitään voi (tyynnyttely ei auta ), mutta se konsertti mikä alkaa klo 5-7 ottaa kyllä kaikkein eniten hermoon. Tyttö huutaa/karjuu/itkee/kitisee mitä milloinkin. Joskus unissaan joskus hereillä. Eikä siihen auta mikään! Yritän antaa maitoa, kääntää kylkeä, keinuttaa sänkyä, silittää, hyssyttää... ihan kaikkea, mutta ei vain tehoa. Joskus olen niin väsynyt että tyttö sitten huutaa yksinään sängyssään ja minä kiristelen hampaita omassa sängyssäni. Joskus tämä konsertti kestää jopa 1,5h ja se toden totta tuntuu pitkältä ajalta siihen aikaan (herätään yöunilta n.klo 10. )

Ja eniten haluan tukea ja vastauksia tähän: minä itse. Minä olen niin väsynyt. Niin kyllästynyt ja väsynyt etten jaksa kovinkaan usein iloita ja hymyillä. Hermoni menetän joka ikinen yö ja se johtaakin sitten siihen, että makaan sängyssäni ja tyttö omassaan kitisemässä. Mutta parempi kai tämä kuin että purkaisi kiukkunsa lapseen! SEn verran minulla on aina kontrolli päällä, että tyttöön EN IKINÄ koskisi pahasti enkä häneen pura kiukkuani. Mielessäni ja sisältä olen vain yhtä vihaa ja huutoa ja kai tyttökin sen voi tajuta ja siitä johtua kitinä...? En tiedä mitä tekisin. En tunne oelvani masentunut, väsynyt ja kyllästynyt vain. Viime yönä ja tänään iltapäivällä tuli pitkästä aikaa kovat itkut, kai kaikki ahdistus purkautui.
Mies ei tunnu ymmärtävän väsymystäni ja kyllästymistäni tähän tilanteeseen. Hän vaan aina sanoo että yhtäläillä hän on väsynyt koska menee klo 04-05 töihin aamulla. Ja varmasti onkin. Mutta hän ei joudu näitä öitä ja pitkien päivien kitinöitä kestämään. Yritin tänään itkiessäni miehelle selittää kuinka en enää yksinkertaisesti jaksa tätä (öitä ja kitinää ).

Toivon, että te jotka haluatte arvostella tai pahoittaa toisten mielen niin jätätte kommentoimatta tähän aloitukseen!

 

Aikamoinen tilanne sinulla. Voimia!

Kiinnitin huomioni lauseeseen: ainoastaan kylässä on rauha. Oletko miettinyt mistä se johtuisi? Tää on vaan heitto, mutta voisko tytöllä olla allergiaa/masuvaivoja?

 

Aikamoinen tilanne sinulla. Voimia!

Kiinnitin huomioni lauseeseen: ainoastaan kylässä on rauha. Oletko miettinyt mistä se johtuisi? Tää on vaan heitto, mutta voisko tytöllä olla allergiaa/masuvaivoja?

Samaa mietin minä. Meillä se ilmeni juurikin huonolla nukkumisella ja yleisenä tyytymättömyytenä. Lisäksi kakka oli vihreää limaa.

 

Aikamoinen tilanne sinulla. Voimia!

Kiinnitin huomioni lauseeseen: ainoastaan kylässä on rauha. Oletko miettinyt mistä se johtuisi? Tää on vaan heitto, mutta voisko tytöllä olla allergiaa/masuvaivoja?

Olen havainnut, että se johtuu siitä kun on "uudet" seinät ja muitakin ihmisiä kuin äiti tai isä. Samoin jos meille tulee vieraita niin tyttö jaksaa kiinnostua heidän katselemiseen, mutta loppujen lopuksi kyllästyy koska kotona seinät ovat kuitenkin aina samat.

Tyttö ei itke sellaista "kipuitkua" mikä viittaa ainakin meillä mahakipuun vaan se on ihan pelkkää kitinää. Kitinän säestyksellä on kovaa venkoilua sylissä ettei vain jäisi epäselväksi että nyt kiukutellaan.

