Mikä pakko se on ängetä sinne sairaalaan katsomaan vauvaa?!

Meillä kävi esikoisesta ja seuraavasta isovanhemmat päiväaulassa katsomassa vauvaa, nyt kolmannesta ei pääse kun isä katsomaan, ei edes sisarukset tuosta possutaudista johtuen. Mua ei haittaa ettei isovanhemmat pääse, mut koville ottaa et nuo lapset ei saa tulla, vaikka ymmärrän täysin tämän rajoituksen ja pidän sitä ihan järkevänä.
Mut mua ärsyttää ihmisten ylisosiaalisuus synnärillä, meidän sairaalassa on kauan ennen sikatautia ollut sääntö et vierailemaan vain isovanhemmat ja sit siellä rampaa päiväaulassa kamalasti ties mitä kavereita sun muita ja kun ne isovanhemmat sit tulee niin ei edes mahdu istumaan kun jollain on siellä puoli sukua ja kaverit(huoneisiin ei siis pääse muut vieraat).
Ja tuo et jossain huoneessa ramppaisi kaikki kaverit ja suku on jo kamalaa. Mua ei siis toisten miehet ja lapset häiritse vaikka olisivat yötä myöten, mut muut on sit liikaa kyllä, koska ainakin mä haluan tutustua vauvaan ja levätä.

Ja tuosta muiden syliin antamisesta, mulle sellainen "heti mun syliin vauva"-asenne on ihan myrkkyä, vauva ei ole mikään näyttelyesine vaan ihan pieni ihminen joka tarvitsee rauhaa ja äidin ja isän turvaa maailmaan tottumiseen, sylitellä mummien sun muiden kanssa ehtii sit myöhemminkin. Mut toisaalta, mä kammoan pienien vauvojen(muiden kun omien) tunkemista mun syliin, mä mielummin ihastelen niitä äitiensä sylissä ja tutustun lapseen vähitellen, sylittelen kavereiden lapsia vasta kun lapsi itse osaa ja haluaa tulla syliin. Joten ehkä siitä tää mun asenne.

Olet vaikea ihminen. Ei se vauva siitä rikkoonnu jos on isovanhempansa sylissä. Et voi omia tuolla tavoin vauvaa.

 

Mä olisin halunnu olla rauhassa ja siitä ilmoitinkin ja osastolta sanottiin että ilman muuta saa olla rauhassa kun vaan isä pääsee katsomaan ja vierailu aikana. No anoppi pöllähti paikalle ja ei meinannu millään lähtee. Se on samassa sairaalassa hoitsuna joten se niistä säännöistä meiän kohalla,,

 

Meillä kävi esikoisesta ja seuraavasta isovanhemmat päiväaulassa katsomassa vauvaa, nyt kolmannesta ei pääse kun isä katsomaan, ei edes sisarukset tuosta possutaudista johtuen. Mua ei haittaa ettei isovanhemmat pääse, mut koville ottaa et nuo lapset ei saa tulla, vaikka ymmärrän täysin tämän rajoituksen ja pidän sitä ihan järkevänä.
Mut mua ärsyttää ihmisten ylisosiaalisuus synnärillä, meidän sairaalassa on kauan ennen sikatautia ollut sääntö et vierailemaan vain isovanhemmat ja sit siellä rampaa päiväaulassa kamalasti ties mitä kavereita sun muita ja kun ne isovanhemmat sit tulee niin ei edes mahdu istumaan kun jollain on siellä puoli sukua ja kaverit(huoneisiin ei siis pääse muut vieraat).
Ja tuo et jossain huoneessa ramppaisi kaikki kaverit ja suku on jo kamalaa. Mua ei siis toisten miehet ja lapset häiritse vaikka olisivat yötä myöten, mut muut on sit liikaa kyllä, koska ainakin mä haluan tutustua vauvaan ja levätä.

