Mikä on mielestäsi kaunein lapsiaiheinen runo tai värssy?

  • Viestiketjun aloittaja -
  • Ensimmäinen viesti
-
Jaksaako kukaan pistää niitä pinoon?

Tässäpä yksi kaunokainen:

Nuku, nuku töyhtöhyyppä,
pitkä matka odottaa,
elämä on tuntematon,
kauas täytyy vaeltaa.
Nuku, nuku viirusilmä,
unen lunta lapioi,
äidin sydän lakkaamatta
uniasi vartioi.

Nuku, nuku törmäpääsky,
sulle pesän rakennan
omenista, orvokeista,
hiirenvirnan paloista.
Nuku, nuku nukkaposki
huomispäivä odottaa,
unessasi ihmislapset
rauhan teitä taivaltaa.

AULIKKI OKSANEN
 
Onko totta, et lapsi on sylissäin.
Ja näen itseni silmissä sen.
Että siintävät veet ja lämmin on näin,
ilma niin autereinen?

Missä ajassa, vuodessa elänkään,
kuka oon, minkä niminen?
Käsivarsillain nään nyytin pellavapään,
josta aiemmin tiennyt mä en.

Minä elän ja tunnen ihanuuden,
- Missä ihmeessä olin ennen?
Jouduin odottamaan pienen ikuisuuden
tätä hetkeä suuren onnen.

Tämän luin jostain, kun esikoinen syntyi ja kolahti kovaa.
 
Vierailija
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.


Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.


Hannele Huovia
 
  • Tykkää
Reactions: Sisar Ponteva
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Jaksaako kukaan pistää niitä pinoon?

Tässäpä yksi kaunokainen:

Nuku, nuku töyhtöhyyppä,
pitkä matka odottaa,
elämä on tuntematon,
kauas täytyy vaeltaa.
Nuku, nuku viirusilmä,
unen lunta lapioi,
äidin sydän lakkaamatta
uniasi vartioi.

Nuku, nuku törmäpääsky,
sulle pesän rakennan
omenista, orvokeista,
hiirenvirnan paloista.
Nuku, nuku nukkaposki
huomispäivä odottaa,
unessasi ihmislapset
rauhan teitä taivaltaa.

AULIKKI OKSANEN
Tämä on minullekin kovin rakas ja laulan sitä usein lapsille itse keksimälläni sävelellä. Uusi suosikki on Johanna Venhon runo:

Vauvalla on kaikki kesken,
kirjahyllyn kirjat pitää lattialle laittaa
ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.
Äidillä on kaikki kesken:
tiskit, pyykit, paperityöt,
paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa.

pysähdytään, ollaan tässä.
Käki kukkuu hämärässä
meille vielä sata vuotta.
Nyt ei hätiköidä suotta.

Tämä runo pysäyttää sielun ja mielen ja puhuu minulle hyvin vahvasti.

 
ei nyt ehkä ihan kaunein mutta mun henk.koht lemppari

Ennenkuin minusta tuli
äiti,
tein ja söin lämpimiä
aterioita.
Minulla oli
tahriintumattomat
vaatteet.
Minulla oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin
halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka
myöhään
menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja
hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Siivosin kotini joka
päivä.
En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.


Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tullut ajatelleeksi,
olivatko minun
huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan
rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minun päälleni ei oltu
koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä
sormilla.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minulla oli täydellinen
mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni
hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa
rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin silmiin ja
itkenyt.

En ollut koskaan ollut
äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellen
nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen
vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni
voisi
vaikuttaa elämääni
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin
pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen
minuutin välein
tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut
sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli
äiti
 
Usnea
Iltalaulu Riikalle

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.


Kaarina Helakisa

 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
nyyh
Alkuperäinen kirjoittaja Usnea:
Iltalaulu Riikalle

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.


Kaarina Helakisa
Tää on miunki ehdoton suosikki. Luin sen lapseni ristiäisissä ja ITKIN... Niin suuri ihme lapsemme syntymä oli!!!
 
"Olen kuusivuotias ihminen jo,
niin että, äiti, kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
he sanovat: Odotahan nyt.

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.

Äiti, tehdäänkö lapset niin?

Äiti, voiko tällaista pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta,
jos karvat vain ottais pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan.
Pyytäisi pottaan pissaamaan,
ja kahdella jalalla kulkemaan.

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää ja muuta?
Miten taimet, vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät.

Jos minut on tehty sairaalassa,
tai tehtaassa lapsia kasvattavassa,
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,
miten jalkani saivat liikkeeseen.
Mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku, kun sattuu varpaaseen?"

"Lapseni, pieni olet vielä ymmärtämään,
mutta väärin teen, jos ääneti jään,
joten rakennusaineesta kerron.

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa
sitä ei rahalla ostaa saa.
Ei kasvata meret, ei metsä, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan Isämme kultaisin,
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:
Käytä ainetta reilusti tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: RAKKAUS!
Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
siitä kaikki kaunis on rakennettu,
siitä onni on koteihin asennettu,
sen avulla paha on karkoitettu!"