Kakka on normaalia ja puuro on ainut minkä tyttö vetelee turhia mutisematta ja isoja lasteja. Kasvis/liha/kalajuttuja saa vähän huijaamalla syötettyä edes pari lusikallista. Hedelmää ja marjaa menee suht hyvin.

 

Ensimmäiseksi voimia ja energiaa sinulle hirveästi!!! :hug:

Meilläkin on yöt alkanut olemaan välillä yhtä huutoa mut päivällä ei oo pojalla mitään hätää.
En tiiä osaanko auttaa mitenkään mut ehdotuksia yritän antaa oman hyvinvointisi kannalta. Voisiko miehesi illasta olla tytön kans tovin kahdestaan että sinä pääsisit vähäksi aikaa pois kotoa. Eihän sen pitkä aika tarvisi olla, kävisit vaikka vaan kävelyllä tai kirjastossa lukemassa juorulehtiä. Niin että saisit hetkeksi ajatukset pois kotoa.
Ja minä kiinnitin kans huomion tuohon että vain kylässä on "hiljaa". Kuinka usein kyläilette? Ja mitä yleensä teette päivisin? Voiko olla mahdollista että tyttösi tarvitsisi enemmän "virikkeitä" jotta olisi tyytyväinen? Ja kun kylässä on paljon uutta nähtävää niin on siksi siellä kitisemättä..

Voi olla että puhun ihan puuta heinää mut halusin kuitenkin yrittää.. :/ Toivottavasti kuitenkin sinulla jossain vaiheessa helpottaa..

Niin semmonen tuli vielä mieleen että voisithan palkata vaikka Mannerheiminlastensuojelusta lapsenvahdin hetkeksi jos miehisi ei pysty tyttöä katsomaan. Koska oikeesti kannattaa yrittää saada itselle edes hetki sitä omaa aikaa että jaksais sit taas jatkaa arkea.. Sitä omaa aikaa ei kannata aliarvioida..
:hug: :hug: :hug: :hug:

 

Mun mielestä sun kannattais soittaa neuvolaan ja jutella tosta tilanteesta kunnolla. Ja painottaa myös sitä miten väsynyt oot ite.

 

Ensimmäiseksi voimia ja energiaa sinulle hirveästi!!! :hug:

Meilläkin on yöt alkanut olemaan välillä yhtä huutoa mut päivällä ei oo pojalla mitään hätää.
En tiiä osaanko auttaa mitenkään mut ehdotuksia yritän antaa oman hyvinvointisi kannalta. Voisiko miehesi illasta olla tytön kans tovin kahdestaan että sinä pääsisit vähäksi aikaa pois kotoa. Eihän sen pitkä aika tarvisi olla, kävisit vaikka vaan kävelyllä tai kirjastossa lukemassa juorulehtiä. Niin että saisit hetkeksi ajatukset pois kotoa.
Ja minä kiinnitin kans huomion tuohon että vain kylässä on "hiljaa". Kuinka usein kyläilette? Ja mitä yleensä teette päivisin? Voiko olla mahdollista että tyttösi tarvitsisi enemmän "virikkeitä" jotta olisi tyytyväinen? Ja kun kylässä on paljon uutta nähtävää niin on siksi siellä kitisemättä..

Voi olla että puhun ihan puuta heinää mut halusin kuitenkin yrittää.. :/ Toivottavasti kuitenkin sinulla jossain vaiheessa helpottaa..

Niin semmonen tuli vielä mieleen että voisithan palkata vaikka Mannerheiminlastensuojelusta lapsenvahdin hetkeksi jos miehisi ei pysty tyttöä katsomaan. Koska oikeesti kannattaa yrittää saada itselle edes hetki sitä omaa aikaa että jaksais sit taas jatkaa arkea.. Sitä omaa aikaa ei kannata aliarvioida..
:hug: :hug: :hug: :hug:

Tuli mieleen, että taisin antaa miehestä melko kamalan kuvan :/ eiei, hän on todella ihana ja rakastava mies ja isä. Hän on yleensä iltaisin enemmän tytön kanssa kuin minä ja pääsisin lähtemään jos menisin. Mutta kun en halua enkä jaksa. Tykkään olla kotona paljon ja mies on se joka yleensä patistaa kyläilemään. Kylässä käydään 3-5krt/vko, että kyllä tyttö muutakin näkee kuin meidän seinät ja naamat.