Ja tuosta muiden syliin antamisesta, mulle sellainen "heti mun syliin vauva"-asenne on ihan myrkkyä, vauva ei ole mikään näyttelyesine vaan ihan pieni ihminen joka tarvitsee rauhaa ja äidin ja isän turvaa maailmaan tottumiseen, sylitellä mummien sun muiden kanssa ehtii sit myöhemminkin. Mut toisaalta, mä kammoan pienien vauvojen(muiden kun omien) tunkemista mun syliin, mä mielummin ihastelen niitä äitiensä sylissä ja tutustun lapseen vähitellen, sylittelen kavereiden lapsia vasta kun lapsi itse osaa ja haluaa tulla syliin. Joten ehkä siitä tää mun asenne.

Olet vaikea ihminen. Ei se vauva siitä rikkoonnu jos on isovanhempansa sylissä. Et voi omia tuolla tavoin vauvaa.

Tai sitten tuo on tosi hyvä lapsilähtöinen näkökulma.

 

Meillä kävi esikoisesta ja seuraavasta isovanhemmat päiväaulassa katsomassa vauvaa, nyt kolmannesta ei pääse kun isä katsomaan, ei edes sisarukset tuosta possutaudista johtuen. Mua ei haittaa ettei isovanhemmat pääse, mut koville ottaa et nuo lapset ei saa tulla, vaikka ymmärrän täysin tämän rajoituksen ja pidän sitä ihan järkevänä.
Mut mua ärsyttää ihmisten ylisosiaalisuus synnärillä, meidän sairaalassa on kauan ennen sikatautia ollut sääntö et vierailemaan vain isovanhemmat ja sit siellä rampaa päiväaulassa kamalasti ties mitä kavereita sun muita ja kun ne isovanhemmat sit tulee niin ei edes mahdu istumaan kun jollain on siellä puoli sukua ja kaverit(huoneisiin ei siis pääse muut vieraat).
Ja tuo et jossain huoneessa ramppaisi kaikki kaverit ja suku on jo kamalaa. Mua ei siis toisten miehet ja lapset häiritse vaikka olisivat yötä myöten, mut muut on sit liikaa kyllä, koska ainakin mä haluan tutustua vauvaan ja levätä.

Ja tuosta muiden syliin antamisesta, mulle sellainen "heti mun syliin vauva"-asenne on ihan myrkkyä, vauva ei ole mikään näyttelyesine vaan ihan pieni ihminen joka tarvitsee rauhaa ja äidin ja isän turvaa maailmaan tottumiseen, sylitellä mummien sun muiden kanssa ehtii sit myöhemminkin. Mut toisaalta, mä kammoan pienien vauvojen(muiden kun omien) tunkemista mun syliin, mä mielummin ihastelen niitä äitiensä sylissä ja tutustun lapseen vähitellen, sylittelen kavereiden lapsia vasta kun lapsi itse osaa ja haluaa tulla syliin. Joten ehkä siitä tää mun asenne.

Olet vaikea ihminen. Ei se vauva siitä rikkoonnu jos on isovanhempansa sylissä. Et voi omia tuolla tavoin vauvaa.

Tai sitten tuo on tosi hyvä lapsilähtöinen näkökulma.

Joten vauva voi olla vain isän tai äidin sylissä?

 

Musta se oli hyvä, kun yksi kaveri sanoi etukäteen ihan suoraan, et älkää tulko synnärille kattoon. Se oli reilua, koska en ollut koskaan ajatellut, et jonkun mielestä se ei olekaan kivaa. Olisin nimittäin mennyt, kun luulin, et kaikki haluu et mennään.


Eli kannattaa etukäteen sanoa ihmisille. Ne tulee sinne katsomaan ihan vaan tuodakseen hyvää mieltä ja osoittaakseen, että ne välittää ja on kiinnostuneita. Ja kun suoraan sanoo, niin jos joku loukkaantuu, niin kumminkin se on parempi, ku et sit sanois synnärillä sille et "lähe hei meneen".

