Mikä hitto siinä on, että lapsia pitää verrata??

Kun on eri vanhemmat jne.. harvat lapset kasvavat täysin samalla tavalla !!!
Kun sisaruksetkaan ei kasva.

Jos se oma lapsi kasvaa ja kehittyy siinä missä pitääkin,niin mikä helvetti siinä on että pitää toisia jatkuvasti kytätä?

Ah, kun on ihanaa kun on näitä äiti ystäviä vähennämpä taas noita isoja tapaamisia.

Kiitos ja vaikenen. Kävi vaan vituttamaan.

 

Varmaan siksi että vanhemmat ovat todella kiinnostuneita oman lapsensa normaalista kehityksestä ja siksi ihan varmaan vaistomaisesti vertaavat muihin lapsiin hyvässä ja pahassa.

 

:hug:

 

Varmaan siksi että vanhemmat ovat todella kiinnostuneita oman lapsensa normaalista kehityksestä ja siksi ihan varmaan vaistomaisesti vertaavat muihin lapsiin hyvässä ja pahassa.

Juu, olen kiinnostunut oman lapsen kehityksesta ja myös toisten. Mutta en vertaa onko meidän millamatti sentin pidempi kun toisen jos syntymäpituuksissakin on ollut heittoa lähes 6 cm. Tai puhuuko jonkun lapsi yhden sanan enemmän kun meidän vaikka ikäeroa on puoli vuotta.

Eli terveellä pohjalla oleva vertaistukikeskustelu on kiva juttu, mutta tuollainen toisenlainen on täysin perseestä.
Eli jos oma lapsi on jossain heikommalla, yritetään kaivaa tosen lapsesta sitten joku toinen heikko puoli.

Oikeasti HALOO, ei siinä ole mitään järkeä!

 

Ja tosiaan, verrattiin vielä meidän tytön ja puoli vuotta vanhemman pojan painoa. Ei tullut tälle äidille mieleen, että heidän lapsi painoi lähes viisi kiloa syntyessään ja meidän vähän reilu kolme. On siro lapsi muutenkin.
Eli en loukkaantunut vertailusta, tyytyväinen olen tyttööni. Mutta ihan älytöntä jauhaa tuollaista kun lähtökohdatkin täysin erilaiset.
Kumpikin kasvaa omalla käyrällään hienosti, niin mitä hittoa sitä vertaamaan? Tuskin voivat kasvaa samaa tahtia tai sitten toisella menee hommat himpun verran vinoon.

 

rauhotu nainen,.

 

Meistä oli juuri tänään hauska verrata lapsiamme, kun kävimme kylässä pojan kummin luona. Hänen kaksi tyttöään ovat olleet samankokoisia vuoden ikäisenä kuin poikamme on kahdeksankuisena =)

 

rauhotu nainen,.

Juu, rauhoituin Tai vähän kävi keittämään kun mietin päivän tapahtumia uusiksi.
Siellä yksi äiti pahoitti tosissaan mielensä jne.. ihme touhua!
No nyt taas vähän etäisyyttä niin jaksaa sitten taas kuunnella.

 

No ei toisen haukkumisessa tai vähättelyssä ole järkeä. Mutta on kiva esim. kehua toisen lapsen kehitystä ( ja se että huomaa ne hyvät jutut on jo iso juttu ) ja sen jälkeen vaikka vähän omankin kehitystä kehtaa kehua tai kertoa kehumatta faktoja

 

Meistä oli juuri tänään hauska verrata lapsiamme, kun kävimme kylässä pojan kummin luona. Hänen kaksi tyttöään ovat olleet samankokoisia vuoden ikäisenä kuin poikamme on kahdeksankuisena =)

Juu, niin silloin se on ok kun verrataan hyvässä hengessä.

 

No ei toisen haukkumisessa tai vähättelyssä ole järkeä. Mutta on kiva esim. kehua toisen lapsen kehitystä ( ja se että huomaa ne hyvät jutut on jo iso juttu ) ja sen jälkeen vaikka vähän omankin kehitystä kehtaa kehua tai kertoa kehumatta faktoja

Juu, juuri näin. Mutta jos sitä yritetään väkisin saada toisen lasta edes jossain lyötyä heikommaksi niin se on ihan älytöntä.
Ei jaksa käsittää.