Kovasti yritetään kaikke tytölle keksiä, on lattialla, bumbossa, meidän sängyllä ja keittiössä katselee sitterissä mitä me puuhaillaan. Jos joku vain jaksaisi kantaa tyttöä sylissä ja kävellä aamusta iltaan niin sitten varmasti olisi tyytyväinen :/

Lastenhoitoapua löytyy sukulaisista paljon ja tytöllä on ihanat auttavat isovanhemmat, että siitäkään ei ole kyse =)

 

Mun mielestä sun kannattais soittaa neuvolaan ja jutella tosta tilanteesta kunnolla. Ja painottaa myös sitä miten väsynyt oot ite.

Jotenkin mä ajattelen aina (oli kyse mistä tahansa ), että mun ongelmat ei koskaan le tarpeeksi isoja muiden ongelmien rinnalla... :ashamed:

 

Arjaana: En mää kuvitellu että sulla on kamala mies =) Mutta kun kerta on mahdollista niin MENE!! Oikeesti. Minä ite kans tykkään olla tosi paljon kotona ja ajattelin ensin että ei se auta jaksamiseen ollenkaan jos jossain käyn. Mut sit vaan rupesin käymään ja kyllä se kummasti helpottaa. Ei tarvi olla ku reilu tunti yksin jossain ni poikaa tulee oikein ikävä ja sit ei itkut sun muut ärsytä läheskään niin paljon ku sitä ennen.. Kannattaa ainakin kokeilla. Ja käykää miehes kans kahdestaan jossain, vaikka vaan kahvilla jossain ku sulla on lapsenvahti apua, se on muuten iso apu!

Meillä siis on 3kk ikäinen poika ja nyt jo kovasti "vaatii" viihdykettä.. Kauhulla odotan tuota 6kk ikää kun pitäs sitä virikettä tosissaan olla :/ Vaan ehkä mun ei vielä kannata sitä murehtia :headwall:

 

Ensinnäkin iso :hug: ! Voimia kovasti!

Meillä on kans yöt levottomia ja tuo kitinäkin on tuttua. Meillä moniallerginen poika. Maitoallergia on jo selvillä, muut enemmän tai vähemmän selvittämättä... Joitakin päätelmiä oon tehnyt.

Sellanen kitinä on just se väsyttävin ja hermoja raastavin... Itkua sietää paljon helpommin ja enemmän. Se jotenkin saa aikaan myötätuntoa ja tarvetta lohduttaa, kitinä on kuin kiukuttelua vaikka ei ookaan. Omaa aikaa suosittelen mäkin ottamaan, että pääset edes hetkeksi pois ja muihin ajatuksiin. Jos voit päivällä nukkua, niin käytä aika hyväksesi... Viis kotitöistä, ne ehtii kyllä.

Mun mielestä kitinä saattaa hyvinkin viitata allergiaan tai johonkin muuhun vaivaan, joten kannattaa jutella tuosta neuvolassa ja vaatia pääsyä tutkimuksiin tai hakeutua ite yksityiselle. Onhan se teidän koko perheen etu.

Tällä hetkellä en osaa muuta sanoo. Toivottavasti pian helpottaa. :hug:

 

...meillä oli varmaan juuri noihin aikoihin kanssa samanlaista. Tuossa iässä haluaisi kovasti jo itse liikkua, mutta ei ehkä osaa vielä. Eroahdistuksesta ja nukahtamisvaikeuksista luin jostain sivuilta että "vartalo vie pois äidin luota, mutta pää käskee pysyä lähellä" niin johan on pieni ihminen pyörryksissä.

