mikä ihmeen oma aika??

Niinhän se on, että kaipaa lapsikin joskus huvipuistoon niin miksei vanhempi saa haluta itselleen omia juttuja. meillä kaksi lasta harrastaa kerran, pari viikossa. Miksi minun pitäisi antaa mallia, että se ei sallittua, jos olet äiti/isä.

Kyselin vaan sitä, että miten kukakin asian järjestää, ettei se rupea käymään liian rankaksi jommallekummalle... :snotty:

 

oih ja voih...haluaisin kovasti kommentoida mut mitenkähän sanani valitsisisin ettei heti lynkata...olen joskus nähnyt jossain vanhemmuuden 12 teesiä (tai jotain sinnepäin) ja siinä sanottiin että jätä myös aikaa aikuisen elämälle...perheenä teemme yhdessä asioita ja myös mieheni kanssa kahdestaan halutaan olla ja sitten vielä välillä omia juttuja...´minä henk.kohtasesti kaipaan aikuista seuraa ja ajatusten vaihtoa ja lystinpitoa ja mielellään vielä haluan olla puhumatta lapsista...hmm...olen varmasti siis jonkun mittapuun mukaan huono äiti (?)...siis päättyykö oma elämä lasten tuloon??käyn salilla,jumpassa,kampaajalla,ja jopa käytän rakenne kynsiä...haluan tuntea oloni hyväksi ja haluttavaksi (siis oman miehen haluttavaksi) tai onhan sekin plussaa jos jonkun pään vielä kadulla kääntää...välillä näkee äitejä jotka ovat unohtaneet oman itsensä...mutta jokainen elää niinkuin haluaa mutta tosiasia on se että minä haluan myös aikaa itselleni jos se jotain kaivelee niin voi voi...ja eikös se ole hyvä että myös isä saa olla yksin lasten kanssa??

 

Eiköhän äiti, joka tekee myös asioita, jotka eivät suoranaisesti ja 100 % liity vain lapseen ole terveempi malli lapselle kuin äiti, joka vain siivoaa, leikkii ja kokkaa ja ulkoilee lasten kanssa? Lasten kautta ei voi elää omaa elämäänsä, se on väärin lapsia kohtaan. Ja on muistettava myös se parisuhde, se ei ole olemassa vain siinä sivussa.

Sen myönnän, että varmasti se, että lapsi ei ole tullut helposti tai tulee hoitojen tuloksena lapsettomuudesta kärsityn elämän jälkeen, vaikuttaa varmasti äitiyden kokemiseen, se on niin suuri kiitollisuuden ja onnen kokemus, kun lapsi/lapset ovat viimein siinä. Esimerkkejä kun on, jotka hoidoista huolimatta eiväåt saa lasta.

Lapsi on elämän tärkein asia, mutta silti saan käydä jumpassa, shoppailla, pitää kauniista vaatteista. En muitenkaan harrasta em. samassa määrin kuin ennen lapsia ja toisaalta, yökerhoissa, klubeilla käynti on jäänyt kokonaan. Itse kaipaisin säännöllistä liikuntaa, nyt harrastan satunnaisesti aina kun on tilaisuus. Mies on matkatöissä, joten tilaisuuksia on harvoin. Hyvä kunto auttaa jaksamaan. Vartalo on palautunut aina muutamassa kk entisiin hoikkiin mittoihin ilman erityistä liikuntaa tai diettiä: hyvät geenit ja maltillinen painonnousu raskaudessa.

Niin ja piti lisättämän: ehdin jopa päivittäin suihkuun ja meikkaamaan, vaikka kolme pientä lasta. Jotkut äidithän revittävät silläkin, että yöpaita päällä ollaan puoleen päivään asti. Liikunnan ansiosta, vaikka epäsäännöllisemmänkin, jaksan paahtaa yksin lasten kanssa (mies siis todella paljon ajoittain poissa), lapset vielä kaikki vaippaikäisiä. Ja liikunta vaikuttaa jaksamiseen mielialaan.

 

Miksi tämmöinen vastakkainasettelu tästäkin asiasta? Tuli vähän sellainen fiilis, että ellei halua sitä paljon puhuttua omaa aikaa kodin ulkopuolella, on sitten huonosti itsestään huolehtiva, ylipainoinen ja epäsosiaalinen tapaus.

Oma aika voi tarkoittaa jokaiselle eri asioita. Jollekulle se tarkoittaa aikaa, jolloin ollaan poissa kotoa. Jollekulle taas vaikka aikaa lukea kirjaa rauhassa tai tehdä pihatöitä. Miehen kanssakin voi aikaa viettää kahden myös kotona, vaikka lapset onkin pieniä.

Eikä se tarkoita sitä, että huolehtisi jotenkin huonosti itsestään, jos haluaa sen vähän ajan, kun lapset on tosiaan pieniä, viettää enimmäkseen kotona ja nauttiikin siitä. Kyseessä kun on tosi lyhyt aika minkä näin 11- ja 9-v lasten kanssa on hyvinkin ehtinyt huomata. Ensimmäisen kanssa se voi tuntua loputtomalta taipaleelta, mutta totuus on itse asiassa toinen.