- Martti Puomisanta
 
Tämän loppu itkettää aina!
Naurua

Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss´on sepposen seljällään,
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!

Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill´on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.


~A. Hellaakoski~


 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Synnyit tähdenlennosta,
ruusunkukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
äidin ja isän haaveesta.
Täys peesi. Sain synnärillä mun vanhemmilta kortin jossa tämä runo.
Kuvaa täysin meidän lapsen saantia, synnyit äidin ja isän haaveesta.
Voih, nytkin tuli tippa silmäkulmaan. :heart:
 
Kolmen pojan äiti
Ihan äskettäinkö
siitä unta näinkö,
että oli linnunmuna,
josta niin kuin noiduttuna
pujahtihe poikanen
polvenkorkuinen.

Ihmis -eikä linnunpoika
oli hän, se uskokaa.
Nytpä sama pieni poika
korissansa jokeltaa"

Laura Latvala
 
Vaikka olisi tuhannen kuuta,
tuhat sädettä aurinkomaan,
en nyt tahtoisi katsella muuta
kuin lastani kehdossaan.

Häneen kätkeytyy elämän hyvyys
unitieto - tiedottomuus.
Siinä on vuori ja laaksojen syvyys
koko ihminen -ikuisuus.

Tämän luin joskus jostain, ja opin heti ulkoa :heart:
Runoilijan nimi valitettavasti ei ole jäänyt mieleen :(
 
rapu
Kuuntele kuinka
Sylini kaipaa
Tuntea varpaasi potkun.

Katsele kuinka
Aamuisin kuivaan
Tyynyltä kyynelten sotkun.

Oletko jossain
Tähtien takana
Odottamassa parempaa aikaa?

Tuletko sitten
Tähdenlentona
vai odotammeko aivan turhaan?

Tää iski ja lujaa silloin kun kärsittiin lapsettomuudesta.

Meillä oli lehdessä kasteilmoituksessa muokattuna tuo synnyit tähdenlennosta näin :
"Synnyit tähdenlennosta, äidin ja isän toiveesta hennosta."
 
La Tristessa durera
Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?
Maailman tiet ovat haaraiset, risteää polut,
maitä yhdistää aika ja yhdistää solut.

Kuinka outo on aika, tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu!
Sinun tuoksusi viesti on aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus. Hiljainen. Vakaa.

Se kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.
Se kaipaako kauas, missä tähtöset hohtaa,
esiäidit, esi-isätkin unessa kohtaa?

Sinä pieni ja hauras, miten tiesit sä tulla?
Onko matkastas muistikuvia sulla?
Meiltä aikuisilta on unhossa reitti,
tämän elämän opit sen tieltänsä heitti.

Nuku, lapseni, rauhassa - minä liikaa kai kysyin
vauvana itsekin äidille vaiti mä pysyin...

(Lauri Lehtinen)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Synnyit tähdenlennosta,
ruusunkukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
äidin ja isän haaveesta.
me laitettiin tämä runo poikien kaste-kutsuun, pikkasen erilaisena...

Syntyivät tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
äidin ja isän haaveesta.
:heart: :heart:

... :wave:


 
Isoäiti
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
ei nyt ehkä ihan kaunein mutta mun henk.koht lemppari

Ennenkuin minusta tuli
äiti,
tein ja söin lämpimiä
aterioita.
Minulla oli
tahriintumattomat
vaatteet.
Minulla oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin
halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka
myöhään
menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja
hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Siivosin kotini joka
päivä.
En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.


Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tullut ajatelleeksi,
olivatko minun
huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan
rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minun päälleni ei oltu
koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä
sormilla.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minulla oli täydellinen
mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni
hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa
rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin silmiin ja
itkenyt.

En ollut koskaan ollut
äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellen
nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen
vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni
voisi
vaikuttaa elämääni
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin
pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen
minuutin välein
tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut
sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli
äiti
 
hei
miten se meni "sinä elämä annoit minulle tehtävän enkä tohtinut siitä kieltäytyä...käsi haparoi tyhjää...pyysit taluttaa koko alkumatkan..."

ei millään muista sitä koko runoa, auttakaahan jos muistatte.
Tämä runo li sairaalasta saadussa vihkosessa (oisko ollut imetysvihkonen) ja en ole varma oliko eeva kilven?
 
eevi
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
ei nyt ehkä ihan kaunein mutta mun henk.koht lemppari

Ennenkuin minusta tuli
äiti,
tein ja söin lämpimiä
aterioita.
Minulla oli
tahriintumattomat
vaatteet.
Minulla oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin
halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka
myöhään
menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja
hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Siivosin kotini joka
päivä.
En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.


Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tullut ajatelleeksi,
olivatko minun
huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan
rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minun päälleni ei oltu
koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä
sormilla.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minulla oli täydellinen
mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni
hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa
rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin silmiin ja
itkenyt.

