Mikä siinä on, että suht moni mies lähtee, kun perheeseen odotetaant toista lasta ja vähän sen jälkeen kun se toinen on syntynyt?

Meillä kävi nyt näin ja nyt olen kuullut tutuilta aika monta muutakin tapausta, jossa on ollut ihan sama asia, perheeseen on odotettu toista lasta, kun päättääkin lähteä suhteesta tai sitten se toinen lapsi on jotain reilusti alle vuoden ikäinen kun ero tulee, kun mies ei enää halua.

 

Toiset miehet on ikuisia lapsia. Sulle voima :hug:

 

en tiedä.
ehkä se arjen raskaus iskee vasten kasvoja ja sitä ei sitten kestäkään.

ja monesti kai se kakkonen varmaan tehdään suhteeseen "pelastusrenkaaksi" - kun suhde on jo valmiiksi ei niin loistava.

 

Ehkä siksi, että eivät ole valmistautuneet siihen, että arki voisi mennä rankemmaksi kuin se jo on. Eivät siis kestä sitä ja häipyvät.

 

Ehkä siksi, että eivät ole valmistautuneet siihen, että arki voisi mennä rankemmaksi kuin se jo on. Eivät siis kestä sitä ja häipyvät.

Jotain tämän suuntaista mäkin uskon taustalla olevan.

 

ja monesti kai se kakkonen varmaan tehdään suhteeseen "pelastusrenkaaksi" - kun suhde on jo valmiiksi ei niin loistava.

Näin! Mennään naimisiin kun on huono seurustelusuhde, tehdään lapsi kun on huono avioliitto, tehdään toinen lapsi kun on huonoa lapsiperheenarkea jne... Kyynikko? minäkö? B)

 

Arvelisin, että niitä ongelmia on ollut jo ekan jälkeen, mutta asiaa ei ole oikein tiedostettu. Toinen tehdään paikkaamaan suhde ja huonostihan siinä käy.

 

ja monesti kai se kakkonen varmaan tehdään suhteeseen "pelastusrenkaaksi" - kun suhde on jo valmiiksi ei niin loistava.

Ääni tälle. Tunnen aika monta tällaista tapausta.
Toinen lapsi on tuonut hetkellisen onnen perheeseen, mutta lapsen ollessa pari-kolme vuotias on ero tullut, kun arki on käynyt vaikeaksi.

 

En nyt sanoisi että meillä on tehty tää toinen paikkaamaan suhdetta, totta on, että meillä on ollut suhteessa omat ongelmansa, mutta itse olen aina ajatellut, että se kuuluu tähän pienlapsiarkeen, ja se helpottaa kun lapset kasvaa, mutta ehkä miehet eivät kestä sitä arkea ja on helpompi ottaa ritolat kuin kantaa vastuuta.

 

En tiiä minäkään. Sama homma, kakkonen oli muutaman kuukauden kun mies läksi toisen matkaan. Olihan sitä tietty ongelmia aiemminkin, mutta kakkonen oli tekemällä tehty ja molempien haluama... tai ainakin mies niin sanoi...

Jaksamisia!

 

Ollaan odotettu, että elämä on täydellistä SITTEN KUN on se oma unelmakoti, ollaan naimisissa, on lapsi ja on toinenkin lapsi - ja sitten kaikki on edelleen sitä samaa ei-ihan-niin-täydellistä-kuin-tämän-piti-olla.

 

Mä en taida tietää yhtäkään vastaavaa.
Muutaman kaverin mies on lähtenyt jo ekan odotusaikana, muut on kuvioissa vaikka lapsia ois neljä tai viisikin.

 

Ollaan odotettu, että elämä on täydellistä SITTEN KUN on se oma unelmakoti, ollaan naimisissa, on lapsi ja on toinenkin lapsi - ja sitten kaikki on edelleen sitä samaa ei-ihan-niin-täydellistä-kuin-tämän-piti-olla.

Tässä on kyllä pointti.