 

minäkään en tykkää että sairaalaan tullaan porukalla katsomaan. Isä on käynyt mutta viimeksi ei edes vauvan sisarukset, tulee sitten niin kamala ikävä kotia ja märy. Oon ollu aina tosi hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen, mutta minusta se 3vrk on ihanaa kun saa olla ihan kahden vauvan kanssa ja ajattelen että vauvallekin on mukavaa olla vain ihan lähellä äitiä ja pikkuhiljaa tutustua tähän suureen maailmaan. Vauva on kuitenkin ollut sen 9kk ihan lähellä äitiä ja jos sitä heti riepotellaan sylistä syliin niin.. Kotia vieraat mieluummin. Kotona voi mennä huoneeseen levähtämään ja isä passata vieraita.

 

ai ai tänään oliskin tupla varpajaiset. olutta ja hyvää ruokaa tiedossa

 

Joten vauva voi olla vain isän tai äidin sylissä?

En nyt lähtis ihan suorilta tyrmäämään tuotakaan vaihtoehtoa.

 

Joten vauva voi olla vain isän tai äidin sylissä?

En nyt lähtis ihan suorilta tyrmäämään tuotakaan vaihtoehtoa.

No sitten meillä on iso näkymysero tässä asiassa. Ei ole tullut mieleenkään että jotkut kieltävät isovanhempia ottamasta vauvaa syliin.

 

Joten vauva voi olla vain isän tai äidin sylissä?

En nyt lähtis ihan suorilta tyrmäämään tuotakaan vaihtoehtoa.

Sekin tuntuu tietyllä tavalla pahalta, jos lapsi menee sylistä syliin. Ainakin tapauksessa, jossa kaikkien välit ei ole niin kovin läheiset, joten ymmärrän kyllä tuon seikan.

 

Joten vauva voi olla vain isän tai äidin sylissä?

En nyt lähtis ihan suorilta tyrmäämään tuotakaan vaihtoehtoa.

No sitten meillä on iso näkymysero tässä asiassa. Ei ole tullut mieleenkään että jotkut kieltävät isovanhempia ottamasta vauvaa syliin.

Kyllä minun vauvat ovat olleet muidenkin sylissä. Mutta sanoin vain etten lähtisi tyrmäämään.

 

Varmaan oon vaikea ihminen tässä asiassa, mut en mä mahda asialle mitään, sille musta tuntuu.
Ja todettakoon et meidän lapsilla on läheiset välit isovanhempiin ja isompi on aina ollut tosi sosiaalinen, kakkonen sit aika paljon ujompi luonteeltaan pienenä, mut kun on oman tahtiinsa saanut tutustua läheisiin ihmsiiin, on reipastunut.
EN tuomitse jos joku haluaa lapsensa antaa muiden syliin heti, kai jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.
Cassy:kiitos ymmärryksestä, just tuollaisena lapsilähtöisyytenä olen itse sitä lähinnä ajatellut, mut kai mä saatan olla osittain omivakin lapsieni suhteen varsinkin vauva-aikana.. Tosin sit taas oon kyllä pystynyt jättäää ihan pienen isänsä kanssa ihan heti kahdestaan, kun koen et isä on ihan yhtä turvallinen kuin äiti, mut mummi joka hössöttää ja häseltää intoa piukeana ei välttämättä ole vauvalle niin turvallisen tuntuinen aikuinen.

 

Mie en kans tykkää et vieraita käy hirveesti sairaalassa, kuitenkin sitä on niin väsynyt kun on valvonut monta vuorokautta. Etukäteen sovitut , parit hyvät ystävät voi kävästä. Isovanhemmat ok myös koska ne ymmärtää ettei jaksa välttämättä seurustella ja ne voi pyytää lähtemään suuttumatta.

Se mikä ärsytti oli että huonetoverilla ramppasi älyttömästi vieraita ja ei mitään rauhaa.. Hoitopöydän edessä koko ajan jotain ylikierroksilla käyviä isovanhempia ja täytyi pyydellä siirtymään jne...

Jotenkin inhottaa että synnytyssairaala on noin "julkinen" paikka. Minuu ei haittais yhtään jos rajoitettaisiin vierailijoiuden määrää, esimerkiksi isän lisäksi vain isovanhemmat.

 

Varmaan oon vaikea ihminen tässä asiassa, mut en mä mahda asialle mitään, sille musta tuntuu.
Ja todettakoon et meidän lapsilla on läheiset välit isovanhempiin ja isompi on aina ollut tosi sosiaalinen, kakkonen sit aika paljon ujompi luonteeltaan pienenä, mut kun on oman tahtiinsa saanut tutustua läheisiin ihmsiiin, on reipastunut.
EN tuomitse jos joku haluaa lapsensa antaa muiden syliin heti, kai jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.
Cassy:kiitos ymmärryksestä, just tuollaisena lapsilähtöisyytenä olen itse sitä lähinnä ajatellut, mut kai mä saatan olla osittain omivakin lapsieni suhteen varsinkin vauva-aikana.. Tosin sit taas oon kyllä pystynyt jättäää ihan pienen isänsä kanssa ihan heti kahdestaan, kun koen et isä on ihan yhtä turvallinen kuin äiti, mut mummi joka hössöttää ja häseltää intoa piukeana ei välttämättä ole vauvalle niin turvallisen tuntuinen aikuinen.

Olet toki omiva koska sen jo paljastit toisessa viestissäsi. Minusta olisi todella noloa kieltää isovanhempaa ottamasta vauvaa syliin, varsinkin kun tiedän kuinka innoissaan he ovat tulokkaasta. Ja en usko että rakastavasta sylistä vauva mitenkään vahingoittuu.

 

Meillä ei pääse tällä hetkellä ainakaan kuin isä ja sisarukset vauvaa katsomaan, ei isovanhemmat. Tämä systeemi nyt pandemian aikaan.
Normaalisti pääsee isovanhemmat, mutta ei sitten muut. Ihan ok näin.
Silloin kun esikoinen syntyi, sai tulla kaikki ketkä halusi. Vieruskaverilla kävi kaikki mahdolliset tutut, ei ollut väliä oliko vierailuaika vai ei. Kämppä oli niin täynnä väkeä, että osa vieraista seisoi minunkin sängyn päässä
:headwall: Oli kiva siinä sitten yrittää imettää vauvaa, kun muutenkin imetys oli hankalaa eikä tahtonut onnistua ilman hoitajan apua. Itekin olin tuolloin niin saamaton, etten saanut sanottua, että voisitteko painua tiehenne.. |O

 

Varmaan oon vaikea ihminen tässä asiassa, mut en mä mahda asialle mitään, sille musta tuntuu.
Ja todettakoon et meidän lapsilla on läheiset välit isovanhempiin ja isompi on aina ollut tosi sosiaalinen, kakkonen sit aika paljon ujompi luonteeltaan pienenä, mut kun on oman tahtiinsa saanut tutustua läheisiin ihmsiiin, on reipastunut.
EN tuomitse jos joku haluaa lapsensa antaa muiden syliin heti, kai jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.
Cassy:kiitos ymmärryksestä, just tuollaisena lapsilähtöisyytenä olen itse sitä lähinnä ajatellut, mut kai mä saatan olla osittain omivakin lapsieni suhteen varsinkin vauva-aikana.. Tosin sit taas oon kyllä pystynyt jättäää ihan pienen isänsä kanssa ihan heti kahdestaan, kun koen et isä on ihan yhtä turvallinen kuin äiti, mut mummi joka hössöttää ja häseltää intoa piukeana ei välttämättä ole vauvalle niin turvallisen tuntuinen aikuinen.

Olet toki omiva koska sen jo paljastit toisessa viestissäsi. Minusta olisi todella noloa kieltää isovanhempaa ottamasta vauvaa syliin, varsinkin kun tiedän kuinka innoissaan he ovat tulokkaasta. Ja en usko että rakastavasta sylistä vauva mitenkään vahingoittuu.

Jeps, kuten totesin, tämä on mun näkemys, ja en ole sanonut etten antaisi vauvaa isovanhempien syliin ikinä, enkä ole se joka puhui kolmesta kuukaudestakaan.
Mä koen et pienen vastasyntyneen paikka on äidin ja isän sylissä, toki myös sisarusten mut sellainen vauvan kierrättäminen sylistä syliin ei vauvaa mitenkään hyödytä.
Musta ei ole noloa kieltää, koska mulla on asialle omaan kasvatustapaan sopiva perustelu ja musta se on isovanhemman vajautta jos se isovanhemman ja lapsen suhteen pilaa ettei mummi saa omilla ehdoillaan hötkyyttää vauvaa niin paljoa kuin haluaa.
Ota huomioon myös se, ettei kaikkien isovanhemmat ole rauhallisia mukavia tai vauvan rytmiä tai vanhempia kunnioittavia, meillä esim. anoppi sanoi itseään meidän keskimmäiselle äidiks jonkun kerran(vahingossa kai) ja jos sen lisäks olis saanu vauvan rinnoilta riistää syliin halutessaan(vauva oli rinnalla tosi paljon) olisi mulla varmaan hermot menny, ja välit kans.

Mut kun olin tehnyt selväksi et meidän lapsella on oma reviiri jota kunnioitetaan, ja et sylitellä ehtii enemmän sit kun vauva sitä kaipaa ja haluaa ottaa kontaktia muihin aikuisiin, jaksoin ottaa tuon anopin "itsensä äidittelyn" harmitomana lipsauksena eikä se vaikuttanut meidän väleihin.

Mut kun mä en väitä et lapsi jota kaikki sylittelee menis siitä rikki, vaan sanon vaan et se ei oikein sovi mun ajatukseen meidän vauvan kanssa toimimisesta, niin miksi on kamala tarve hyökätä kimpuun, vähän kuin imetys/vaippa/milloin lapsi hoitoon-keskustelujen sävyyn.
Ja mä kaipaan todella vauvaan tutustumista rauhassa, enkä halua ekoihin viikkoihin kotiinkaan ketään vieraita, vaikka olen muuten sosiaalinen ihminen, eli meillä on tallainen tapa todettu hyväksi meidän perheen kohdalla.
Ihan kuin erilainen tapa toimia olisi uhka sun tavalle.

 

Varmaan oon vaikea ihminen tässä asiassa, mut en mä mahda asialle mitään, sille musta tuntuu.
Ja todettakoon et meidän lapsilla on läheiset välit isovanhempiin ja isompi on aina ollut tosi sosiaalinen, kakkonen sit aika paljon ujompi luonteeltaan pienenä, mut kun on oman tahtiinsa saanut tutustua läheisiin ihmsiiin, on reipastunut.
EN tuomitse jos joku haluaa lapsensa antaa muiden syliin heti, kai jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.
Cassy:kiitos ymmärryksestä, just tuollaisena lapsilähtöisyytenä olen itse sitä lähinnä ajatellut, mut kai mä saatan olla osittain omivakin lapsieni suhteen varsinkin vauva-aikana.. Tosin sit taas oon kyllä pystynyt jättäää ihan pienen isänsä kanssa ihan heti kahdestaan, kun koen et isä on ihan yhtä turvallinen kuin äiti, mut mummi joka hössöttää ja häseltää intoa piukeana ei välttämättä ole vauvalle niin turvallisen tuntuinen aikuinen.

Olet toki omiva koska sen jo paljastit toisessa viestissäsi. Minusta olisi todella noloa kieltää isovanhempaa ottamasta vauvaa syliin, varsinkin kun tiedän kuinka innoissaan he ovat tulokkaasta. Ja en usko että rakastavasta sylistä vauva mitenkään vahingoittuu.

