mikä oli eka ajatus kun menit synnyttämään esikkoasi?

Mä itkin, etten mä ole vielä valmis tähän..

 

muistatko yhtään?

Joo. Jos selviän hengissä ja saan terveen lapsen, olen ikuisesti kiitollinen että minulla voi olla niin hyvä onni. (minulla, jolla huono lapsuus ja huono lapsuudenperhe)

 

Saliin kun pääsin olin hyvin rauhallinen ja ajatus oli, että tässä sitä nyt ollaan ja täältä ei enää pois lähdetä ilman vauvaa. Ennen synnytystä oli jännittänyt paljon.

 

tais olla jotain sen tyylistä et mie haluan perua koko jutun (olin ihan h...tin kipee)

 

mää olin ihan täpinöissäni, en osannut pelätä lainkaan ku olin vaan innoissani

 

Mietin että antakaa kipulääkettä ja ihanaa kohta saadaan nähdä vauva.

 

Eka ajatus oli että voi nolo, toivottavasti ne ei pistä mua kotiin vaikken sitten kyennytkään kotona odottamaan että supistusten väli on sen 5 min. Mutta ei pelkoa, kohdunsuu olikin jo 8 cm auki . Ei pelottanut, sellainen uteliaisuusjännitys vähän oli ehkä. Kivaa oli ja lopputulos kaikista kivointa .

 

"Voe hirveä, ei nyt. Minun pitää muuttaa huomenna."

 

No mä olin ihan varma, et takaisin kotiin passitetaan vielä. Mut olinkin 5 cm auki. Sitten olin vaan ihan SAIRAAN INNOISSANI, et pääsin synnytyssaliin.

Sitten vähän ennen tytön syntymää ajattelin vain, että näin pitkälle päästiin, ja nyt se sitten kuolee... :'( (Sydänäänet siis laski pahasti.)

Tytön synnyttyä ajattelin vaan, että luojan kiitos. Seuraavana ajatuksena oli sit yllätys sukupuolesta, kun mulla oli koko raskauden todella vahva poika-olo. =)

 

Nyt se alkaa ja kohta meitä on kolme.