Mikä on sopiva ikäero sisaruksilla?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Evenstar:
Mun mielestä on eettisesti ja moraalisesti erittäin arveluttavaa tehdä enemmän kuin yksi lapsi vain siksi, että esikoinen saisi leikkikaverin/leikkikavereita.


Mun mielestä sisaret ovat aikuisina jopa tärkeämpiä kuin lapsena. Mutta silloinkin se sisar jonka kanssa on yhdessä kasvanut on tärkeämpi kuin se joka on asunut muualla tai jos ikäeroa on erityisen paljon.

 
Itse asiaan sen verran, että sopiva ikäero lienee kiinni lasten luonteesta (jota toki etukäteen ei voi tietää ) ja perheen tilanteesta ja vanhempien jaksamisesta ja monesta muustakin asiasta. Arpapeliä, sanoisin.

Alkuperäinen kirjoittaja Evenstar:
Vähintään 4-5 vuotta. Näin lapsettoman näkökulmasta. Jos nyt ylipäätään haluaa enemmän kuin yhden lapsen.

Mun mielestä on eettisesti ja moraalisesti erittäin arveluttavaa tehdä enemmän kuin yksi lapsi vain siksi, että esikoinen saisi leikkikaverin/leikkikavereita. Lisäksi nuoremmat sisarukset eivät koskaan saa tuntea sitä, minkälaista on olla ainokainen ja saada vanhempansa tai vanhempiensa jakamaton huomio. Tästä syystä kannatan lapsille reilua ikäeroa. Vanhempi lapsi ymmärtää paremmin, miksi häntä ei yhtäkkiä huomioidakaan samalla tavalla kuin ennen, varsinkin jos asian selittää lapselle perinpohjaisesti.
Tähän sen verran, että on mun mielestä vähän kaksipiippuinen juttu.
Kavereita saa toki muualtakin.

Mutta se ainokainen, joka saa vanhempiensa jakamattoman huomion aina ja ikuisesti, ei toisinpäin koskaan saa tuntea, kuinka syvä ja hyvä voi olla sisarusten välinen suhde ja siltä suunnalta saatu, jaettu tai jakamaton huomio.
Itse en ole koskaan puhunut "leikkikaverien" tekemisestä, koska kyse ei ole pelkästään leikkikavereista.

Oma sisarussuhteeni (ruttis voi toki tulla kertomaan oman näkökantansa ;)) olen aina kokenut yhdeksi tärkeimmistä ihmissuhteista elämässäni.
Tiedän, että jos ei mitään kummallista tapahdu, me sisarukset olemme toisillemme olemassa sittenkin, kun niitä vanhempia (joiden huomio on meille tasapuolisesti jaettu,) ei enää ole.

Mielestäni meitä olisi saanut olla vaikka enemmänkin, kuin me kaksi.

Kaikki sisarussuhteet eivät toki ole yhtä "onnistuneita", mutta eivätpä ole vanhempi-lapsi-suhteetkaan.

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Tiedän, että jos ei mitään kummallista tapahdu, me sisarukset olemme toisillemme olemassa sittenkin, kun niitä vanhempia (joiden huomio on meille tasapuolisesti jaettu,) ei enää ole.

Mielestäni meitä olisi saanut olla vaikka enemmänkin, kuin me kaksi.

Kaikki sisarussuhteet eivät toki ole yhtä "onnistuneita", mutta eivätpä ole vanhempi-lapsi-suhteetkaan.
Olen samaa mieltä, että sisarussuhde on ainutlaatuinen ja erityisen tärkeä suhde lapselle ja aikuiselle. Minulla oli 1,5vuotta nuorempi sisarus, joka kuoli nyt aikuisiällä. Nyt olen ainoa ja jään "yksin" kun vanhempani joskus kuolevat. Sisarukseni kuoleman jälkeen olen päättänyt, että jos minulle lapsia vielä lisää suodaan, niin kahteen en lapsilukua jätä. Haluan, että lapseni saavat useita sisaruksia, koska sisarusuhde on parhaimmillaan paras ihmissuhde elämän aikana.
Toisaalta olisi hyvä, jos lapsi saisi kasvaa ympäristössä, jossa olisi monen ikäisiä lapsia (ja aikuisia), siksi jokainen ikäero on varmasti omalla tavallaan hyvä:)
 