 

Ei se syntymäpaino kaikkea kerro. Meidän neito syntyi päivää ennen la:ta mitoissa 2780 cm ja 47 cm. Tänä päivänä hän on juuri 5 v täyttänyt 26 kg ja 123 cm tyttönen. Ei noita vertailuja itseensä pidä ottaa, mäkin olen kääntänyt sen pilke silmäkulmassa niin päin, että onpas nuo muut pieniä

 

No ei toisen haukkumisessa tai vähättelyssä ole järkeä. Mutta on kiva esim. kehua toisen lapsen kehitystä ( ja se että huomaa ne hyvät jutut on jo iso juttu ) ja sen jälkeen vaikka vähän omankin kehitystä kehtaa kehua tai kertoa kehumatta faktoja

Juu, juuri näin. Mutta jos sitä yritetään väkisin saada toisen lasta edes jossain lyötyä heikommaksi niin se on ihan älytöntä.
Ei jaksa käsittää.

Tuo on kyllä ikävää!!

 

Ei se syntymäpaino kaikkea kerro. Meidän neito syntyi päivää ennen la:ta mitoissa 2780 cm ja 47 cm. Tänä päivänä hän on juuri 5 v täyttänyt 26 kg ja 123 cm tyttönen. Ei noita vertailuja itseensä pidä ottaa, mäkin olen kääntänyt sen pilke silmäkulmassa niin päin, että onpas nuo muut pieniä

No mä en ottanut itseeni, kun tiedän tuon touhun. Mun mielestä vaan tuo inttäminen, onko meidän lapsi nyt parempi kun painaa/on pitkä/puhuu sen ja sen verran enemmän ovat täysin järjetöntä!

 

Ei se syntymäpaino kaikkea kerro. Meidän neito syntyi päivää ennen la:ta mitoissa 2780 cm ja 47 cm. Tänä päivänä hän on juuri 5 v täyttänyt 26 kg ja 123 cm tyttönen. Ei noita vertailuja itseensä pidä ottaa, mäkin olen kääntänyt sen pilke silmäkulmassa niin päin, että onpas nuo muut pieniä

No mä en ottanut itseeni, kun tiedän tuon touhun. Mun mielestä vaan tuo inttäminen, onko meidän lapsi nyt parempi kun painaa/on pitkä/puhuu sen ja sen verran enemmän ovat täysin järjetöntä!

Olet aivan oikeassa! Äidillä on pakko olla joku alemmuuskompleksi, jos tuolla tavoin pitää omaa oloa pönkittää

 

En kyllä oikein ymmärrä mitä pätemistä voi olla lapsen pituudessa. Tai siis mikä on se ideaali-pituus minkä mittainen vaikka 1v:n kuuluisi olla ja millä keinoilla äiti pystyy vaikuttamaan tuohon (= miten se on hänen ansioaan että hänen lapsensa on "paremman" pituinen kuin joku toinen)?

 

Missä on vertailtu? En ole itse törmännyt siihen että ihan julkisesti ääneen olisi vertailtu, mutta esikoisen kanssa täytyy kyllä myöntää tulee joskus mielessään vertailtua, ei toisia lapsia arvostelevasti vaan miettien että onko omalla lapsella kaikki hyvin.

 

Missä on vertailtu? En ole itse törmännyt siihen että ihan julkisesti ääneen olisi vertailtu, mutta esikoisen kanssa täytyy kyllä myöntää tulee joskus mielessään vertailtua, ei toisia lapsia arvostelevasti vaan miettien että onko omalla lapsella kaikki hyvin.

anteeksi en huomannut että tähän oli jo vastattu monta kertaa, kun minulla jäi tuo tekstin muokkaus kesken ja tulin nyt myöhemmin kirjottamaan loppuun.

 

Samaa olen miettinyt, mutta tunnustan, että omalla kohdalla: minä olen se, joka ylpeänä seuraa muita pitempää poikaansa ja näppärää tytärtään. Ja varmaan vahingossa vähän kehuskelenkin sillä. Mutta mietin tätä just kyllä samaa paljon, että mikä ihme siinä pojan pituudessa muka on minulla ylpeyden aihe, enhän siihen juurikaan ole käytännössä itse voinut vaikuttaa. Silti se vaan jotenkin on olevinaan hienoa...

