Eiköhän äiti, joka tekee myös asioita, jotka eivät suoranaisesti ja 100 % liity vain lapseen ole terveempi malli lapselle kuin äiti, joka vain siivoaa, leikkii ja kokkaa ja ulkoilee lasten kanssa? Lasten kautta ei voi elää omaa elämäänsä, se on väärin lapsia kohtaan. Ja on muistettava myös se parisuhde, se ei ole olemassa vain siinä sivussa.
Sen myönnän, että varmasti se, että lapsi ei ole tullut helposti tai tulee hoitojen tuloksena lapsettomuudesta kärsityn elämän jälkeen, vaikuttaa varmasti äitiyden kokemiseen, se on niin suuri kiitollisuuden ja onnen kokemus, kun lapsi/lapset ovat viimein siinä. Esimerkkejä kun on, jotka hoidoista huolimatta eiväåt saa lasta.
Lapsi on elämän tärkein asia, mutta silti saan käydä jumpassa, shoppailla, pitää kauniista vaatteista. En muitenkaan harrasta em. samassa määrin kuin ennen lapsia ja toisaalta, yökerhoissa, klubeilla käynti on jäänyt kokonaan. Itse kaipaisin säännöllistä liikuntaa, nyt harrastan satunnaisesti aina kun on tilaisuus. Mies on matkatöissä, joten tilaisuuksia on harvoin. Hyvä kunto auttaa jaksamaan. Vartalo on palautunut aina muutamassa kk entisiin hoikkiin mittoihin ilman erityistä liikuntaa tai diettiä: hyvät geenit ja maltillinen painonnousu raskaudessa.
Niin ja piti lisättämän: ehdin jopa päivittäin suihkuun ja meikkaamaan, vaikka kolme pientä lasta. Jotkut äidithän revittävät silläkin, että yöpaita päällä ollaan puoleen päivään asti. Liikunnan ansiosta, vaikka epäsäännöllisemmänkin, jaksan paahtaa yksin lasten kanssa (mies siis todella paljon ajoittain poissa), lapset vielä kaikki vaippaikäisiä. Ja liikunta vaikuttaa jaksamiseen mielialaan.