vierailija
Pessimisti ei pety!Ehkä elämäntarkoitus on olla onnellinen ja mitä se sitten kenellekin merkitsee, se on jollekin geenien levittämistä eteenpäin, jollekin jotain muuta.
Onnellisuus ei olekaan mielestäni mitenkään helppo juttu, aina sitä murehtii menneitä , tyytymättämyyttä ihan typeriin asioihinkin ja havittelee jotain aina vaan jotain parempaa tulevassa.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Jospa sitä osaisi arvostaa enemmän sitä mitä itsellä jo on. Itsellä on jotenkin tämä onnellisuusasia hakusessa, olen perusnegatiivinen ja tässä on sitä työmaata mitä kitkeä.
Ei ole onnettomia ihmisiä, on vain erilaista onnea ja kaikki eivät omaansa tunnista. "Kärsimyksen" määrä on vakio, eli kaikilla on yhtäpaljon sitä, se vain ilmenee eri muodoissa. Tämä tulee siitä, kun ei tunnista omaa onneaan. Kun onnensa oppii tunnistamaan, kärsimystä on helpompi kestää ja sitä myöten onnellisuus kasvaa. Se ruokkii itseään siihen asti, kunnes se muuttuu niin suureksi, ettei ihminen enää tunnista sitä, koska se on niin erilainen. Ja kun ihminen ei sitä tunnista, kärsimys kasvaa, kunnes taas...
Noin se menee kaikilla. Onnea onnesi tunnistamiseen!!!