..niitä pieniä mutta tärkeitä hetkiä on kuitenkin yllättävän paljon
.
Esim.
...se, kun puutarhassa nyt rymistelen ja touhuan, niin huomaan kuinka oma väki lapsineen kaikkineen on pihalla läsnä, yhdessä olemassa ja leikkimässä, nauramassa, riekkumassa..jos kohta sitten kihinöimässäkin
..mutta siinä. Lähellä.
..se, kun esikoinen (8v.) tulee yhtäkkiä kainalooni kiehnäämään ja kuiskuttelemaan mukavia, kertoilemaan omia salaisuuksiaan ja tyttö- ihastumis- juttujaan..
..se, kun keskimmäinen (5v.) ilmoittaa topakkana isoon ääneen omivansa minut itselleen kokonaan, "..Ettäs sitten tiiätte kaikki, että on ihan turha huuella nyt äitin perään, koska se on nyt mun rakas. Kokonaan!!!"
...se, kun isommat/vanhemmat lapset katsovat ja hyysäävät tuota nuorimmaistamme (3v.), kuinka hekin ovat hänestä aivan ihastuksissaan..
..se, kun koko talo on päivän päätteeksi ihan hiljainen, parvekkeelta kajastaa lyhtyjen kynttilänvalo ja mulla on oma hetkeni olla siinä hiljaisuudessa itseni ja ajatusteni kanssa. Joskus jopa hyvän kirjan - luxusta!! - ja joskus jopa mieheni kanssa.