Mikä on ennätys?

Eli hieman leikkimielinen kysely vakavasta aiheesta,
Tietääkö kukaan, että monenko perättäisen km:n jälkeen on kuitenkin syntynyt elävä lapsi?
Eikö jollain kirjailijalla ollut 9 km:a ja sitten sai elävän lapsen?

Nimim. 4 km tänään todellisuutta :'(

Ja lisään: mitä apuja, että elävä lapsi tuli?

 

Laitoin yksäriä. Tädilläni on ollut 8 ja tämän jälkeen syntyi tyttö (serkkuni), joka jäi ainokaiseksi..

 

:hug:

 

merkku vastattu :wave:

 

Yhdellä tutullani oli 10 km ja sitten syntyi toinen lapsi. Eli hänellä siis oli ensin kaks km sitten yksi lapsi jonka jälkeen se 10 km ja taas yksi lapsi. Että kyllä sitä vaan ihan uskomattomia juttuja on kuullut. Ja antaahan se itsellekkin vähän toivoa..

Pitäisi lukea Hietamiehen kirja jos vaan kerkiää ja pystyy.. En tiedä kyllä pystynkö

 

Mutta sulla on kuitenkin lapsia.. Itsellä 2 km, eikä yhtään lasta. :hug:

 

Mutta sulla on kuitenkin lapsia.. Itsellä 2 km, eikä yhtään lasta. :hug:

Ei se silti valitettavasti poista sitä tuskaa, joka km:sta tulee (ja nyt siis neljästä ).
Toki olen vieläkin onnellisempi kahdesta lapsestani näiden kokemusten jälkeen. Ja lapset kuitenkin pitävät arjessa kiinni ja on pakko jaksaa.
:hug: sinulle kokemastasi.

 

Millä viikoilla olit, np-ultrassako huomattiin? Oliko sinulla aavistusta asiasta etukäteen? Mulla huomattiin vasta np-ultrassa, ei kipuja, ei vuotoja ei mitään aavistusta. Menin iloisena ultraan, mutta itkun kanssa sain palata. En halua enää kokea samaa. :'(

 

Millä viikoilla olit, np-ultrassako huomattiin? Oliko sinulla aavistusta asiasta etukäteen? Mulla huomattiin vasta np-ultrassa, ei kipuja, ei vuotoja ei mitään aavistusta. Menin iloisena ultraan, mutta itkun kanssa sain palata. En halua enää kokea samaa. :'(

Ensimmäinen huomattiin just np-ultrassa(viikkoja 12+). Aavistin etukäteen lopputuloksen.
Toinen oli jo viikolla 5+ ja oli sponttaani.
Kolmas vkolla 15+5, huomattiin normi käynnillä neuvolassa.
Neljäs vkolla 13+0 taas huomattiin neuvolassa tänään, kun ei sydänääniä kuulunut.

Kolme siis keskytynyttä ja yksi sponttaani.

 

Eräällä toisella palstalla kirjoitti äiti, jolla oli jo seitsemän perättäistä keskenmenoa.. sitä en muista oliko hänellä lapsia ennestään. Sillä hetkellä oli raskaana fragmin-injektoiden turvin.

Etenkin nuo pidemmillä viikoilla keskeytyneet ovat kyllä rankkoja kokemuksia. Kun on jo nähnyt pienen ultrassa ja uskaltanut ehkä hieman jo huokaista helpotuksestakin.. Sitten kun isku tulee, se on kova.

 

Eve Hietamiehen kirjasta: Luin yhdeltä istumalta ja itkin monta kertaa. En lopulta osaa sanoa oliko hyvä vai huono kirja,mutta ko. aiheesta on tosi vähän matskua, joten jos asia pyörii mielessä, on kirja ihan ok. Surullinen.

Tuli galluppiin vielä mieleen, että kun olin kaavinnassa tuulimunaraskauden vuoksi, kertoi hoitaja, joka minut toimenpiteeseen vei, että hän muistaa yhden naisen, jolla oli 10 tuulimunaraskautta. Sitä en tiedä, miten tarina päättyi.

Meitä on tosi paljon, jaksamista kaikille tasapuolisesti :hug:

Toivotteleepi Merkku, joka ei ole saanut edes tärppiä viimeisen km:n jälkeen (syyskuussa)..

 

:hug: mymmyryylle :hug:

Kaverillani ensin kaksi tyttöä, sen jälkeen 9 keskenmenoa ja kun kaikki toivo oli jo heitetty tuli vielä yksi tyttö Toivoa on!

Cosmolle myös lämpimiä ajatuksia, itsellänikin on kaksi keskenmenoa takana mutta niiden välissä yksi onnistunutkin raskaus ja vaikka tämä toinen keskenmeno olikin kipeä niin ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta kuin ensimmäinen.. Onhan minulla kuitenkin jo yksi pupunen.

realmerkulle myös peukut pystyssä raskautumisen suhteen :hug:

 

yeb miten kaverisi, saiko mitään apua raskauksiin. Ja miten viimeinen onnistunut raskaus sujui?

 

Itseasiassa puhuin eilen kaverini kanssa, joka on kätilö. Hän kertoi naisesta, jolla on kaksi lasta. Lapsilla on 21 vuotta ikäeroa ja naisella välissä 11 keskenmenoa. Viimeisen plussauksen aikana aloitettiin fragmin/klexane- pistokset. Huh..kamalia tarinoita..

