Mikä on sinun henk.koht. ylä- ja alaikärajasi lasten saamiselle?

16 - 53 vuotta. Noilla main liikutaan.

 

Mun alaikäraja on varmaan siinä kun esikoiseni sain, eli 23-vuotiaana. Yläikärajana pidin pitkään 30 ikävuotta. Kuopuksen sain nipin napin 30-vuotiaana, täytin seuraavassa kuussa 31. Mulla on vielä vähän semmoinen olo, että kolmas sais vielä tulla, mutta mieheni mielestä lapsilukumme on täynnä. Jos kolmas kuitenkin vielä saadaan, niin mielestäni sen kanssa alkaa olla ikäni puolesta kiire. Olen nyt 33-vuotias ja tunnen olevani jo vanhahko lapsentekoon.

 

Alaikärajana pitäisin täysi-ikäisyyttä vaikka tiedän kyllä muutaman alaikäisenä lapsen saaneen joilla on mennyt kaikki oikein hienosti.
Yläikärajana itseni kohdalla olen aina ajatellut 35v, mutta saas nyt nähdä mitä tässä tapahtuu, millä aikataululla ja tuleeko meille vielä joskus joku pikkutyyppi

 

25 ja 38.

Itse olen saanut lapseni 35- ja 37-vuotiaana. Nyt jonossa sterilisaatioon.

 

No jos itseäni ajattelen niin 22-35, mutta yleisesti mun mielestä "sopivaa" on 18-40. Enkä sano mitenkään pahalla.

 

Mulla oli itsellä se ehdoton alkuraja, että koulut piti käydä ensin alta pois.
Ja ehdoton takaraja on 35.

 

18v-38v.

ite sain esikoiseni 19 vuotiaana, nyt toinen tulossa ja olen 23v

 

25-30 oli se alkuperäinen ikähaarukka, johon halusin lapsenteon ajoittaa, ja näin on käynytkin.

Ylärajaa olen valmis nostamaan tarpeen vaatiessa, jos joskus vielä tuntuu siltä että haluan vauvan

 

Mulle henkilökohtaisesti 36-44. Muutoin en osaa sanoa kuin että ehkä joku 20-vaihdevuodet. En ole ikinä jäänyt miettimään muiden äitien biologisia ikiä, sillä ne ovat vain numeroita.

 

alaraja 27, yläraja 45.

 

Oikeastaan mielenkiintoinen kysymys; kärsin monta vuotta lapsettomuudesta ja lapset on syntyneet reilusti kolmekymmisinä toisaalta paljon yli neljänkymmenen en haluaisi lapsia tehdä. Vanhemmuuteen ajattelisin olleeni valmis jostakin 20-kymppisestä ja yläikärajaa sille on aika vaikea asettaa, ehkä jossain 60-kymppisenä en voisi ajatella olevani pienen lapsen huoltaja.

 

Mä itse ryhdyin lapsentekoon heti, kun tunsin olevani riittävän aikuinen ja varma siitä, että haluan lapsia. Esikoinen syntyy pian, jokunen viikko 34-vuotissyntymäpäiväni jälkeen.

Toivon, että meille tulee enemmänkin lapsia, joten vastaukseni on: alaraja 34, yläraja vaihdevuodet.

 

Esikoiseni sain pari viikkoa vajaa 27, oli juuri oikea ikä. Varmaan siinä 37-39v vois olla etten enää haluaisi tehdä

 

Minä sain esikoiseni kun olin 18.
Jälkiviisastellen olisin ollut kypsä siihen jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta silloin ei vielä "napannut."
Nyt olen 45 ja vauva olisi tervetullut.

 

Vaikea sanoa, sillä siihen vaikuttavat niin monet asiat. Pohjaan ajatukseni kuitenkin omaan elettyyn elämääni ja parisuhteeseeni aviomieheni kanssa. Näin ollen tässä parisuhteessa henkilökohtaiset lapsentekorajani olisivat 22-38 välillä. Sainkin esikoisen 22-vuotiaana (olin lähes 23-vuotias), keskimmäisen 25-vuotiaana ja kuopuksen 29-vuotiaana. Tajuan kyllä, että olen ollut hyvin onnekas löytäessäni elämänkumppanini jo 19-vuotiaana (ja lisäksi olimme olleet hyviä ystäviä jo useita vuosia ennen seurustelun alkua). Jos en olisi löytänyt, ainakin tuo alarajani olisi noussut paljon korkeammalle, mä kun en kenenkään kanssa rupeaisi lasta puuhamaan esimerkiksi ensimmäisen (tai toisenkaan) seurusteluvuoden aikana.

 

no ehkä silloin kun asuin vielä kotona (17-19) ja vanhemmat ja sisarukset olis osallistunut (?) tai jossain kolmenkympin tienoilla - siis alaikäraja

jossain 20-30 ei missään nimessä, ei kiinnostanut pätkääkään ja lapsiperheiden elämän seuraaminen stressasi ja ahisti (siis ruuan laitto ja pyykkäys ja kaikki aikataulutus)

kolmekutosena kokeiltiin tikulla jäätä ja tärppäs

nyt olen 45 ja enää en halua

 

18-vuotiaana aloitin yrittämään ja viimeinen lapsi syntyi ollessani 23-vuotias. Eli sellanen huima haarukka 18-23 ala- ja yläikärajat mulla.

 

Oishan se ihanaa, ekan "kierroksen" lapset ois jo aikuisia, ja saisi vielä pikkuisen käärön <3

 

20v sain esikoiseni ja oli ihan hyvä ikä. Ehti pari vuotta ravata baareissa jne eikä jäänyt mitään "elämätöntä nuoruutta" Nyt on ikää 30v ja kyllä mä oon sitä mieltä, että ei enää. Mun kunto ei kestä enää yövalvomisia, etenkään se psyykkinen kunto

 

29 - 42
Ilmeisesti olen jotenkin hitaasti kehittyvää sorttia kun en olisi voinut kuvitellakaan tuota nuorempana itseäni äidiksi. Eikä se itsekkyydestäkään johdu, ainoastaan siitä vastuusta jonka lapsi tuo tullessaan.

 

Ennen lapsia ajattelin et 25-35 on rajat.

Esikoisen sainkin paria viikkoa ennen 25v synttäreitäni. Siinä vaiheessa laskin yli ikärajaa 30-vuoteen kun huomasin millaista vauvan kanssa oikeesti on. Toinen syntyi pari viikkoa sen jälkeen kun olin täyttänyt 28v. Nyt olen 30v ja vahvasti tuntuu et lapset on tässä. Mutta sanotaan et jos vahinko käy, niin kai mä vielä 35v asti voisin vauvan vielä tuoda perheeseen, mutta sen jälkeen en enää missään nimessä.

 

Ajattelin et 14 olis hyvä ikä. Kai 12 olis alaikä ja jos en lasta oo saanu 18 v. niin sit en tee.

 

Mun henkilökohtainen yläikäraja menee varmaan tuossa 32:ssa. Jos toista lasta ei siihen ikään mennessä kuulu, silloin ikäero lasten välillä on kasvamassa jo niin suureksi että toinen lapsi saa olla tulematta. Eli varmaan vielä haluaisinkin tuon iän ohitettuani lapsia, mutta en niitä enää tee.

 

Alaikäraja on 18, silloin myös sain esikoiseni. Sen jälkeen syntynyt muutama. Tällä hetkellä olen 25, ja rajana on 30. Että viisi vuotta aikaa miettiä haluaako tässä enää lapsia vai ei

 

25-37