Mikä on pisin aika mitä olet ollut erossa lapsistasi? Kuinka kauan voisit olla?

Parasta aikaa meneillään elämäni pisin aika erossa lapsista.

Lapset (8-, ja 4v) ovat mieheni kanssa mummolassa ja minä vielä tämän viikon töissä.
Juhannus siis vietettiin yhdessä mökillä ja sunnuntai iltana minä lähdin kotiin ja mies ja lapset mummolaan. Huomenna minä lähden perään.

Siinä vaiheessa kun tavataan ollaan siis oltu erossa 5vrk. Ja kova ikävä on ollut. Vaikka toisaalta on ollut aivan ihanaa, kun ei ole tarvinnut olla vastuussa kenestäkään muusta kuin omasta itsestään.

 

Esikoinen on käynyt 5 vuotiiaasta asti n kerran viikossa mun äidin luona yökylässä, ei edes hoidossa, tykkää vaan rauhassa puuhailla mummolassa ilman perässä roikkuvaa pikkusiskoa. Joten vuorokausi on pisin mikä ollaan oltu erossa. Olin sairaalassa vain 8h kun kuopus syntyi.
Hän kyllä varmasti mielellään jäisi mummolaan vaikka viikonlopuksi mutta mulla tulisi liian kova ikävä

Kuopus on 2, pisin aika erossa on varmaan ollut joku 5h.

Olen kotiäiti ja mieheni on reissutöissä, pois kotoa 4-5 päivää, kotona 3-4 päivää.

 

No mä en oo ollu lapsistani erossa kuin pari yötä kerrallaan ja silloinkin pakon sanelemana. Ja viikkoja putkeen en olisi erossa mistään hinnasta tässä vaiheessa kun ovat pieniä. Eri asia sitten teinien tai sitä isompien kanssa.

 

Pari vuotta sitten 5 vuotias tyttö oli isovanhempien kanssa etelässä 10 päivää.

 

Mies jäi täksi kesäksi hoitovapaalle, jotta saatiin isompienkin lomat sujumaan mukavasti (lapset siis 8-, 6- ja 2,5v).
Välillä ovat olleet kotosalla ja tehneet päivisin pieniä retkiä lähiseudulle.
Välillä ovat olleet mökillä tai mummolassa (pisimmillään koko arkiviikon).
Ja vaikka itselläni kova ikävä onkin, niin en halua estää miestäni ja lastani nauttimasta lomailusta.
Niinpä sellaisia 2-5vrk eroja on tämän kesäkuun aikana ollut jo muutamia.
Onneksi huomisen jälkeen alkaa jo omakin loma

 

eipä se sinne viikoks ookkaan menossa. korkeintaan sen 3 yötä itsekkin oon noin pienenä ollut ja ei mulle mitään traumoja oo jääny. kun nukkuu yöt kokonaan ja ei ole rinnassa ni kyllä se sen pari yötä pystyy olemaan ja ainoastaan siellä on ollu yötä tuo vauva, muualle en vielä anna vaikka kovasti haluaisivat

 

Olen totaaliyh eli isä ei ole kuvioissa mitenkään. Lapsi on 6-vuotias ja pisimmillään ollaan oltu erossa toisistamme reilun vuorokauden. Kahden yön yökyläilyjä en vielä ole edes ajatellut, lapsella on kova ikävä äitiään jo työpäivän aikanakin välillä.

 

Mun mielestä yksi yö per ikävuosi on ihan hyvä "sääntö". Sairaalareissut yms. sellaiset pakolliset on tietysti asia erikseen. Itsellä ei ole ollut kovaa tarvetta olla esikoisesta kohta 4vee paljon öitä erossa,kaksi kertaa on ollut kaksi yötä peräkkäin mummolassa,toinen kerta oli kuopuksen synnytys. Kuopuksesta,reilu puoli vuotta,olen ollut pari tuntia kerrallaan erossa. Haaveilen että voisin lähteä viettämään miehen kanssa yhteistä hotelliyötä,kun on reilun vuoden,saas nähdä raskitaanko lähteä.