 

En osaa valitettavasti kertoa kuin oman kokemukseni kun ei lähipiirissä ole muita tämän kokeneita.

Mulla km:t 2004 keväällä ja syksyllä, sitten 2006 syntyi poika ja 2007 talvella tuli kolmas km. Nämä kaikki km:t olleet keskeytyneitä keskemenoja!

Voimia teille kaikille jotka olette tämän menetyksen kokeneet! Ja paljon voima :hug: :hug:

 

Yhdellä tutulla oli muistaakseni seitsemän keskenmenoa ja sitten elävä lapsi. Hänen kohdallaan viimeinen raskaus onnistui, kun hän joutui vuodelepoon ihan alusta lähtien.

 

Itsellä 2 km:a, vasta. Siis kun lukee tarinoita täällä.... Vaikka tuossakin on kaksi liikaa.

Miten teillä pää on kestänyt, ketkä olette joutuneet kokemaan useamman km:n peräkkäin? Oisko hyviä neuvoja miten päästä pelosta yli tai ainakin oppia elämään sen kanssa? Nyt tuntuu siltä että lapsihaaveet jää tähän....

 

tyhjäsyli laitoin yksityisviestin :wave: . Voit lukea sen, kun klikkaat kohtaa yksityisviestit (sivun yläkulmassa) :attn:

 

Tyhjäsyli. Kaikkeen turtuu pikkuhiljaa.. itselläni 4 keskenmenoa joita kolme peräkkäistä. Seuraavasta raskaudesta en odota mitään onnistumista. Aina km:n jälkeen on tosi surkea olo mutta sitten se kuume vain nousee uudestaan. Aina olemme heti aloittaneet yrityksen uudestaan koska se on ainakin minulle paras lääke suruun. Nyt joudumme pitämään taukoa koska tutkimukset edessä.
Itsekin aina km:n jälkeen heitän hetkeksi hanskat tiskiin.. on ihan normaalia..

 

Voiko näihin turtua... Tuntuu jotenkin vaikealta kuvitella, ainakin nyt. Ehkä näitä km:ja ei pitäis ottaa niin vakavasti mutta itse sitä suree niin kuin olis jo lapsen menettänyt. Mutta se on kumma miten vahva halu siihen lapseen on. Kaipa se kuume sieltä vielä nousee kun antaa aikaa...

 

Joo, oikeastaan silloin kun kolmas km tuli niin ei enää osa olla edes onnellinen että on raskaana. Sitä vain odottaa että koska menee kesken.. Viimeksi olin melkein kuukauden aika masentunut ja turhautunut. Näin myös paljon painajaisia ja podin unettomutta. Mutta en itkenyt enää niin paljon kuin aikaisemmilla kerroilla. Mutta kamalemmalta tuntui kyllä tuo masentuneisuus. Olisi ollut ehkä parempi itkeä jonkin aikaa ja sitten taas kerätä voimat uudestaan yritykseen. Kaikkia keskenmenojani suren edelleen, eivät ne mihinkään unohdu. Mutta surun laatu muuttuu ajan kuluessa. Tällä hetkellä en tiedä mitä tulevaisuudelta odottaa.

 

Tiedän palstalla kirjoittavan äidin jolla vanhempia lapsia ja seisemän keskenmenon jälkeen sai nyt terveen pojan tai sitten 7.s raskaus toi sen pojan, mutta toivoa on.....myös meillä vanhemmilla yrittäjillä. Nuoremmista nyt puhumattakaan! :heart:

 

Rva Pikkumyy mä sua huutelin tuolla toisessa pinossa yks päivä. Mitä kuuluu?! :wave: :wave:

 

Minulla oli 3 peräkkäistä keskenmenoa ja niiden jälkeen syntyi ihana poika viime keväänä. Ei siis liity aiheeseen "ennätys", mutta luin jonkun kirjoittaneen Fragmin-lääkityksestä ja ajattelin kertoa oman kokemuksen.

Minulla ei tutkimuksissa löytynyt mitään syytä keskenmenoihin, mutta lääkärimme määräsi minulle silti Fragmin-lääkityksen 4. raskauden alussa ja se raskaus onnistui. Lääkitys aloitettiin rv 5+2, eli kun oli nähty ruskuaispussi ultrassa ja lääkitystä jatkettiin rv 17 asti. Siitä eteenpäin söin minidisperiiniä aina raskauden loppuun asti. Kannattaa siis mielestäni kysyä Fragminin-käyttöä lääkäriltä! Itse ainakin pyydän lääkityksen heti jos uusi raskaus alkaa. Eihän sitä tiedä onnistuiko raskaus lääkityksen ansiosta, mutta en halua ottaa mitään riskiä.

Itse luin Eve Hietamiehen kirjan myös ja suosittelen sitä kaikille keskenmenoja useamman kokeneille. On myös toinen kirja: "Syntymätön", jossa kerrotaan keskenmenoista (en muista nyt kirjoittajaa, mutta voin tarkastaa jos joku on kiinnostunut). Itse koin edes pikkuisen lohtua vaikeina aikoina kun luin edellä mainitut kirjat.

:hug: Kaikille näiden surullisten asioiden kanssa kamppaileville!

 

Mymmyryy, kirjoitinkin sinulle sinne km:n kokoneet vauvahaaveilijat pinoon kuulumisia;=))

Voimia kaikille näiden monen keskenmenon kanssa kamppaileville :hug: :flower:

Siis takana vuoden sisällä 3 km:ää minulla :ashamed: