Mikä pahinta hoidon aloittamisessa?

Itse olen päiväkodissa töissä. Työntekijänä kohtaan enimmäkseen äidellä syyllisyyden tunnetta siitä että tua lapsen hoitoon ja itse menee töihin.

Ja minulla itselläni oli kanssa tämä syyllisyyden tunne kun menin töihin enkä lapsia hoitannut kotona.

Oikeen välillä nauratti kuinka töissä vakuuttelin äidelle että kaikki on hyvin ja me emme arvostele vanhempien päätöstä mennä töihin.
Minulle lasteni hoitajat vakuutteli aivan samaa koko ajan :)
 
työelämässä
Pahinta on kun ei näe lapsensa päivän kulumista. Pieni ei itse osaa kertoa mitä on puuhaillut ja uudet opit, ilot ja surut jää äidiltä näkemättä. Harvoin ehtii kuulla pois haettaessa kuin onko syönyt/nukkunut/kakannut tai jotain mullistavampaa. Eka trullittelun, teatteriesityksen sun muut elämykset jää kokematta ja näkemättä.
Mutta toisaalta on yllätys miten paljon lapsi oppii, yllättäen tulee uusi laulunpätkä tai opittu taito.
Meillä onneksi lapsi nauttii suunnattomasti ryhmiksessä olemista, aamuisin ei ehdi kunnolla riisuakkaan kun jo juoksee leikkimään. (Tuttavilla on toisenlaisiakin kokemuksia, joskus koti on sopivin paikka!)Vapaapäivinä tuntee että itse ei jaksaisi päivästä toiseen leikkiä ja puuhailla. Ainakin tämä äiti on mukavampi kun käy välillä töissä.
Arvostan suunnattomasti kotiäitejä!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.04.2006 klo 21:52 vieras kirjoitti:
Ehdottomasti oli pahinta, kun lapsi kiukutteli päivän kiukut kaikki illalla, lähinnä äidille. Tutulle ja turvalliselle ihmiselle on hyvä kiukuta.
Näin myös...lisänä siihen vielä et mies päästeli sammakoita ja totes et nytpähän saa olla lapsi ulkona tarpeeksi... :kieh:
Huono oli äitin kanssa metrisessä hangessa talvella ulkoilla!!!! :kieh:
 
rentunruusu harmaana
itse tiedän pitkän liudan hyviä puolia...mutta jos jotain "ei niin hyvää" niin yleensä lapsilla on hoidon aloittaessa enemmän sairasteluja(tai siltä ainakin tuntuu kun itse joutuu sit töistä pois olemaan)
 
Hoidon aloittamisesta tehdään liian suuri mörkö äideille ja usein syyllistetäänkin. Minusta jaksaa lapsen kanssa olla paljon paremmin, koska jää sitä vapaata aikaa lapselle, päivä ei kulu yksinomaa siivotessa ja ruokaa laittaessa. Lapsi on aivan hyvin viihtynyt tarhassa. Tulee sosiaaliseksi ja askartelevat jo ihan pientenkin kanssa ym. ohjelmaa. Mutta ekan kanssa on varmaan aina vaikeinta, luottaa toisen silmällä pitoon ja hoitoon. Se on minusta vaikeinta.
 

Yhteistyössä