En ollut koskaan ollut
äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellen
nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen
vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni
voisi
vaikuttaa elämääni
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin
pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen
minuutin välein
tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut
sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli
äiti
 
Eeva


Ennenkuin minusta tuli
äiti,
tein ja söin lämpimiä
aterioita.
Minulla oli
tahriintumattomat
vaatteet.
Minulla oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin
halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka
myöhään
menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja
hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Siivosin kotini joka
päivä.
En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.


Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tullut ajatelleeksi,
olivatko minun
huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan
rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minun päälleni ei oltu
koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä
sormilla.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
Minulla oli täydellinen
mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni
hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa
rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin silmiin ja
itkenyt.

En ollut koskaan ollut
äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellen
nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen
vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan
miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni
voisi
vaikuttaa elämääni
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin
pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli
äiti,
En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen
minuutin välein
tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut
sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli
äiti[/quote]

 
Unien syli

Lapsi tahtoo unelmoida.
Antaa unisten laulujen soida!
Hyräile uninen laulusi meille,
keinahda lapseni unien teille.
Sukella suoraan haaveiden kyliin,
uinahda vierelle, nukahda syliin.

Löytyy Iloinen lorutoukka -kirjasta joka tuli äitiyspakkauksen mukana.
Tämä saa mut melkein itkemään joka kerta kun luen tuon opuksen esikoiselle iltasaduksi.
 
Lapsilleni!

Rakastan teitä tarpeeksi kiusatakseni teitä kysymyksillä, mihin olette menossa ja milloin tulette kotiin.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän huomata, että ystävänne oli varsinainen hyypiö.
Rakastan teitä tarpeeksi vahtiakseni kaksi tuntia, kun siivositte huonettanne, vaikka minulta siistimiseen olisi mennyt vain varttitunti.
Rakastan teitä tarpeeksi ollakseni välittämättä siitä, mitä kaikki muut äidit tekevät tai sanovat.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän kompastella, kaatua, satuttaa itsenne ja epäonnistua.
Rakastan teitä tarpeeksi hyväksyäkseni teidät sellaisina kuin te olette, ei sellaisina kuin minä olisin halunnut teidän olevan.
Ennen kaikkea rakastan teitä tarpeeksi sanoakseni "ei" - vaikka tiesinkin teidän inhoavan minua sen takia.
************************************************************************
Minun mielestäni lapsi on kuin leija. Käytät eliniän siihen, että saat hänet irti maasta. Juokset lapsen kanssa, kunnes te molemmat hengästytte. Hän putoaa maahan, sinä lisäät narun pituutta. Paikkaat ja lohdutat, laitat kaiken taas järjestykseen. Vakuutat, että eräänä päivänä hän lentää.
Lopulta ilma kantaa lasta. Hän tarvitsee kuitenkin pitemmän narun, joten vapautat sitä lisää. Jokaisella rullan kierähdyksellä leija katoaa kauemmas. Tiedät, että tuo ihastuttava olento katkaisee pian teitä yhdistävän elämänlangan ja leijuu vapaana ja yksin.
Silloin tiedät, että työsi on tehty.
************************************************************************
 
OLIPA KERRAN.

Olipa kerran lapsi, joka oli valmis syntymään. Niinpä hän kysyi eräänä päivänä Luojalta: "Kerrotaan, että olet huomenna lähettämässä minut maan päälle, mutta kuinka minä elän siellä näin pienenä ja avuttomana?"
Luoja vastasi: "Monien enkelien joukosta valitsin yhden sinua varten. Hän odottaa siellä sinua ja pitää sinusta huolen."
"Mutta enhän minä täällä taivaassa muuta kuin laulan ja hymyilen. Se riittää tekemään minusta onnellisen."
"Enkelisi tulee laulamaan sinulle ja hymyilemään joka päivä. Sinä tunnet enkelisi rakkauden ja olet onnellinen."
"Mutta kuinka minä saatan ymmärtää, kun ihmiset puhuvat minulle, jos en tunne ihmisten kieltä?"
"Enkelisi kertoo sinulle kauneimmat ja suloisimmat sanat, joita tulet koskaan kuulemaan, ja hän opettaa sinulle puhetta kärsivällisesti ja huolellisesti."
"Entä mitä minun on tehtävä kun haluan puhua sinulle?"
"Enkelisi liittää kätesi yhteen ja opettaa sinua rukoilemaan."
"Olen kuullut, että maan päällä on pahoja ihmisiä. Kuka suojelee minua?"
"Enkelisi puolustaa sinua, jopa oman henkensä uhalla."
"Mutta minä olen silti aina surullinen, koska en enää näe sinua."
"Enkelisi puhuu jatkuvasti sinulle minusta ja opettaa, miten pääset takaisin luokseni, joskin olen aina lähelläsi."
Sillä hetkellä taivaassa oli hyvin hiljaista, mutta maanpäälliset äänet olivat jo kuultavissa ja lapsi kysyi hädissään:
"Mutta jos minun on määrä lähteä nyt, ole hyvä ja kerro minulle enkelini nimi."
"Enkelisi nimi ei ole tärkeä. Voit kutsua enkeliäsi nimellä
Äiti." -tekijä tuntematon-

 
ninni
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.

Aale Tynni
 

Yhteistyössä