Elämä on vaan parantunut mitä vanhemmaksi olen tullut. Lapsuus oli jatkuvia kokeita ja tutkimuksia, osastojaksoja ja sellasta muuta vähemmän kivaa. Peruskoulu meni ollessa erilainen kuin muut, kiusatuksi jouduin yms. Teini-ikä oli ihan hirveää, koska en sopeutunut samanikäisten joukkoon ja tuli tehtyä kaksi suurta virhettä yrittäessäni olla osa yhteiskuntaa. Lopulta pääsin siitä suosta, pääsin opiskelemaan, sain töitä, vakituiset ansiot ja jatko-opinnot ja lopulta avioituminen maailman ihanimman miehen kanssa. Jos elämä jatkaa vaan paranemista niin 20 vuoden kuluttua täytyy olla vielä upeampaa kuin nyt? Olen 33v tällä hetkellä.
Itse en käyttäisi aikaani haikailemalla nuoruuden perään, se kun on sinänsä turhaa. sitä ei voi tavoittaa, ei rahalla eikä millään. Kannattaa sen sijaan ottaa irti kaikki mukava siitä iästä missä sattuu olemaan. Nykyään, 42-vuotiaana, lapset on jo isoja, asuntolainat maksettu ja on vapaus tehdä ja mennä oman mielen mukaan. Koska opiskelu kannattaa aina, opiskelen työn ohessa. Katson, että mulla on vielä paljon annettavaa työelämässä ennen eläkeikää ja itsensä kehittäminen pitää dementian loitolla 
Mun elämä on aika hyvää just nyt. Aina ei oo ollut. Joten sanon että tämä 39 on paras ikä =)
Nellika
Mä olen nyt 24v, mutta koen olevani liian nuori monella tapaa. Koen, että 30v olisi se ihanneikä.