Jeps, kuten totesin, tämä on mun näkemys, ja en ole sanonut etten antaisi vauvaa isovanhempien syliin ikinä, enkä ole se joka puhui kolmesta kuukaudestakaan.
Mä koen et pienen vastasyntyneen paikka on äidin ja isän sylissä, toki myös sisarusten mut sellainen vauvan kierrättäminen sylistä syliin ei vauvaa mitenkään hyödytä.
Musta ei ole noloa kieltää, koska mulla on asialle omaan kasvatustapaan sopiva perustelu ja musta se on isovanhemman vajautta jos se isovanhemman ja lapsen suhteen pilaa ettei mummi saa omilla ehdoillaan hötkyyttää vauvaa niin paljoa kuin haluaa.
Ota huomioon myös se, ettei kaikkien isovanhemmat ole rauhallisia mukavia tai vauvan rytmiä tai vanhempia kunnioittavia, meillä esim. anoppi sanoi itseään meidän keskimmäiselle äidiks jonkun kerran(vahingossa kai) ja jos sen lisäks olis saanu vauvan rinnoilta riistää syliin halutessaan(vauva oli rinnalla tosi paljon) olisi mulla varmaan hermot menny, ja välit kans.

Mut kun olin tehnyt selväksi et meidän lapsella on oma reviiri jota kunnioitetaan, ja et sylitellä ehtii enemmän sit kun vauva sitä kaipaa ja haluaa ottaa kontaktia muihin aikuisiin, jaksoin ottaa tuon anopin "itsensä äidittelyn" harmitomana lipsauksena eikä se vaikuttanut meidän väleihin.

Mut kun mä en väitä et lapsi jota kaikki sylittelee menis siitä rikki, vaan sanon vaan et se ei oikein sovi mun ajatukseen meidän vauvan kanssa toimimisesta, niin miksi on kamala tarve hyökätä kimpuun, vähän kuin imetys/vaippa/milloin lapsi hoitoon-keskustelujen sävyyn.
Ja mä kaipaan todella vauvaan tutustumista rauhassa, enkä halua ekoihin viikkoihin kotiinkaan ketään vieraita, vaikka olen muuten sosiaalinen ihminen, eli meillä on tallainen tapa todettu hyväksi meidän perheen kohdalla.
Ihan kuin erilainen tapa toimia olisi uhka sun tavalle.

Ei ole ja saat toki toimia kuten hyväksi koet. En tiedä sitten oliko sinun kommentti, mutta joku kommentoi että "tottakai vauva on minun oma" ja sellaista omimista en kyllä ymmärrä.

En ole sinun tavastasi kuullut uuden vauvan kohdalla, mutta johtunee varmaan siitä etten asu Suomessa ja tiedän että asuinmaassani tuo ei kävisi kuuloonkaan .

 

Onnekseni nykyään ei pääse kuin isä ja sisarukset katsomaan edellisestä ramppasi ihan tosissaan koko suku, siis molempien vanhempien puolelta ja lisäksi iso liuta kavereita... minä rankan hätäsektioon päättyneen synnytyksen jäljiltä ihan väsynyt, ymmälläni ja pökkyrässä. Eipä ne kyselleet saako tulla, sopiiko tulla...

 

Varmaan oon vaikea ihminen tässä asiassa, mut en mä mahda asialle mitään, sille musta tuntuu.
Ja todettakoon et meidän lapsilla on läheiset välit isovanhempiin ja isompi on aina ollut tosi sosiaalinen, kakkonen sit aika paljon ujompi luonteeltaan pienenä, mut kun on oman tahtiinsa saanut tutustua läheisiin ihmsiiin, on reipastunut.
EN tuomitse jos joku haluaa lapsensa antaa muiden syliin heti, kai jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.
Cassy:kiitos ymmärryksestä, just tuollaisena lapsilähtöisyytenä olen itse sitä lähinnä ajatellut, mut kai mä saatan olla osittain omivakin lapsieni suhteen varsinkin vauva-aikana.. Tosin sit taas oon kyllä pystynyt jättäää ihan pienen isänsä kanssa ihan heti kahdestaan, kun koen et isä on ihan yhtä turvallinen kuin äiti, mut mummi joka hössöttää ja häseltää intoa piukeana ei välttämättä ole vauvalle niin turvallisen tuntuinen aikuinen.