Mutta kait se on joku juttu siinä missä hienot autot ja talotkin. Viisaammat ihmiset osaavat arvostaa kunkin omaa arvoa, mutta paljon piisaa niitä, joille ulkoiset seikat ovat turhan tärkeitä.

Huonoa itsetuntoa vähän lapsillakin paikkailee. Niin se varmaan on.

 

Ymmärrän sua täysin, ap! Arvaa miten hienoa on kun lapseni ja hänen serkkunsa ikäero on alle 1kk! Mieheni sisko vertailee heitä jatkuvasti ja joka vitun asiassa. Hän tietää kumpi juoksee kovempaa, kumpi pomppii korkeemmalle ja kummalle tuli ekana hampaat. En jaksais häntä sekuntiakaan mutta miehen takia on pakko.
En ymmärrä miksi hän tekee sitä. Mulle on ainakin ihan sama mitä osaavat/ei osaa, kunhan molemmat lapset voi hyvin.

 

Mie oon tullut siihen tulokseen, että pikkulapsiaikana ei taida vaan kertakaikkiaan olla muuta tekemistä Ja koska kaikki ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä, väkisinkin joku puolihuolimaton lause voi joskus loukata jotakuta. Kotiäideillä on ihan liikaa aikaa miettiä.

Ystäväni lopettaa tämän ainaisen väsymyskeskustelumme joka kerta sanoin "-mutta enhän mä tietenkään voi olla yhtä väsynyt kuin sä, sulla kun on kaks vauvaa".

Mitä ihmettä?! Itse sairastuin esikoisen vauva-aikana synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja olisin voinut nukkua vaikka vuorokauden ympäri. Nyt olen kahden lapsen äiti, ja jo tottunut väsymykseen, se ei tule niin ylivoimaiseksi, kuin ensimmäisen kanssa. Eli ei mitään järkeä tuonkaan vertailemisessa.

 

Samaa olen miettinyt, mutta tunnustan, että omalla kohdalla: minä olen se, joka ylpeänä seuraa muita pitempää poikaansa ja näppärää tytärtään. Ja varmaan vahingossa vähän kehuskelenkin sillä. Mutta mietin tätä just kyllä samaa paljon, että mikä ihme siinä pojan pituudessa muka on minulla ylpeyden aihe, enhän siihen juurikaan ole käytännössä itse voinut vaikuttaa. Silti se vaan jotenkin on olevinaan hienoa...

Mutta kait se on joku juttu siinä missä hienot autot ja talotkin. Viisaammat ihmiset osaavat arvostaa kunkin omaa arvoa, mutta paljon piisaa niitä, joille ulkoiset seikat ovat turhan tärkeitä.

Huonoa itsetuntoa vähän lapsillakin paikkailee. Niin se varmaan on.

Sinun kohdallasi tuo kuulostaa vain siltä että olet terveen ylpeä lapsestasi, aivan kuin kuuluukin olla. =)

Meilläkin on pitkä ja hieno tyttö ja tunnen myös jonkinlaista ylpeyttä häntä katsoessani. Mutta ihan yhtälailla olen ylpeä pojastamme joka puolestaan on pieni ja suloinen. Huvittavaa vaihtelua nähdä kuinka hän erottuu ikätovereistaan (mm.) muita lyhyempänä.

Jäin vain miettimään mikä tuossa pituudessa ylipäätänsä on se "ihanne". Kehityksessä luonnollisesti on vain hienoa mitä enemmän asioita lapsi osaa ja mitä taitavampi on jutuissa. Mutta onko se pituuden puolesta niin että lapsen kuuluu olla mahdollisimman pitkä? Kun toiset taas kauhistelevat pituutta ja tuntuvat ihailevan pienempiä ja usein sirompia lapsia.

Yleensä nuo vertailut varmasti on ihan hyvällä tehtyjä, mutta toki ne voi myös loukata jos kokee oman lapsen jäävän niissä usein alakynteen. Helposti kuvitellaan että äideillä on huomattavasti isommat mahdollisuudet vakuttaa lasten kehitykseen mitä se todellisuudessa onkaan. Pidetään omana saavutuksena tai ainakin merkkinä lapsen älykkyydestä kun tämä oppii jonkun asian varhain.