Tää keskustelu on menny jo ihan sairaaks. Mä totean vain että en henkilökohtaisesti jaksaisi miettiä tuollaista asiaa,koska mikä on tapahtunut niin se on tapahtunut. En myöskään usko,että ihmisen kyky kyseenalaistaa asioita aikuisena vauroituu siitä jos hän lapsena saa vaikutteita muusta kuin omasta uskonnostaan. Jokainen tekee omat henkilökohtaiset päätöksensä ja loppupeleissä voimme vain esittää toivomuksen omien lastemme kohdalla. Loppu on kiinni heistä itsestään.
Jos vuosikausia uskonnollisen painostuksen alla olevat ihmiset kykenevät halutessaan näkemään epäkohdat ja ajattelemaan omilla aivoillaan,niin miksi ei kykenisi myös sellainen ihminen jonka ainoa kosketus kristinuskoon on ollut joku päiväkodin leikkitapahtuma tai vaikka peruskoulun uskontotunnit? En tiedä ketään joka olisi näiden juttujen takia hurahtanut uskoon tai kadottanut kykynsä tarkastella asioita kriittisesti.
Sen sijaan uskon,että asioiden jatkuva kieltäminen ja erikoisjärjestelyjen vaatiminen tekevät asioista suurempia kuin ne oikeasti ovatkaan. Yleensä kiinnostus lisääntyy sitä mukaa,kun vanhemman ote tiukkenee. Lähinnä kuulostaa siltä että uskonnoista halutaan tehdä joku peikko tai mörkö,jota tulee aina kavahtaa eikä sitä voi välinpitämättömästi ohittaa. (Tuolla ohittamisella tarkoitan sitä,että vaikka jossain kuulisikin vaikka raamatun kappaleen tai kaksikin,niin sen voisi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,miettimättä sen enempää että sorretaanko tässä nyt ihmisoikeuksia vai ei).
Ei mua hetkauta vaikka minareetista kailotetaan jotain mölötystä mitä en edes ymmärrä,en koe tulleeni henkisesti raiskatuksi enkä pelkää klitorikseni joutuvan silvotuksi
Mun puolesta olkoon menemättä kuka minnekin ja sehän on ihan helppo homma jos ne järjestelyt voi tehdä huomaamattomasti ja mukavasti,ne menee jotka menee ja ne jotka jää,tekee sit jotain muuta ilman sen kummempia hössötyksiä. Mutta sitä en ymmärrä,että joku vanhempi paasaa kotona että sinähän ET mihinkään jeesusjuttuihin MENE!!! ja tärisee hysteerisenä päiväkodin tuulikaapissa kun kuulee että lapsi on vahingossa kuullut pätkän jouluevankeliumia.
Vielä lopuksi.. joku tuolla sanoi,että ei halua lapsensa tietävän mitään kristinuskon raadollisuudesta ja karuudesta,koska ei sano suoraan sitäkään että elukat teurastetaan ruuaksi ym. Jäin ihmettelemään että miksi juuri uskonto on se asia,missä pitää lätkäistä heti pöytään ne kaikki karuimmat ja raaimmat yksityiskohdat,kun ei muistakaan asioista tarvitse? Lapselle pitäisi heti kertoa että jeesus roikkui verisenä ristillä ja että jumala yritti hukuttaa koko ihmisväestön,mutta sitä ei tartte sanoa että eläimet tapetaan sähköshokilla ja laitetaan lihakoukkuun roikkumaan että me saadaan pötyä pöytään? Mikä logiikka toi on?