Olet toki omiva koska sen jo paljastit toisessa viestissäsi. Minusta olisi todella noloa kieltää isovanhempaa ottamasta vauvaa syliin, varsinkin kun tiedän kuinka innoissaan he ovat tulokkaasta. Ja en usko että rakastavasta sylistä vauva mitenkään vahingoittuu.

Jeps, kuten totesin, tämä on mun näkemys, ja en ole sanonut etten antaisi vauvaa isovanhempien syliin ikinä, enkä ole se joka puhui kolmesta kuukaudestakaan.
Mä koen et pienen vastasyntyneen paikka on äidin ja isän sylissä, toki myös sisarusten mut sellainen vauvan kierrättäminen sylistä syliin ei vauvaa mitenkään hyödytä.
Musta ei ole noloa kieltää, koska mulla on asialle omaan kasvatustapaan sopiva perustelu ja musta se on isovanhemman vajautta jos se isovanhemman ja lapsen suhteen pilaa ettei mummi saa omilla ehdoillaan hötkyyttää vauvaa niin paljoa kuin haluaa.
Ota huomioon myös se, ettei kaikkien isovanhemmat ole rauhallisia mukavia tai vauvan rytmiä tai vanhempia kunnioittavia, meillä esim. anoppi sanoi itseään meidän keskimmäiselle äidiks jonkun kerran(vahingossa kai) ja jos sen lisäks olis saanu vauvan rinnoilta riistää syliin halutessaan(vauva oli rinnalla tosi paljon) olisi mulla varmaan hermot menny, ja välit kans.

Mut kun olin tehnyt selväksi et meidän lapsella on oma reviiri jota kunnioitetaan, ja et sylitellä ehtii enemmän sit kun vauva sitä kaipaa ja haluaa ottaa kontaktia muihin aikuisiin, jaksoin ottaa tuon anopin "itsensä äidittelyn" harmitomana lipsauksena eikä se vaikuttanut meidän väleihin.

Mut kun mä en väitä et lapsi jota kaikki sylittelee menis siitä rikki, vaan sanon vaan et se ei oikein sovi mun ajatukseen meidän vauvan kanssa toimimisesta, niin miksi on kamala tarve hyökätä kimpuun, vähän kuin imetys/vaippa/milloin lapsi hoitoon-keskustelujen sävyyn.
Ja mä kaipaan todella vauvaan tutustumista rauhassa, enkä halua ekoihin viikkoihin kotiinkaan ketään vieraita, vaikka olen muuten sosiaalinen ihminen, eli meillä on tallainen tapa todettu hyväksi meidän perheen kohdalla.
Ihan kuin erilainen tapa toimia olisi uhka sun tavalle.

Ei ole ja saat toki toimia kuten hyväksi koet. En tiedä sitten oliko sinun kommentti, mutta joku kommentoi että "tottakai vauva on minun oma" ja sellaista omimista en kyllä ymmärrä.

En ole sinun tavastasi kuullut uuden vauvan kohdalla, mutta johtunee varmaan siitä etten asu Suomessa ja tiedän että asuinmaassani tuo ei kävisi kuuloonkaan .

Sori kun en osaa lyhentää noita lainauksia.. Mut ei siis ollu mun kommentti toi "vauva mun oma" ja voin todeta ettei tää meidän tapa ole täälläkään mitenkään yleinen.
Mut edelleen, mä haluan ja toivon ja tuen et lapsilla on kiinteät ja hyvät suhteet isovanhempiin(ja muihinkin aikuisiin), tuo ihan pikkuvauva aika on vaan sellainen että koen tarvetta vauvan rauhaan olla oman perheen kesken ja tutustella rauhassa(ja osin siis ihan itsekkäistä syistä, en koe isovanhempia meidän ydinperheen jäseniksi) . Mutta siis, monella mun kaverilla on ihan erilainen näkemys, ja ihan reippaita ja sosiaalisia niiden lapsista on tullut. Joten ei yhtä ainoaa okeaa tapaa olekaan.

