Mikä on isän asema Suomessa?

Miten eron tultua isä osallistuu lapsen hoitoon, kasvatukseen ja menoihin? Onko isä vain elatusmaksujen maksaja ja kerran kuussa lasten viikonloppuhoitaja? Miksi? Minusta tuntuu hirveän pahalta tämmöinen, vaikka onhan ihmisten oma asia miten järjestellään asioita. Ja ymmärrän kyllä, ettei kaikista isistä ole lapsilleen huoltajaksi. Mutta ei taida olla äideistäkään.

Läheltä olen seurannut, myös jopa kahden miehen kamppailua oikeudestaan lapsiin ja ihan kunnollisilta nämä miehet loppupelissä vaikuttavat.

Miksi lapsen asioista päättää muka vain se, joka on enemmän lasten kanssa -eikö elatusmaksujen maksajalla ole mitään sananvaltaa? Esim.siihen mihin elatusmaksurahat laitetaan tai mitä taitoja lasten tulee oppia -esim. käyttäytymissäännöt.

Asiallisuuksia, ei tappelua. Ymmärrän monta puolta aiheesta, en tahdo tapella. Omaa miestäni kun ajattelen, en voisi kuvitella, että hän tapaisi lapsiaan vain kerran kuussa -en voisi muuttaa hänestä kauas. :ashamed:

 

Meitä on niin moneen junaan. Meillä tilanne se, että isä olisi saanut tavata lastaan niin paljon kuin haluaa, olisin ollut valmis jopa vuoroviikkoihin mutta isä itse teetätti sopimuksen, että tapaa vain 1 x kk :/ . Sen sopimuksen myötä katson, ettei hänellä ole suurempia oikeuksia puuttua pojan kasvatuksellisiin asioihin. Elareihin hänellä ei ole mitään oikeutta puuttua, maksaa hurjat 140 euroa/kk.

 

Täällä on yksi paska lähiäiti joka kielsi isää allekirjoittamasta yhtään koulusta tulevaa paperia, vaikka pojat ovat isällään yhden yön viikossa myös arkisin.
Jos iskä jotain allekirjoittaa niin minä en siitä asiasta sitten kuule, ja esim. 13v joka ei viitsisi tehdä kotitehtäviään niin siitä tulleita jälkkärilappuja sitten allekirjoitutti isillä kun isi on kiva eikä kerro äidille.. Tai sitten viime keväinen pieni luokkaretki, kuulin siitä kun poika pyysi aamulla minulta rahaa retkeen..

Muuten saa kyllä osallistua lasten elämään, ja ihan kohtuullisesti sitä tekeekin.

 

Lapsen asioista päättää "muka vain se", joka on enemmän lapsen kanssa siksi, että jonkunhan pitää kuitenkin olla päävastuullinen..eli yleensähän se on lähivanhempi. Silloin kun erotaan ei tarkoitus olekaan erottaa lasta toisesta vanhemmasta, mutta kun niin se vain menee, että jos saman katon alla ei voi asua niin päätetään sitten yhdessä tai oikeudessa mikä on lapsen etu ja asutaan sitten sen vaatimalla tavalla. Lapsen edun mukaista voi olla myös se,että etävanhempi ei pyöri koko ajan arjessa mukana. Ja elatusmaksut on nimenomaan tarkoitettu lapsen menoihin, joista tosiaankin päättää lähivanhempi!! Siis, neuvottelisinko etävanhemman kanssa mitä tänään meidän lapsi syö,mitä vaatteita seuraavaksi ostetaan, maksetaanko vuokra nyt vai huomenna. Menisi vähän liian vaikeaksi.

Jokaisen ero ja lapsenhoitojärjestelyt ovat erilaisia ja joku käy oikeudessa asti riitelemässä kumpiko jää lasten kanssa ja kumpi tyytyy etävanhemman rooliin. Niitä on turha miettiä jos itsellä menee hyvin, erosta huolimatta. Et sinä niihin voi vaikuttaa. Kukaan toinen ei tiedä perimmäisiä syitä miksi ratkaisut tehdään niin kuin tehdään. Ulkopuoliselle voi näyttää ihmisen olevan kunnollinen...mene ja tiedä...asiat eivät ole aina sitä miltä näyttävät.

 

Meillä ei exän kanssa ole mitään sopimusta, on saanut tavata lapsiaan ihan koska vaan haluaa. Kovin harvakseltaan tuntuu haluavan, monet muut asiat menevät lasten kanssa olemisen edelle.

 

Meillä on sovittu että tyttö on joka toinen viikko mun luona ja on kirjoilla isänsä luona. Mutta tämä järjestely sopii meille loistavasti. Meillä molemmat haluaa osallistua tytön elämään yhtä paljon vaikka olemmekin eronneet.

Mä aina toivoisin että ihmiset osaisivat erota sovussa ja järjestää asiat niin että lapsella olisi hyvä olla ja molemmat osallistuisivat lapsensa elämään. Harmillista ettei näin läheskään aina ole. :/