olen samoilla linjoilla. siksi minusta tuo alku, eka kk on "hankalin" kun ei tunne vielä lasta eikä tiedä miten hän mihinkin reagoi. ja rytmittömyys on toki haasteellista. mutta sanoisin, että aikuisen tehtävänä on kestää lapsen tunteet: uhmaiät, eroahdistukset, murrosiät. toki, jos itsellä on käsittelemättömiä asioita eikä osaa oikein omiin tunteisiinsa suhtautua, niin voi tuntua vaikealta. tsemppiä kaikille.Alkuperäinen kirjoittaja ei koskaan:jos on kasvattanut oikein.