Ehkä ne samat lelut ja touhut - kun ei heti opi uutta vaikka haluaisi, alkavat kyllästyttää, siitä kertoisi se että kyläreissut sujuu paremmin, kun on jotain uutta ihmeteltävää. Mitä jos vaikka siivoaisit vaatehuoneen tyttö lattialla - ihan uusi paikka leikkiä, tai leikkikää leluilla keittiössä tai jossain huoneessa missä on vähemmän oltu.

Syömistakkuaminen voi johtua vaikka hampaista, tai siitä että alkaa tulla omaa tahtoa.

Jaksamista, eiköhän se siitä helpota, meillä helpotti kun pääsi paremmin itse liikkumaan.

 

Nukkua voisin ehkä päivisin kun tyttö nukkuu ulkona keskimäärin 1,5-2h, mutta jos meinaan mennä nukkumaan niin sitten ajattelen koko ajan että kohta se kuitenkin herää ja viimeistään sitten kun itse nukahdan :headwall: muutenkin mun nukahtamiseni kestää aina tosi kauan :/ Joskus on tilaisuus ottaa päikkärit kun mies tulee töistä.

Ja joo, ehkä mun pitäis sitten käydä vaikka elokuvissa vaikka en oikeen ole tottunut käymään missään ilman lasta ja varsinkaan miestä. Lauantaina oltiin pikkujouluissa ja mukavaa oli, mutta raskas pudotus tuli arkeen heti su-ma välisenä yönä...

Ja joo, huomaan, että neiti selvästi haluaisi mennä lattialla eteenpäin, mutta hermostuu raukka kun ei onnistu mennä mihinkään päin ja sitten hermostuu lähes heti vatsalla ollessaan :/

 

Meillä samanikäinen tyttö kuin sinulla. Meillä menee yöt ja päivätkin suht ok, mutta illat on klo 16 eteenpäin yhtä kitinää. Olen itsekin ajatellut että meillä taitaa tuo ainakin johtua siitä että ei ole mitään tekemistä, ts. että omat lelut eivät jaksa kovin kiinnostaa, eteenpäinkin mielisi, mutta kun ei pääse. Toisaalta väsyttääkin, mutta sitten menee yöunet jos liikoja nukkuu.

Syöminen on meillä ollut hankalaa jo pitkään. Ei osaa vielä istua tuenkaan kanssa oikein täysin kunnolla, mutta on ollut pakko pitää pieniä hetkiä syöttötuolissa että saan soseet syötettyä, neuvolastakin tähän luvan sain. Sitterissä touhuaa ja pyörii ja nousee istumaan niin, että en saa siinä enää syötettyä. syöttötuolissakin syötän nopeasti ja toinen heiluttelee jotakin lelua samalla jne. Minulla on mennyt kovasti kanssa tuohon "syöttämis-ongelmaan" hermot, mutta minkäs teet. Hyvähän se tietty on että ympäristö kiinnostaa.

Sorry, nyt meni kyllä ihan höpöttelyksi, en osaa oikein neuvoa, mutta toivotan sulle tosi paljon voimia ja jaksamista! Varmasti se ajan myötä helpottaa. Minusta jellitto edellä kirjoitti hyviä vinkkejä.

 

Niin joo ja meillä syödessä usein myös kitisee koko ajan ja se on tosi rasittavaa, varsinkin jos sitä on vielä muukin aika. Enkä ainakaan meillä usko että johtuisi allergiasta kun yöt nukkuu suht hyvin samon päikkärit.

 

Meillä samanikäinen tyttö kuin sinulla. Meillä menee yöt ja päivätkin suht ok, mutta illat on klo 16 eteenpäin yhtä kitinää. Olen itsekin ajatellut että meillä taitaa tuo ainakin johtua siitä että ei ole mitään tekemistä, ts. että omat lelut eivät jaksa kovin kiinnostaa, eteenpäinkin mielisi, mutta kun ei pääse. Toisaalta väsyttääkin, mutta sitten menee yöunet jos liikoja nukkuu.