 

Oho, pitäisköhän tässä alkaa itsekin jo vähän pelkäämään...

 

?? ton ku tietäs. Olen itse niin onnellisessa tilanteessa, että en tiedä ainuttakaan tollasta tapausta mun lähi tai tuttavapiirissä.

 

Tunnen kyllä äidinkin, joka on jättänyt miehensä toisen lapsen syntymän jälkeen. Eikä "vika" ollut sen paremmin miehessä kuin vaimossakaan, vaan heidän välisessä suhteessaan... liian erilaiset ihmiset yrittävät kestää toistensa kanssa, aivan eri arvot ja tavoitteet elämässään.

 

Lapsiperheen arki on rankkaa ja mieheltä odotetaan osallistumista vielä enemmän kuin ensimmäisen lapsen synnyttyä. Kaikki ei kestä sitä rankkuutta, en mäkään jaksaisi, ainakaan luultavimmin. Siksi mulle riittää yksi lapsi.

 

Ai jaa, en ole kuullutkaan. Itse en tiedä ainuttakaan tapausta.

 

Minä ainakin tiedän tapauksia, joissa kyse on ollut just siitä, että toinen lapsi tehdään suhteen pelastamiseksi. Ensimmäisen lapsen vauva-aika on vaikea ja raskas, parisuhde vetää viimeisiään ja sit fiksuna ajatellaan, että toinen lapsi pelastaisi tilanteen... Ja sithän ei ookkaan enää raskasta

 

Mä en taida tietää yhtäkään vastaavaa.
Muutaman kaverin mies on lähtenyt jo ekan odotusaikana, muut on kuvioissa vaikka lapsia ois neljä tai viisikin.

En minäkään. Joko erottu heti kean jälkeen tai sitten kun lapset jo reilusti isopia niin on "kasvettu erilleen". Itse saman miehen kanssa edelleen, onnellisia ollaan yhdessä.

 

Ja olen mä miettinyt sitäkin, kun lukee näitä palstoja, että ehkä meissä naisissakin on sitä vikaa. En nyt tarkoita ap:n tapausta. Mutta kun lukee, että ollaan niin lapsiin suuntautuneita ja kukaan muu ei osaa hoitaa sitä mun lasta ja jos tätä jatkuu vuosia, niin ehkä se mies jotenkin kaipaa muutakin. Ne kun ei tunne ihan samalla tavalla, niin ehkä se parisuhde ei kestä sitä jatkuvaa jäissä oloa ja viimeiseksi jäämistä. Eli kyllä mä koen, että suhdettakin tulisi jotenkin hoitaa, vaikka on pienet lapset ja rankka arki. En tiiä, tää on vaan tällaista pohdintaa....

 

Lapsiperheen arki on rankkaa ja mieheltä odotetaan osallistumista vielä enemmän kuin ensimmäisen lapsen synnyttyä. Kaikki ei kestä sitä rankkuutta, en mäkään jaksaisi, ainakaan luultavimmin. Siksi mulle riittää yksi lapsi.

Ei se lapsiperhe-elämä nyt niin rankkaa ole, se rankkuus on enemmän korvien välissä.

 

No ei kannata yleistää, miehelläni kolme lasta aiemmasta avioliitosta, jonka hänen ex vaimo päätti purkaa siksi, kun mies sairastui eikä ollut enää varaa elättää vaimoa. Tänä päivänä ex nyhtää rahat lasten kustannuksella :ashamed:

 

Mä en taida tuntea ketään, eikä omakaan mies ole lätkimään lähteny.

Jotkut ei vaan olekkaan valmiita vanhemmiksi ja valitsevat sen "helpoimman" tien itselleen.

 

Ehkä siksi, että eivät ole valmistautuneet siihen, että arki voisi mennä rankemmaksi kuin se jo on. Eivät siis kestä sitä ja häipyvät.

Jotain tämän suuntaista mäkin uskon taustalla olevan.

Huomannut saman ilmiön, ja oon siitä tätä mieltä.