 

Melkein kaksi viikkoa olen ollut poissa 2-vuotiaan luota. Se oli kyllä aivan kamalaa, poika ei halunnut edes puhelimessa puhua, kun ikävöi niin kovasti. Ja kyllä se ainakin vuodeksi eteenpäin jätti lapseen jäljet. Vaihtoehtoja ei vaan ollut, kun 8-vuotias oli teho-osastolla yli 200 km päässä.

Puhuiko tuo 2v puhelimessa ennen tuota erossaoloa, sillä ei mun 4v. suostu tänäkään päivänä puhumaan kenellekään puhelimessa, enkä minä ole ikinä ajatellut, että se johtuisi siitä, että on erossa. Silloin kun tuo esikoinen on isällään sen 2 viikkoa putkeen, niin minä en lapsesta kuule sinä aikana pihaustakaan. Sinne on turha edes soitella, kun lapsi ei puhelimessa kenellekään puhu ja exä taas ei välttämättä edes vastaisi puhelimeen.

Mun lapsilla on ilmeisesti niin turvallinen olo, että heidän ei tartte ahdistua, jos joutuvat äidistä eroon. Vanhempi lähtee tänä iltana mun vanhemmille, kun huomenna menevät mökille, niin innosta puhkuen se on sinne menossa ja kysyinkin, että tuleeko äitiä ikävä, niin ei tule, koska mökillä on niin kivaa. Sunnuntaina poitsu ehkä tulee takaisin kotiin tai sitten vasta tiistaina, riippuu ihan lapsesta itsestään mitä se haluaa.

 

Olin viikon erossa lapsista viime kesänä. Lapset olivat siis tuolloin juuri 2- ja 3-vuotiaita. Isänsä kanssa olivat mökillä ja ikävä oli järkyttävä.. Mitään en osannut tehdä ja mietinkin moneen otteeseen että lähdenkö perässä junalla tai bussilla sinne kun en osannut yhtään olla yksin..

Ihan heti en haluaisi uudestaan olla noin pitkää aikaa erossa. Ehkä korkeintaan pari päivää menisi.. Siitäkin varmaan toinen murehtimiseen

Ja vielä muoks. Lapsilla oli hauska viikko, kovasti halailivat ja halusivat olla kyljessä kiinni kun takasin tulivat, mutta ei heillä mitään suurempia ongelmia tuntunut olevan.

 

Pisin aika erossa 3 vuotiaasta 2,5 viikkoa kun lastenvalvoja päätti isin kanssa että sen ikäinen kestää tuon mittaisen eron äidistä. No ei kestänyt ja jälkiä korjattiin kauan. Ymmärtäisin tälläisen loman isänsä kanssa jos olisivat muutenkin paljon tekemisissä mutta kun eivät ole. Jos isä asuu lapsen kanssa samassa pirtissä ja on hyvä isä niin miksei sieltä voisi olla viikonkin poissa.

 

miten hauskasti tässä kiertäen vihjataan erääseenkin palstalaiseen, joka juuri oli pienestä vauvastaan erossa 5 viikkoa. Että on se huono ihminen, ja me kaikki muut ollaan niin paljo parempia!

Minä aapee ihmettelen, että eikö oikeasti täällä voi olla aloituksia jostain palstan ulkopuolisesta elämästä? En minä ainakaan vihjaa kehenkään, en edes tiedä kenestä on kyse. Varmaan en siis palstaile tarpeeksi kun en ole tuollaisesta tapauksesta täällä lukenut.

Kunhan tulin tänne pohtimaan asiaa, jota olen ihan omassa päässäni pohtinut. Asia on minulle ajankohtainen, kun itse juuri olin sen 3 viikkoa erossa lapsestani. Tuo Suurin pudottaja nyt sitten laukaisi tämän ajatuksen uudelleen.