Syöminen on meillä ollut hankalaa jo pitkään. Ei osaa vielä istua tuenkaan kanssa oikein täysin kunnolla, mutta on ollut pakko pitää pieniä hetkiä syöttötuolissa että saan soseet syötettyä, neuvolastakin tähän luvan sain. Sitterissä touhuaa ja pyörii ja nousee istumaan niin, että en saa siinä enää syötettyä. syöttötuolissakin syötän nopeasti ja toinen heiluttelee jotakin lelua samalla jne. Minulla on mennyt kovasti kanssa tuohon "syöttämis-ongelmaan" hermot, mutta minkäs teet. Hyvähän se tietty on että ympäristö kiinnostaa.

Sorry, nyt meni kyllä ihan höpöttelyksi, en osaa oikein neuvoa, mutta toivotan sulle tosi paljon voimia ja jaksamista! Varmasti se ajan myötä helpottaa. Minusta jellitto edellä kirjoitti hyviä vinkkejä.

Joo meillä oli tuota tylsistymistä 3-4kk iässä kun ei osannut vielä oikein mitään muuta kuin katsella ympärilleen. Sitten tuli suvantovaihe kun oppi "leikkimään" mutta nyt sitten iltaisin huudetaan ilmeisesti juuri sitä kun ei pääse liikkeelle..

 

Sympatiat täältäkin :hug:
Meillä samanlainen ralli meneillään...Aattelen vaan koko ajan että kait se liittyy tähän ikään (lapsi huomenna 7 kk) Tätä vinkumista on nyt ollut parisen viikkoa
Ennen nukku yöt melkein läpeensä ja syönnin jälkeen nukahti heti...ei enää nukahda ja syödään kaksi kertaa yössä mun hermo ei kestä kuunnella vinkumista ja kitinää, joten anna ruokaa enkä tassuttele
:ashamed:
Jos oikein tarkasti aattelee, niin ehkä vähäsen helpottanut.
Eiköhän se tästä....Mutta ota ihmeessä yhteys neuvolaa jos tuntuu ettet jaksa.

 

Sympatiat täältäkin :hug:
Meillä samanlainen ralli meneillään...Aattelen vaan koko ajan että kait se liittyy tähän ikään (lapsi huomenna 7 kk) Tätä vinkumista on nyt ollut parisen viikkoa
Ennen nukku yöt melkein läpeensä ja syönnin jälkeen nukahti heti...ei enää nukahda ja syödään kaksi kertaa yössä mun hermo ei kestä kuunnella vinkumista ja kitinää, joten anna ruokaa enkä tassuttele
:ashamed:
Jos oikein tarkasti aattelee, niin ehkä vähäsen helpottanut.
Eiköhän se tästä....Mutta ota ihmeessä yhteys neuvolaa jos tuntuu ettet jaksa.

Joo mä kanssa olen sen verran heikkohermoista tyyppiä, että öisin antaisin maitoa vaikka joka välissä jos se vain kelpaisi. Mutta toisaalta hyvä että ei syö jos ei ole nälkä niin ei sitten jää siitäkään tapaa =)

 

Ensinnäkin iso :hug: ! Voimia kovasti!

Meillä on kans yöt levottomia ja tuo kitinäkin on tuttua. Meillä moniallerginen poika. Maitoallergia on jo selvillä, muut enemmän tai vähemmän selvittämättä... Joitakin päätelmiä oon tehnyt.

Sellanen kitinä on just se väsyttävin ja hermoja raastavin... Itkua sietää paljon helpommin ja enemmän. Se jotenkin saa aikaan myötätuntoa ja tarvetta lohduttaa, kitinä on kuin kiukuttelua vaikka ei ookaan. Omaa aikaa suosittelen mäkin ottamaan, että pääset edes hetkeksi pois ja muihin ajatuksiin. Jos voit päivällä nukkua, niin käytä aika hyväksesi... Viis kotitöistä, ne ehtii kyllä.

Mun mielestä kitinä saattaa hyvinkin viitata allergiaan tai johonkin muuhun vaivaan, joten kannattaa jutella tuosta neuvolassa ja vaatia pääsyä tutkimuksiin tai hakeutua ite yksityiselle. Onhan se teidän koko perheen etu.