kohta neljä lasta
ihan niinkuin tähän löytyisi oikeaa vastausta....
meidän perheessä ekalla ja tokalla on ikäeroa 10 vuotta (olin siis yh hyvin pitkään). Toki oli helppo ikäero kun esikoinen oli jo oikeasti iso. Tokan ja kolmannen ikäero 2v4kk, hyvä ikäero sekin. Kolmosen ja nelosen ikäero tulee olemaan noin 1v2kk, enkä näe siinäkään mitään pahaa. Tokan ja kolmosen välissä olin töissä, ja nyt olen sitten koko ajan kotona. Nämä ikäerot on sopinut vallan mainiosti meidän perhetilanteeseen. Mulla ei ole tarvetta kasvattaa jokaista lasta "ainokaisena", kyllä sopu sijaa antaa, ja rakkaus vaan lisääntyy. En edes kuvittele että nykyinen vauvamme muuttuu isoksi kun nelonen syntyy, vaan sitten edetään ja eletään sen mukaan, että vauvoja on kaksi. Kyllä kaiki syliin mahtuu, ja väliin nukkumaan jos siltä tuntuu. Nythän siis esikoinen ehtii täyttää 14 ennen vauvan syntymää, ja hänestähän on valtava apu (ei, ei automaattinen lastenvahti- tai hoitaja, vaan perheenjäsen joka tekee oman osuutensa kotitöistä jne).
Summa summarum - se ikäero, jonka vanhemmat jaksaa, on hyvä ikäero :)
 
Meillä lapsilla ikäero on 1v3kk. Halusin lapset tarkoituksella "kerralla" ja on mukavaa kun he yhdessä kasvavat isoiksi. En halunnut odottaa muutamaa vuotta ja aloittaa vaippojen vaihtoja ja muita touhuja uudestaan siinä vaiheessa kun vanhempi on jo kasvanut omatoimiseksi.

En usko että kumpikaan lapsista olisi kokenut että olisi jäänyt vähemmälle huomiolle, kyllä rakkautta ja huomionosoituksia kerkeää antamaan vaikka ikäero olisikin pieni.
 
päpsykkä
Meillä ykkösellä ja kakkosella on ikäeroa 1v 11kk, nyt sitten tulee ikäeroa kakkosen ja kolmosen väliin noin 13v ja 2kk eikä tule yhtään liian iso ikäero kun vertaa näihin kahteen teiniin jotka on tapella nahistelleet koko ikänsä keskenään... :)
 
Vepasto
Täältä kun kysyy, niin vastaukseksi tulee kaikkea 1 vuoden ja 10 vuoden väliltä. :xmas: Jokainen tietää itse parhaiten , mikä se paras ikäero olisi. Meillä on ekan ja tokan välillä 4v ja se oli meille liikaa. Nyt on toisen ja kolmannen välillä tulossa 2v4kk.
 
äitee
Alkuperäinen kirjoittaja Siivetön lintu:
Meillä tulee ikäeroa 5 vuotta ja luulen että se on aika hyvä. Esikoinen on jo omatoiminen ja ymmärtää miten vauvan kanssa ollaan. Ainoa mikä huolettaa on se miten noin pitkä ikäero vaikuttaa sisarusten suhteeseen kun lapsena ei ehdi paljonkaan olla yhteistä, mutta kyllähän siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin ikä.
Itse en olisi kahden pienen kanssa jaksanut joten tää on mulle hyvä ratkaisu. Ja mitä omasta lapsuudesta ja kavereiden vastaavia tilanteita joissa pienellä ikäerolla lapset tulleet niin kyllä se esikoinen jää aina paitsioon ja joutuu olemaan ikäistään isompi kun pikkusisarukset vaatii sitä huomiota. Olen siis siinäkin mielessä tyytyväinen että meillä esikoinen on saanut olla pieni ja saanut kaiken huomion mitä on tarvinnut.
meillä on kanssa 5v eroa ja hyvä niin koska esikoinen on dysfaatikko niin vaatii enempi kun tavallinen pallero huomiota ja apua : )
 

Yhteistyössä