Nojaa, kyllä mun mielestä lapset saa leikkiä myös väkivaltaleikkejä, mutta vanhempien pitäisi opastaa siihen leikkiin. Leikillä käsitellään vaikeitakin asioita. Omani leikkii muun muassa hirviö-, leijona- ja spidermanleikkejä ja niihin kuuluu välillä leikkipuremista, tulen syöksemistä ja sensellaista. Siinä leikin kautta lapsi oppiikin, että mikä on sopivaa ja mikä ei. Oppii, että "pahikset" purevat, potkivat, satuttavat, eli sellainen ei ole oikeasti sopivaa. Oppii, että leikki pitää keskeyttää heti jos toinen osapuoli tahtoo sen lopettaa. Kesällä askartelin jämäpuusta miekat omalle ja siskon lapsille, harjoiteltiin paljon miekkailua. Miten miekkaillaan niin, ettei toiseen satu.
Siinä mä olen aika tiukkis, että muita ei saa osottaa pyssyllä mutta se nyt johtuu siitä, että mä olen pienestä asti ampunut ilmapistoolilla ja ilmakiväärillä ja oppi meni vähän liiankin hyvin perille - edes tyhjällä pyssyllä ei ikinä osoiteta ketään! Mua siis alkaa ahdistamaan realistisen oloiset leikkipyssytkin kun on niin syvälle juurtunut ajatus siitä, että ei osoiteta muita. Vesipyssyt mä sentään siedän
Mainitsemani pojat tuskin leikkien takia tuollaisia päästivät suustaan. Heidän ongelmansa taisi olla kunnioituksen puute joka yleensä juontaa juurensa siihen, etteivät vanhemmat ole viettäneet tarpeeksi aikaa lastensa kanssa.