Meillä esikoisen toiseksi nimeksi kaavailtu Aleksanteri oli miehen mielestä liian pitkä.. tilalle otettiin Aleksis. Viljaa ehdotin kakkoselle mutta se ei menny läpi.. Nyt kolmatta odotellessa mies on jo tyrmännyt monta mielestäni hyvää ja erittäin varteen otettavaa ehdotusta.
Meillä molemmilla muksuilla on etuniminä hiukan valtavirrasta poikkeavat nimet ja kaikki perinteiset Satut ja Sannat, Mikat ja Mikot ja muut vastaavat tyrmään minä heti alkuunsa. Ja sitten mulla on jotain kirjaimia joita en halua ollenkaan nimiin kuten kaikki vierasperäiset: B, C, D jne. Sen lisäksi en halua esimerkiksi M:llä, J:llä, N:llä, L:llä yms alkavia nimiä. Molempien lasten molemmat nimet alkavat vokaalilla, joten sellaisella alkava nimi olisi nytkin hakusessa ja toinen nimi alkaa melko varmasti A:lla kuten muillakin lapsilla. T ja mahd myös K olisivat myös varteen otettavia etunimen alkukirjaimia.
Aika ronkeli olen siis nimien suhteen. Hieman erikoinen (positiivisella tavalla), suomalaisen suuhun sopiva nimi. Ja toisesta lapsesta oppineena mielellään sellainen, joka kirjoitetaan samoin kuin sanotaan. Ei siinä kai sen kummempaa. =)