Mikä auttaa kun parisuhde on yhtä taistelua?

Ap. kuulostaa siltä kuin olisi omasta suvustani. Huutoa ja mekastusta riittää. Omasta mielestäni sellainen puhdistaa ilmaa ja minua ahdistaa suunnattomasti sellaiset miehet, jotka pyrkivät pakoon riitatilanteesta. Asiat jäävät selvittämättä. Jutun juju on siinä, että kun huuto loppuu, alkaa se rakentava keskustelu ja lopuksi pyydetään anteeksi ja päädytään johonkin sovintoratkaisuun. Jos pyritään vain välttämään riitaa, se aiheuttaa lopulta pattitilanteen ja entistä kauheamman riidan, josta ei sitten niin vaan selvitäkään. Eli tärkeintä on että lopputilanne on ok, eikä sitten enää kyräillä. Keskusteluista seuraa myös, että omat ongelmanratkaisutaidot parisuhteessa paranevat ja riitely kaiken kaikkiaan vähenee.

 

Meillä kanssa riidat alkoi paisua ihan järjettömiksi huuto-raivoamisiksi kunnes mä aloin kuuntelemaan itseäni että millon minulla keittää niin pahasti yli ja ennakoimaan sitä niin että sanoin miehelleni ettei pakottais mua räjähtämään... Mies on sitä mieltä että asiat pitäis puida heti mutta sillon kun ollaan umpikujassa niin siitä ei jankkaamalla yli päästä ja yleensä kuitenkin molemmat sen sillä hetkellä tiedostaa vaikka ihan raivonpartaalla oltaisiinkin. Välillä toimii siis paremmin ja välillä huonommin mutta jokainen kyllä voi siihen omaan toimintaan vaikuttaa kun vaan asian ja omat rajansa tiedostaa ja molemmat ymmärtää sen ettei se paussi tarkoita asias auki jättämistä vaan nimenomaan tietoista keskeytystä että tunteet kerkee vähän jäähtyä...

 

Se huutamisen kierre lopetettava. Sopikaa jonain sopuisana hetkenä säännöt riitelylle. Yhteiset säännöt siksu, että et ilmeisesti yksin kykene aina hillitsemään itseäsi, joten partneri voi tukea sinua yhteisten sääntöjen kautta.

Kun proppu palaa, alkaa aikalisä. Huudon sijaan lähde pois. Mene lenkille viilentämään pääsi tai lukkiudu saunaan tms.mikä teille onkaan sopivinta. Sellanen paikka, jossa voit lasten kuulematta päästellä ärräpäitä, rauhoittua ja jäsennellä ajatuksesi rakentavampaan muotoin. Kun kiivastumisen kärki on taittunut, menet puolisosi luo ja keskustelet asian tyynesti läpi.

Esim. "Äsken lupasit lapselle, että hän saa tuoda kaverin yökylään, etkä kysynyt minulta. Hermostuin, koska koin, että et ajatellut minua ollenkaan. Tiedät, että lapset valvovat pitempään yökyläkaverin kanssa ja olin pitkään odottanut tätä iltaa rauhassa kahden kanssasi, koska olet ollut poissa kotoa ylitöissä. Tuntuu, ettet välitä, että minulla ollut sinua ikävä ja et ota minua edes päätöksentekoon mukaan."

Puolisolle selviää asian ydin paremmin kuin huutomatsissa, hän voi muokata omia tekojaan siihen suuntaan, että voi huomioida tarpeesi paremmin ja lapsillekin välittyy omaa lapsuudenkotiasi parempi malli ristiriitojen sovittelusta.

 

[QUOTE="hessu";28638485]sä neuvot hukkapiru ottamaan käyttöön aikalisän poistumisen paikalta... mutta mä sanon sulle että vihoviimeinen asia mitä mun mies vois riitatilanteessa tehdä on se ettälähtis tupakalle/pois. Mä raivostuisin siitä silmittömästi koska se viestittäis mulle että sitä toista ei kiinnosta![/QUOTE]

Kuulostat sellaiselta naiselta jonka luota ei kannattais pelkästään poistua tupakalle vaan paeta paikalta lopullisesti ja helvetin lujaa katsomatta taakse.

 

Ero?

 

[QUOTE="vieras";28638424]ettei käy huonosti

anneliauer.com

.[/QUOTE]

Täähän on käytännössä suora tunnustus blogin pitäjältä, että Anneli tappoi jukan riidan päätteeksi. Nyt mokasit.