 

En tosiaankaan HUOLEHDI HUONOSTI ITSESTÄNI TAI OLE LAISKA,jos nautin ihan vain siitä teekupillisesta.En vain kertakaikkiaan ehdi enkä jaksa enkä halua muuta tällä hetkellä,kun olen neljän lapsen yksinhuoltaja.Paino-ongelmatkin on ihan toiseen suuntaan,kun päivät raahaan lapsia eskariin ja kerhoon ja sen ruokakassivuoren vaunuilla kaupasta kotiin raahaan.Että vielä pitäisi kiiruhtaa ympäri kaupunkia harrastamaan ollakseen hyvä äiti ja nainen???Kun ihan oikeasti pidän pullien leipomisesta ja lasten kanssa touhuilusta!Ainoa asia,mitä tarvitsen ja haluan on se,että SAAN EDES HETKEKSI ISTAHTAA JA OLLA IHAN RAUHASSA.Ja kuten aikaisemmin kirjoitinkin,meitä on niin monenlaisia ja elämäntilanteetkin erilaisia,eikä kukaan toistaan huonompi.Ei kai täälläkään ole tarkoitus ketään syyllistää???Vaan kysellä,mikä kellekin on sitä omaa aikaa,että mistä kukakin tykkää???

 

MITÄ PAHAA SIINÄ ON ETTÄ MINÄ AIKUINEN NAINEN HALUAN JOSKUS OMAA AIKAA? ei se tee minusta huonompaa äitiä, hoidan lapsia aina (10v kotiäitinä);olen aamusta iltaa-yöhön kotona ja teen kaikki kotityöt--ja nautin niistä. nautin lapsistani enkä mistään hinnasta vaihtaisi tätä palkkatyöhön.mutta saan minäkin nauttia silloin tällöin ns. omasta ajasta-joka minulle tarkoittaa aikaa olla itsekseni,omien mielihalujeni ja tarpeideni kanssa,oma aika antaa minulle virtaa jaksaa.myös mieheni ja jokainen lapseni saa "omaa aikaa" kukin omien mielihalujensa mukaan.eikä se ole meistä sen kummempia tehnyt...........paitsi ehkä onnellisempia!

 

Se kun on tää elämä sellanen,että "oli niin tai näin,niin aina väärinpäin"... Eli jos et halua lähteä kotoa,olet huono äiti! Ja jos kaipaat välillä muualle,olet huono äiti! ELI EI MEILLÄ ÄIDEILLÄ AINAKAAN SYYLLISYYDESTÄ OLE PULAA!!!

 

Tää asia riippuu ihan ihmisen luonteesta. Toisille koti ja perhe riittää, ei halua muita menoja. Jotkut taas tuulettuvat omissa menoissa, eikä se tee heistä yhtään huonompia vanhempia. Eri asia on, että oma aika on se tärkein juttu, ja että pitää kilpailla miehen kanssa, kumpi saa mennä iltaisin omiin harrastuksiin.

Itse vietän omaa aikaa mm siten, että mies ja lapset lähtee kotoa ja saan siivota rauhassa Tosi villiä vai mitä?

 

Eiköhän suurimman osan ajasta pienten lasten äiti kuluta juuri lasten seurassa ja kotitöitä tehden ja työssä, harvalla on sitä omaa aikaa säännöllisesti ja usein. Itse en tunne tällaisia.

Oma aika koostuu jumpasta, kaupassakäynnistä yksin tai vain yhden lapsen seurassa, aamulehden luvusta rauhassa yms.

Lasten seurasta nauttii varmasti eniten, vaikka jumpassakin käy tai kuka missäkin.

Hah, itse en enää ehdi puhua puhelimessa kuin harvoin, kun useampi lapsi...

 

\

MITÄ PAHAA SIINÄ ON ETTÄ MINÄ AIKUINEN NAINEN HALUAN JOSKUS OMAA AIKAA? ei se tee minusta huonompaa äitiä, hoidan lapsia aina (10v kotiäitinä);olen aamusta iltaa-yöhön kotona ja teen kaikki kotityöt--ja nautin niistä. nautin lapsistani enkä mistään hinnasta vaihtaisi tätä palkkatyöhön.mutta saan minäkin nauttia silloin tällöin ns. omasta ajasta-joka minulle tarkoittaa aikaa olla itsekseni,omien mielihalujeni ja tarpeideni kanssa,oma aika antaa minulle virtaa jaksaa.myös mieheni ja jokainen lapseni saa "omaa aikaa" kukin omien mielihalujensa mukaan.eikä se ole meistä sen kummempia tehnyt...........paitsi ehkä onnellisempia!

Täytyy myöntää että rehellisin vastaus mitä olen kotiäidiltä(anteeksi) kuullut.

 

mä ihmettelen kyllä sua!!ajattele että olisit yksin lapsen kans jolla on ensin kolmen kuukauden koliikki ja sit alkaa korvatulehdus kierre ja hampaita tulee monta kerrallaan!!!lapsi on kiukkuinen koko ajan eikä hetken hengähdys taukoa,että tarviiko omaa aikaa edes sitä tunnin hengähdys taukoa yms,TODELLAKIN!!olet itsekeskeinen ja ärsyttävä!!!