Mikä on ensimmäinen muistikuvasi elämästä?

Mä en oo ihan varma kumpi on eka, mut toisessa tilanteessa mä istun jääkaapin päällä ja itken, kun vanhempien riitely pelottaa. Toisessa katson ihastellen kun äiti lakkaa kynsiään.

 

1-vuotissynttäreiltä. Muistan etenkin limsan maun todella selkeästi, ja miltä sää tuntui (juhlimme ulkona).

 

En osaa sanoa minkä ikäinen olen ensimäisessä selkeässä lapsuus muistossani. Arvelisin olevani alle 1vuoden ikäinen. Muistan meidän keittiön, tarkalleen Muistan sen "kuvattuna" alhaalta ylöspäin, niinkuin lapsi näkee. Muistan myös meidän keittiön lattian, muistan millainen kuvio meidän keittiön lattiassa oli
Muistan myös meidän koiran paikan, ja koiran pennut jotka olivat siellä kun emokoira syötti pentuja. Tällöinkin olen ollut todella pieni kun meidän koiralla oli pennut

 

Muistan kun istuin rattaissa ja laiton silmät kiinni, ja näin "punaista". En osaa sanoa tarkalleen minkä ikäisestä ensimmäiset muistoni ovat, mutta aika paljon muistan aika pienestä. 1-2 vuotiaasta.

 

Äiti pesi mua vadissa, seisoin tuettuna. Äiti sanoi että älä potkaise ettei vati kaadu, muistan että potkaisin tahallani ja vedet meni lattialle. Äiti ei sanonut mitään. Vuosia myöhemmin ajattelin että hän oli varmaan väsynyt, oli sentäs jo jotain 45 kun olin 1-v.

 

Mä muistan kans tosi pienestä, voi olla jopa alle 1-vuotiaasta eka mielikuvat. Yksi on semmonen, et mua työnnetään vaunuissa ja ne vaunun renkaat pitää semmosta ininää ja vikinää. Sit kun se ininä loppuu, niin mua alkaa harmittaan eli alan itkeä, koska tykkään kuunnella sitä ääntä
Olen kysynyt tätä vanhemmiltani ja isä sanoi, et meidän kesämökillä oli semmoset vanhat vaunut, jotka piti ääntä. Hän oli yrittänyt nukuttaa mua pihalla ja aina ku vauhti oli loppunut, olin alkanut itkeä.

Sitte toinen ensimmäinen muistikuva on äidin kasvoista, katsoo mua sillai ylhäältä päin ja hymyilee. Äidin kasvot ovat nuoret siinä muistikuvassa.

 

Parivuotissynttärit. Juhlapöydässä oli jotain lakuja joissa oli vaaleanvihreä päällys. Hauskoja värikkäitä paperikoristeita ja päivänvarjoja limsamukeissa.

Suklaakakun jämä meni illalla kaappiin ja muistan sen kun söin sitä. On myös kuva todisteena kun puolet kasvoista, vaatteet ja kädet on ihan kakussa..

Myöhemmältä ajalta muistan kun omassa leikkipursottimessa oli kermaa, kävelin yläkerran käytävällä, imeskelin sitä onnessani ja ajattelin että voisinpa joka päivä syödä kermavaahtoa. Sitten siitä tyllasta tippu kermaa lattialle ja haaveilu keskeytyi.

 

Mun muisto on ehkä 3-4 vuotiaana. Eli aika vanhana verrattuna teihin muihin :O
No, muistan että ukkosti ja minua pelotti.

 

Ai 1-vuotiaana ja alle on teidän ensimmäiset muistot? Hahahah, riiiiight!

 

Vaikea tietää, mikä on ensimmäinen, kun muistikuvat lapsuudesta on kuitenkin aika hataria. Enkä täysin varmaksi voi sanoa, mikä on aitoa muistikuvaa ja mikä esim.valokuvan perusteella kehitettyä.
Mutta luulisin, että ihan ensimmäisiä muistojani on papan hautajaiset, kun oli 3-vuotias. Muistan, kuinka olin mummolan olohuoneessa, jossa oli paljon vieraita ja muistan ihmetelleeni, miksi kaikki aikuiset ovat niin surullisia.

 

Muistikuvia on alle vuoden ikäisestä. Muistan oman lelukirstuni, sitä vasten nojailin ja tongin kun ei kävely vielä sujunut. Samoin muistan oman lelukorini porukoiden sängyllä, osasin vissiin nippanappa istua.

 

Mä muistan jostain 3-vuoden ikäisestä ekan pätkän. Multa piilotettiin jotain tosi tärkeetä (en muista mitä) hyllylle ja yritin päästä sinne hyllylle käsiksi siihen.

 

Mun muistot alkaa vasta 5 -6 vuoden ikäisenä

 

Mun ensimmäiset muistikuvat ovat noin 5-6 vuoden ikäisenä. Mökki reissu: muistan hiekkatien ha vanhan ladon jossa käytiin äidin ja isän kanssa latotansseissa ja itse tanssin pehmolelun kanssa toinen muisto on kun laskin olohuoneen katon mänylautoja.

 

kakkasin kylpyammeeseen, olin ehkä 2-3 vuotias.