 

Mun aiempi ihmissuhteeni oli hyvin samantyyppinen ja riitelyn malli myös opittu kotoa. Aina riidoissa huusimme kurkkusuorana exän kanssa ja tiuskimme todella ikäviä asioita. Näin ei ollut suhteen alussa, vaan alkuaikoina mies oli hyvin maltillinen riitelijä, mutta epäilemättä väsyi kuuntelemaan mun äksyilyä, joten suhteen loppua kohden oltiin molemmat yhtä ikäviä riitelijöitä.

Mulla on tosta jäähystä samanlaisia ajatuksia, kuin muutamalla aiemmalla kirjoittajalla, että omalla kohtaa toimii tosi huonosti, jos se toinen lähtee tilanteesta pois, koska se saa tunteet kiehumaan entistä enemmän. Eri asia on, jos se toinen ennen lähtöä pystyy selittämään, miksi haluaa hetken rauhaa. Itse olen nykyään oppinut tunnistamaan kun alan kuumeta ihan turhasta ja osaan sanoa, että tiedän nyt äksyileväni typerästä asiasta, anna minulle hetki aikaa rauhoittua niin se menee ohi. Jos puoliso pystyy samaan, niin jäähystä ei jää tunnetta, että puoliso ei halua asiaa ratkaista.

Opin kuitenkin jotain tuosta aiemmasta suhteestani. Ennen kaikkea sen, että syy oli pääosin minussa ja omassa tavassani käsitellä pahaamieltä ja pettymyksiä. Riidellessä hyvin helposti tuntuu, että vika on siinä toisessa ja vaatii paljon myöntää, että vikaa on myös itsessä. Tuon suhteen seurauksena en kuitenkaan missään tapauksessa halunnut uutta samanlaista parisuhdetta, joten olen yrittänyt opetella hillitsemään itseäni ja ennenkaikkea ollut onnekas, koska olen pystynyt alusta asti keskustelemaan nykyisen puolisoni kanssa omista puutteistani riitelijänä. Mieheni tietää, että välillä saatan tehdä ylilyöntejä ja paras tapa estää niiden eskaloituminen on antaa minun äksyillä hetki, huomaan hyvin pian, että käyttäydyn kuin idiootti ja pyydä anteeksi. Jos minulle alkaa väittää vastaan silloin kun olen jostain typerästä asiasta loukkaantunut, nousee aiheesta helposti iso riita pystyyn. Koska mieheni jaksaa olla kärsivällinen silloin harvoin kun syyttä hermostun, huomaan, että nuo kerrat ovat vuosi vuodelta jatkuvasti vähentyneet ja riitelemme mieheni kanssa todella harvoin enää mistään ja nuo harvatkaan riidat eivät johda huutamiseen, vaan erimielisyydet osataan käsitellä suhteellisen asiallisesti.

Koska te olette jo siinä tilanteessa, että huudatte molemmat toisillenne, ei joustoa voi odottaa vain toiselta osapuolelta, joten suosittelisin myös ulkopuolista apua, neuvolasta, seurakunnalta tai yksityiseltä on hyvä paikka aloittaa. Sen lisäksi kannattaa miettiä mitkä ovat niitä asioita, joista riitoja syntyy, ovatko riidan aiheet usein samoja? Miten riita etenee, mitkä ovat ne asiat jotka toisen käytöksessä ärsyttävät, entä mitä itse tekee väärin. Onko mahdollista siinä kohtaa kun huomaa, että alkaa mennä yli, vaikka vain vetää henkeä, odottaa pieni hetki tai ihan vain todeta toiselle, että olen pahoillani äksyilen todella tyhmästä asiasta, anna minun hetki rauhoittua, niin ymmärrän sen itsekin?

 

Tuo ois tosi hyvä juttu tuo aikuisten jäähy-menetelmä. Ei vain toiminut meidän parisuhteessa. Mies ei pysty siihen. Sen on pakko saada ärsyttää ja jankuttaa loppuun saakka, eli nyt ero ainut vaihto ehto enää. Eli jotkut miehet vaan yksinkertaisesti niin lapsellisia ja yksinkertaisia. Itse ehdottanut monia kertoja et puhalletaan peli poikki aina kun näyttää siltä et mopo alkaa karkaa käsistä ja keskustellaa siit asioista kun lapset esim.nukkuu. Mutta ei toimi. Ukko puhuu semmosta paskaa lastenki kuullen et ei tätä käsitä kukaan. Itse kans uskon jo et meille parempi erota ku jatkaa. Ja vanhemmuushan jatkuu eronki jälkeen. Uskon et ollaan parempia vanhempia kun ei saman katon alla asuta.

 

Kannattaa opetella kuuntelemaan.