Tällä hetkellä en osaa muuta sanoo. Toivottavasti pian helpottaa. :hug:

Niin joo ja piti vielä kommentoida, että mulla on ihan sama homma ton itkun/kitinän kanssa. Jos itku on oikein kunnollista ja lohdutonta niin siinä kyllä herää heti sellainen lohdutus- ja hellittelyvaisto. Mutta tuo kitinä vain kiristelee hermoja ja sen tietty vauva sitten vaistoaa...

 

että jostain oppaasta luin että "puolivuotias osaa odottaa hetken vuoroaan" - naureskelin sille että oikeampi versio olisi ollut että "ennen puolen vuoden ikää". Jos ennen olin ehtinyt maksaa laskuja netissä tai juoda kahvia sillä välin kun tyttö oli lattialla, niin sehän ei sitten luonnistunut millään, tyttö ikäänkuin huomasi, että nyt äiti ei keskitä kaikkea huomiota minuun, siispä huomiota kitisemällä!

Joskus auttoi kitinään se, että hassutteli kutittamalla tai nostelemalla ylös alas, kieppumalla tms. - ennen kun vauva hermostui kunnolla. Siten saattoi kitinä hetkeksi unohtua ja viihtyi lattialla taas hetken. Sylivauva tuo oli siinä vähän aikaa, ennemmin ei niin kauheasti sylissä viihtynytkään.

 

Saat Arjaana täydet sympatiat minulta :hug: Sanonkin aina, kun joku kysyy, mikä pojalla on, että äitinsä luonne sillä on ja perus tyytymättömyys :kieh: Meillä siis OLI tälläistä vielä n. viikko sitten: Pidit sylissä, kitisi! Laitoit sitteriin, kitisi!Lattialle selälleen, kitisi!Jos kääntyi mahalleen kitinä muuttui raivo-karjunnaksi |O Kantelit poikaa, hetken hyvä ja taas kitisi! Syötin, juotin, aina vaan yleinen TYYTYMÄTTÖMYYS :/ Yöllä hilluttiin pahimmillaan niin tiuhaan, että kun sain itseni selälleen peiton alle, meni 7 SEKUNTTIA!!!! Siihen, kun jouduin taas nousemaan |O |O ( otin yksi yö aikaa =) )Mutta sitten ykskaks, ihan yllättäen, poika muuttui enkeliksi, joka EI KITISE Nukkuu yöt hyvin, yhdellä syötöllä ja naureskelee päivisin :heart: Meillä se menee näköjään niin, että aikansa kutakin =)

 

Saat Arjaana täydet sympatiat minulta :hug: Sanonkin aina, kun joku kysyy, mikä pojalla on, että äitinsä luonne sillä on ja perus tyytymättömyys :kieh: Meillä siis OLI tälläistä vielä n. viikko sitten: Pidit sylissä, kitisi! Laitoit sitteriin, kitisi!Lattialle selälleen, kitisi!Jos kääntyi mahalleen kitinä muuttui raivo-karjunnaksi |O Kantelit poikaa, hetken hyvä ja taas kitisi! Syötin, juotin, aina vaan yleinen TYYTYMÄTTÖMYYS :/ Yöllä hilluttiin pahimmillaan niin tiuhaan, että kun sain itseni selälleen peiton alle, meni 7 SEKUNTTIA!!!! Siihen, kun jouduin taas nousemaan |O |O ( otin yksi yö aikaa =) )Mutta sitten ykskaks, ihan yllättäen, poika muuttui enkeliksi, joka EI KITISE Nukkuu yöt hyvin, yhdellä syötöllä ja naureskelee päivisin :heart: Meillä se menee näköjään niin, että aikansa kutakin =)

Ihan kuin meillä tuo teidän menneisyys! Noh, hartaasti toivon että tuo teidän tämän hetkinen aika kohta koittaa... Täällä kanssa on ollut enkeli- ja pirukausia, nyt sitten vuorossa tämä piru :/

 

että jostain oppaasta luin että "puolivuotias osaa odottaa hetken vuoroaan" - naureskelin sille että oikeampi versio olisi ollut että "ennen puolen vuoden ikää". Jos ennen olin ehtinyt maksaa laskuja netissä tai juoda kahvia sillä välin kun tyttö oli lattialla, niin sehän ei sitten luonnistunut millään, tyttö ikäänkuin huomasi, että nyt äiti ei keskitä kaikkea huomiota minuun, siispä huomiota kitisemällä!