Miten kummassa täällä saa aina välillä lukea jostain ihmeellisistä palstalaisten sisäpiirivittuiluista, jonka mukaan tyyliin joka toinen aloitus on vihjailua jollekin.

 

Lapsi on nyt 2,5 -vuotias enkä osaa olla hänestä erosta kuin tunteja. Yötä en ole koskaan ollut pois hänen luotaan. Tämä on ihan mun ongelma, tiedän. Mutta kun ei tunnu hyvältä olla erossa, niin ei voi mitään. Ehkäpä tämä uusi raskaus on myös herkistänyt mua vielä enemmän.

Toivon tästä hieman petraavani, vaikka tämän kakkosen kanssa..

 

Sinnehän ei perheenjäseniä, edes äitiä päästetä.

 

Tyttö oli 10v eli viime kesänä 3vko pohjoisessa sukuloimassa.. nyt keväällä oltiin miehen kans kahdestaan reissussa 2vko ja lapset nyt 11v ja 4v olivat kotona.
Kun tyttö oli pieni niin silloin ehkä viikonloppu oli max..

 

Nii ja nyt lapset on taas pohjoisessa.. tyttö läks enne juhannusta edeltävänä perjantiana ja poika isänsä kanssa juhannus viikon keskiviikkona..Lapset tulee kotiin maanantai aamuna..

 

Olin erossa lapsestani 2,5 viikkoa kun lapsi oli alle 2v.

 

Viikon olin erossa kun muksu oli 3v ja isänsä kanssa. En tie jaksasinko sellasta pidempää poissaoloa tai viikkomatkailua vaikka työntakia. Minusta pikkulapsia ei tule jättää pitkäksi aikaa esim matkan takia. Eriasia aivan pakottava syy kuten se että ei kykene huolehtimaan.

 

Olin puoli vuotta erossa tyttärestäni joka oli silloin 6v.

Olin siis sairaalassa koko tuon ajan. Nähtiin todella harvakseltaan ja lyhyen aikaa.
Siitä kuukausi niin että olin tiedottomassa tilassa. Eli se taitaa olla pisin aika.

Nyt ollut erossa 8v. tyttärestäni 2,5vkoa. Joka päivä ollaan soiteltu mutta tiukkaa on tehnyt. Huomenna vihdoinkin tyttö tulee kotiin!

 

3 v esikoisesta oon ollut erossa reilun vuorokauden (jos ei kuopuksen synnytystä lasketa, silloin reilun 2 vrk jonka aikana nähtiin kerran sairaalassa), 1 v kuopuksesta noin puolen vuoden iässä vajaan vuorokauden.

Siihen, kauanko voisin olla vaikuttaa, kenen kanssa olisivat. Periaatteessa uskon tuohon vrk/ikävuosi -juttuun jonnekin kouluikään asti, mutta jos olisivat isänsä kanssa, voisin joustaa. Mutta mitään viikkokausien tosi-tv -pläjäystä en suostuisi tekemään, ihan puhtaasti itsekkäistäkään syistä - tulisi jo muutamassa päivässä liian ikävä.

 

Synnärillä olin 5 yötä. Esikoinen silloin 2v 5kk. Itkien oli käpertynyt isin kainaloon yhtenä aamuna kun oli äitiä ikävä. Isä on ollut ajoittain koti-isänä ja näin erittäin läheinen tytölle, mutta silti se ikävä vaan iskee. Yöksi jätän tuo ihan mielellään silloin tällöin (noin kerran kuussa) mummolaan, kaksikin yötä menee. Ja itse pyytää toisinaan että voisiko jäädä yökylille. Pienempi on nyt 7kk, ei ole toistaiseksi ollut yökylässä, eikä tule olemaankaan niin kauan kun imetän.

 

Imetän vielä eli vain joitakin tunteja ollaan oltu erossa. Isä tai mummu hoitanut sen aikaa. Ikää nyt 6 kk. Nukkuukin meidän kanssa kun en raski laittaa omaan huoneeseen. Nukkuu kokonaiset yöt, että sen puolesta voisi.