 

Mä muistan kans tosi pienestä, voi olla jopa alle 1-vuotiaasta eka mielikuvat. Yksi on semmonen, et mua työnnetään vaunuissa ja ne vaunun renkaat pitää semmosta ininää ja vikinää. Sit kun se ininä loppuu, niin mua alkaa harmittaan eli alan itkeä, koska tykkään kuunnella sitä ääntä
Olen kysynyt tätä vanhemmiltani ja isä sanoi, et meidän kesämökillä oli semmoset vanhat vaunut, jotka piti ääntä. Hän oli yrittänyt nukuttaa mua pihalla ja aina ku vauhti oli loppunut, olin alkanut itkeä.

Sitte toinen ensimmäinen muistikuva on äidin kasvoista, katsoo mua sillai ylhäältä päin ja hymyilee. Äidin kasvot ovat nuoret siinä muistikuvassa.

Ja nyt teillä on arvaten Toyota Corolla vuosimallia 1973...

 

en osaa sanoa ikää, mutta ainakin makasin pinnasängyssä, jotain 1-3 vuoden välillä, katselin ulos ikkunasta yöllä täysikuuta. Muistan myös kotimme, miltä siellä näytti, pohjapiirroksen, kalusteiden sijainnin suurinpiirtein ja huonejärjestyksen, josta muutimme pois kun olin 5 vee.

 

On se niin jännä, miten palsta on täynnä ihmisiä, joilla on muistoja alle vuoden ikäisestä, kun tutkimusten mukaan keskimäärin ihmisen muistot alkavat vasta siinä 3-4-vuotiaana. Itse asiassa pidetään hyvin epätodennäköisenä, että on edes mahdollista olla muistoja alle 2-vuotiaasta. On tämä meidän palsta täynnä ihmeellisiä otuksia.

 

Eka muistikuva on sellainen että äiti olisi halunnut ottaa musta valokuvan isin sylissä (harhauttaa mut pois betoniportailta leikkimästä) ja mä kiukuttelin ja kiemurtelin kun isi yritti ottaa mua syliin kun mä taas olisin halunnut jatkaa renkkaamista niissä portaissa.

Aina kun katson sitä kuvaa niin muistan kuinka mua harmitti! Ikää oli tuolloin 1,5v.

 

Muistan kun tuttini "hävisi". Olimme mummulassa ja tutti jäi sinne. Viikon päästä kun palasimme, löysin tutin mummon aamutossusta varastosta. Olin vajaa 2 vuotias. Toki kyse oli siitä, että vanhemmat tahallaan unohtivat tutin.

 

Ensimmäinen muistikuva on siitä, kun katselen taivasta, se on sininen ja koivujen latvukset heiluvat tuulessa. Yksi varhainen on myös siitä, kun isä liottaa lastuja ämrärissä, ja punoo niistä lampunvarjostinta. Tuo on helpompi ajoittaa, olin silloin noin 2v. Muistan myös tarkasti tapauksen, kun äidin kanssa kauppamatkalla tien yli luikersi käärme tai siis vaskitsa. Jotain parivuotias olin silloin.

 

Ensimmäisessä selkeässä muistikuvassani olen n. 2,5-vuotias ja kiipeän rappujakkaran avulla keittiön hellan päälle ja kurotan kaapista ruskean lasipullon, jossa on punaisia pillereitä. Pureskelen niitä ja ajattelen, että ne maistuvat jännille. Olin kuolla myöhemmin sairaalassa.

 

[QUOTE="vieras";28840516]On se niin jännä, miten palsta on täynnä ihmisiä, joilla on muistoja alle vuoden ikäisestä, kun tutkimusten mukaan keskimäärin ihmisen muistot alkavat vasta siinä 3-4-vuotiaana. Itse asiassa pidetään hyvin epätodennäköisenä, että on edes mahdollista olla muistoja alle 2-vuotiaasta. On tämä meidän palsta täynnä ihmeellisiä otuksia.[/QUOTE]

No mitenköhän niitä tutkimuksia on tehty. Minä ainakin pystyn helposti ajoittamaan paljon, paljon muistoja alle 2,5 vuoden ikään, koska silloin muutimme toiselle paikkakunnalle. Siis muistot syntymäkodistani ja tapahtumista siellä ovat varmasti jääneet mieleen alle 2,5v. Kertaakaan en ole ensimmäisessä kodissa tai sen pihalla sen jälkeen käynyt

 

[QUOTE="vieras";28840630]No mitenköhän niitä tutkimuksia on tehty. Minä ainakin pystyn helposti ajoittamaan paljon, paljon muistoja alle 2,5 vuoden ikään, koska silloin muutimme toiselle paikkakunnalle. Siis muistot syntymäkodistani ja tapahtumista siellä ovat varmasti jääneet mieleen alle 2,5v. Kertaakaan en ole ensimmäisessä kodissa tai sen pihalla sen jälkeen käynyt[/QUOTE]

Luin vähän huonosti viestin, johon yllä vastasin. En väitä, että muistaisin alle 2v asioita, koska sitä on hankala jälkikäteen ajoittaa.

 

Olin vissiin 3v, tai vähän alle, en oo ihan varma. Muistan kun käytiin katsoon uutta kotia. Tutkin takan luukkua samanikäisen tai hieman vanhemman pojan kanssa, pyyhkäisin sormen nokeen.