Mikä on mukavin lapsuusmuistonne?

Muistan ainakin hiiret, jotka sain viisivuotiaana. Toinen oli ruskea ja toinen harmaa, nimeltään Ruskea ja Villi.
Tosin olivatkin sitten tyttö ja poika joten tuli myös hiirivauvoja....
Hiirten kanssa pääasiassa elinkin pari vuotta kunnes sossut puuttuivat äitini rilluttelureissuihin.
Ehkä sen takia eläimet ovat edelleen todella sydäntä lähellä<3

 

Olin toivonut ja toivonut ihanaa ja kaunista barbia jonka asusta sai muunneltua monta erilaista. Vaalenapunaisessa puvussa oli myös turkissomisteet. Monta kuukautta olin nukahtanut joka ilta haaveillen mitä fantastisia leikkejä keksisin.
Sain sen joululahjaksi ja onni oli niin suuri että hyperventiloin (ihan oikeasti).
Seuraavana aamuna nukke oli kadonnut. Tiedän että joku kieroista ja katalista serkuista sen vei.
Muistan miten itkin koko kotimatkan, enkä uutta saanut ikinä tilalle.

Joku vuosi sitten näin ikivanhan lehden takakannessa mainoksen kyseisestä barbista ja kyllä se vaan katkera pala oli edelleen :'(

|O
:hug:

 

Voi näitä on niin kivempi lukea kuin noita kamalia muistoja. Mullakin liittyy paljon hyviä muistoja isovanhempien kanssa vietettyyn aikaan ja muistan kokeneeni heidän kanssaan oloni todella turvalliseksi. Muistan kuinka isoisäni aina yökylässä ollessani silitti selkääni tai hiuksiani kunnes nukahdin. Nykyisin pyydän usein miestäni tekemään samoin koska siihen on maailman ihanin nukahtaa.

 

Voi näitä on niin kivempi lukea kuin noita kamalia muistoja. Mullakin liittyy paljon hyviä muistoja isovanhempien kanssa vietettyyn aikaan ja muistan kokeneeni heidän kanssaan oloni todella turvalliseksi. Muistan kuinka isoisäni aina yökylässä ollessani silitti selkääni tai hiuksiani kunnes nukahdin. Nykyisin pyydän usein miestäni tekemään samoin koska siihen on maailman ihanin nukahtaa.

Niin onkin, kivempi lukea, kuin kaikkea kamalaa...

Kiva ketju, mukava lukea positiivisia asioita.

 

Yksi mukavista muistoista on myös, kun sain nuken + nukenvaunut Olin 7 v.

 

kesät siirtolapuutarhamökillämme, muistan miltä esim. "kylmäkellari" tuoksui kun haimme aamupala juttuja sieltä. pappa hassuineen juttuineen ja pelletemppuinen
ja paljon muita mukavia juttuja

 

Ekana tulee mieleen isän kanssa järjestämämme "kekkerit". Äiti kävi opiskelemassa yhtenä iltana viikossa, ja me isin kanssa tehtiin silloin yhdessä aina jotakin herkkuiltapalaa, leikittiin ja isi luki mulle monta iltasatua.

Mä olen niin onnellinen, että sain nuo hetket :heart: , sillä isäni kuoli kun olin 7v. (se toinen ketju). Oikeasti tuntuu, että nuo muistot on joskus pitäneet mut kirjaimellisesti kiinni elämässä.

Voi ei, mihin isäsi kuoli? En tiedä toisesta ketjusta, niin siksi kysyn. Tekstisi oli liikuttava, tuli kyynel silmään...

 

Ekana tulee mieleen isän kanssa järjestämämme "kekkerit". Äiti kävi opiskelemassa yhtenä iltana viikossa, ja me isin kanssa tehtiin silloin yhdessä aina jotakin herkkuiltapalaa, leikittiin ja isi luki mulle monta iltasatua.

Mä olen niin onnellinen, että sain nuo hetket :heart: , sillä isäni kuoli kun olin 7v. (se toinen ketju). Oikeasti tuntuu, että nuo muistot on joskus pitäneet mut kirjaimellisesti kiinni elämässä.

Voi ei, mihin isäsi kuoli? En tiedä toisesta ketjusta, niin siksi kysyn. Tekstisi oli liikuttava, tuli kyynel silmään...

Nyt hölmö ap tajusi, mitä tarkoitit toisella ketjulla...siis se pahin lapsuusmuistosi ketju, menenpä lukemaan sieltä, en ole lukenut koko ketjua...

 

Ekana tulee mieleen isän kanssa järjestämämme "kekkerit". Äiti kävi opiskelemassa yhtenä iltana viikossa, ja me isin kanssa tehtiin silloin yhdessä aina jotakin herkkuiltapalaa, leikittiin ja isi luki mulle monta iltasatua.

Mä olen niin onnellinen, että sain nuo hetket :heart: , sillä isäni kuoli kun olin 7v. (se toinen ketju). Oikeasti tuntuu, että nuo muistot on joskus pitäneet mut kirjaimellisesti kiinni elämässä.

Voi ei, mihin isäsi kuoli? En tiedä toisesta ketjusta, niin siksi kysyn. Tekstisi oli liikuttava, tuli kyynel silmään...

Sai sydäninfarktin reilu viisikymppisenä.

 

Pienenä poikana tapasin nousta sängystä ja mennä keittiöön hakemaan uunista leivänkannikan. Sitä järsien makasin äidin vieressä peiton alla.

 

Mummolassa oli aina ruskeita jacky-makupaloja
Toisessa mummolassa iso pelto, jossa kasvoi voikukka meri. Ja kasvaa edelleen, viime kesänä pääsi meidänkin tyttö (ja koira) kirmailemaan siellä

 

Mun täytyy sanoa että en muista mitään ihanaa lapsuudesta :ashamed: :ashamed: :/

Paskat muistot jyrää niiden yli, varmaan niitä kivojakin hetkiä on saattanut olla.

 

Niitä on monia =)

Mulla on yksi onnellisuuden muisto. Ala-aste ikäisenä, olisinkohan ollut tokalle menossa niin sinä kesänä fillaroin kohti mummon ja papan kotia. Mä muistan niin selvästi sen tunteen kuinka onnellinen mä olin kesästä ja mummosta sekä papasta :heart:

 

Isin kanssa luontoretkillä, pelattiin pelejä, teki mulle autoradan, leikkimökin jne.

Joulut mummoloissa serkkujen kera.

 

Ekana tulee mieleen isän kanssa järjestämämme "kekkerit". Äiti kävi opiskelemassa yhtenä iltana viikossa, ja me isin kanssa tehtiin silloin yhdessä aina jotakin herkkuiltapalaa, leikittiin ja isi luki mulle monta iltasatua.

Mä olen niin onnellinen, että sain nuo hetket :heart: , sillä isäni kuoli kun olin 7v. (se toinen ketju). Oikeasti tuntuu, että nuo muistot on joskus pitäneet mut kirjaimellisesti kiinni elämässä.

Voi ei, mihin isäsi kuoli? En tiedä toisesta ketjusta, niin siksi kysyn. Tekstisi oli liikuttava, tuli kyynel silmään...

Sai sydäninfarktin reilu viisikymppisenä.

Löysin sen joo tuolta toisesta ketjusta. Olen pahoillani Tuollainen ei unohdu koskaan, joskin suru varmaan hellittää.