Joskus auttoi kitinään se, että hassutteli kutittamalla tai nostelemalla ylös alas, kieppumalla tms. - ennen kun vauva hermostui kunnolla. Siten saattoi kitinä hetkeksi unohtua ja viihtyi lattialla taas hetken. Sylivauva tuo oli siinä vähän aikaa, ennemmin ei niin kauheasti sylissä viihtynytkään.

No likka tekee jatkuvasti lattialla maatessaan niin, että jos huomaa että jompi kumpi meistä esim. katsoo telkkaria tai on koneella niin hän heittää rätin tai jonkun pehmokirjan naaman päälle ja alkaa sätkimään ja haukkomaan henkeään kuin henki lähtisi! ekoilla kerroilla pelästyin, mutta nyttemmin olen tajunnut, että neitihän haluaa vain huomiota...

 

Joo-o, sanoivat neuvolassakin meille, että aika kova tempperamentti on tuolla teidän pojalla :kieh: Voimia vaan, kliseistähän se on sanoa, mutta kyllä se helpottaa :hug: Niin, poika on 6kk ja 1 viikon ikäinen.

 

Joo-o, sanoivat neuvolassakin meille, että aika kova tempperamentti on tuolla teidän pojalla :kieh: Voimia vaan, kliseistähän se on sanoa, mutta kyllä se helpottaa :hug: Niin, poika on 6kk ja 1 viikon ikäinen.

Me ollaan jo "suunniteltu" että kun me molemmat miehen kanssa ollaan oltu täysin rasavillejä kauhukakaroita niin tuosta meidän tytöstä tulee sitten oikea pikku enkeli! :heart: :saint:

 

Symptatiat täältäkin! ja ison iso :hug: .

Tuli vaan mieleen, että nukkuuko lapsi riittävästi? Meillä kitistiin alle puoli vuotaana kans aina, jos vähänkin väsytti. Tuntui uskomattomalta, että jo 2 tuntia oli tarpeeksi hereillä olla. Sit alkoi kitinä. No minä vaan puskin vauvat (meillä siis kaksoset) ulos nukkumaan ja tilanne rauhottui. Luulin jo, että pojilla on joku kumma kun nukkuvat vaan kokoajan. Joku sanoi, että puolivuotta ikää tullessaan tuo jo pidemmät hereilläolot ja minä naureskelin, että sehän maaginen ikä. Ja tottatosiaan, nyt meillä 7kk ja 1vko ikäiset niin iloiset ja nauravaiset pojat että ei uskois samoiksi miehiksi! Eivät kitise enää ollenkaan!!
Eli meillä oli lääke se, että unta heti kun kitinä alkaa. Jos sitä ei muuten tullut, niin lähdin kävelylle kärryjen kans ja pojat nukkui ja oma pää tuulettui kummasti ulkona.
Yöt meillä mennyt aina hyvin.

Lähde vaikka edes tunniksi joka päivä johonkin, niin taas paremmin jaksaa kitinää kuunnella.

Ja se, mikä myös tapahtui meillä muutosta puolivuotiaana oli se, että ostettiin pojille kävelytuolit (jakavat mielipiteitä, tiedän), mutta aukausivat maanpäällisen taivaan kun pääsevät tutkimaan paikkoja. Siihen loppui siis kitinät täällä! Voisko olla myös teillä, että jos ei lapsi osaa vielä liikkua, niin kyllästyy paikallaan olemiseen?

Toivottavasti saat apua jostain näistä viesteistä! Ainakin sympatiaa! :hug:

Voimia!