Ja tuo on totta et monessa maassa ja kulttuurissa ajatus meidän perheen tavasta olisi mahdoton, kun suku on tiivis ja kanssakäyminen ihan erilaista kuin Suomessa, kai se on mun onni et asutaan täällä peräpohjolassa niin saan olla omituisen (kin) epäsosiaalinen tarvittaessa.

 

Minä en olisi halunnut osastolle vieraita ollenkaan mutta heitä sinne vain tuli, ilmoittamatta. Olin valvonut kolme vuorokautta lähes putkeen, olin väsynyt ja itkuinen. Vauva oli keltainen ja hänestä oli kova huoli, oli valopedissä kun vieraat pölähtivät paikalle. Anopin sitten piti alkaa riisua pientä siitä "makuupussista" että näkee onko tällä kaikki sormet ja varpaat tallella. Itse vain katsoin hölmistyneenä vierestä enkä saanut mitään sanottua. Paikalle pölähti siis samaan aikaan miehen vanhemmat, miehen vaari ja miehen sisko sekä minun omat vanhempani.

Jos olisi ollut voimia ja pokkaa, olisin karjunut että menkää tiehenne siitä! Tosin en tykännyt siitäkään että tulivat heti kylään kun viiden päivän päästä kotiuduttiin.

Mutta olenkohan jotenkin outo, kun minulla ei ollut tylsää sairaalassa ollenkaan? Luin kirjaani, kirjoitin päiväkirjaa, luin päivän lehdet, juttelin puheliaan huonetoverini kanssa ja tietysti siinä hoidin vauvaa ja opettelin häntä tuntemaan. Sitten mies tuli töistä tultuaan seuraksi.

 

siis onko joku tosissaan että ei ole antanut vauvaa ennen kuin 3kk iässä anopin syliin...Heh he, kuulostaa aivan naurettavalle. Saisko jonkun selityksen tai perustelun että miksi...?

Miksi vauva olisi pitänyt sille antaa syliin sen kummemmin kuin muillekaan??

 

täällä pääsee normisti isä, sisarukset ja isovanhemmat osastolle, isovanhemmat päiväaulaan, siinä hyvällä säkällä saa myös kaveri käydä sanomassa moi.
Mutta ny possunuhan takia ei osastolle saa tulla kuin isä, mikä tarkoittaa sitä että kuolen tylsyyteen siellä sairaalassa, tuo ukko kun ei voi sietää sairaaloita, enkä meinaa sitä pakottaa tulemaan sinne joka päivä. eikä se edes onnistus kun ei noita muita lapsi a voi ottaa mukaan, mammalla vaan ottaa koville olla lapsista erossa..

 

Yhdytäänpä tähän keskusteluun.. MEillä sairaalassa kans se käytäntö et huoneisiin saa tulla vaan isä ja aulaan isovanhemmat. Oon jo sanonu isovanhemmille etten halua heti vieraita. Eli haluan päivän levätä synnytyksen jälkeen. Lisäksi meillä ainakin sairaalassa, jos leikataan, ei sinä päivänä saa käydä kuin isä, pöpöjen takia. Isäni hermostui ja sanoi et haluaa heti tulla katsomaan, mutta tein tiukan et haluan levätä, koska oon varmaan kipee.

Sitä miks sinne sairaalaan pitäis HETI kaikkien ängetä, en ymmärrä. Haluan kyllä et isovanhemmat saa käydä, mut kunhan ei heti. Jos synnytys kestää tosi pitkään ja on kivulias, niin kyl mä ainakin kaipaan lepoa ja omaa rauhaa ennen ku kaikki alkaa hössöttää ympärillä. Sukulaisten kans myös sovittiin ettei kaikki paukauta sit heti käymään ku päästään kotiin. Sehän ei ole edes suositeltavaa että porukkaa ramppaa koska pieni on niin herkkä pöpöille.

 

olis ollu kiva jos joku olisi tullut katsomaan vaan ei kukaan kun lapsen isä ja sisarukset.

 

Kai niille ihmisille voi sanoa, että emme halua sairaalaan vieraita, tulkaa sitten kotiin.