Pahinta on kun ei näe lapsensa päivän kulumista. Pieni ei itse osaa kertoa mitä on puuhaillut ja uudet opit, ilot ja surut jää äidiltä näkemättä. Harvoin ehtii kuulla pois haettaessa kuin onko syönyt/nukkunut/kakannut tai jotain mullistavampaa. Eka trullittelun, teatteriesityksen sun muut elämykset jää kokematta ja näkemättä.
Mutta toisaalta on yllätys miten paljon lapsi oppii, yllättäen tulee uusi laulunpätkä tai opittu taito.
Meillä onneksi lapsi nauttii suunnattomasti ryhmiksessä olemista, aamuisin ei ehdi kunnolla riisuakkaan kun jo juoksee leikkimään. (Tuttavilla on toisenlaisiakin kokemuksia, joskus koti on sopivin paikka!)Vapaapäivinä tuntee että itse ei jaksaisi päivästä toiseen leikkiä ja puuhailla. Ainakin tämä äiti on mukavampi kun käy välillä töissä.
Arvostan suunnattomasti kotiäitejä!