Mikään ei kiinnosta!

[ero edessä?]

Hei,
aika paljon vastaavia juttuja on täällä ollut, mutta aloitan kuitenkin uuden.
Yli 10 vuotta yhteiseloa takana, on ollut ihanaa ja välillä tietenkin vaikeaa. Ongelmia aiheuttaneet joskus pitkät välimatkat, joskus se, ettei mies ole kovinkaan avoin. Meillä on sujunut seksi aina hyvin.
Kuluneen syksyn aikana miehestä on tullut välinpitämätön, suuttuu herkästi (jonka jälkeen murjottaa) eikä jaksa puhua asioista.Stressiä hänellä on. Hyvät hetket ovat olleet harvassa. Viimeisen kuukauden aikana 2 kertaa seksiä - sujui kuten ennenkin. Aikaisemman kaltaista halailua hän tekee vain unissaan/unenpöpperössä.
Olen tehnyt selväksi, etteivät minun tunteeni ole muuttuneet ja että kaipaan läheisyyttä (olemme aina halailleet paljon). Vastaukseksi olen saanut ""mulla on nyt vaikeeta"" ja viimeksi ""mua ei nyt vaan kiinnosta mikään"". Olen myös kysynyt, onko toista naista - kielsi. Kuitenkin päässä pyörii ajatukset siitä.
Onko hän sairastunut masennukseen, jos mikään ei kerran kiinnosta? Olen itse kovin huolestuva ja stressaantuva, en tiedä, miten tällaisessa tilanteessa jaksaa olla. Odottaako kärsivällisesti hänen avautumistaan ja parempia aikoja vai ottaako ero puheeksi?

 

[peltsi]

mun mielestä toi kiinnostaa juurikin toiselta naiselta.

 

[peltsi]

kiinnostaa = kuulostaa

 

[ESKO]

Minkä takia kaikki naiset aina parisuhdeongelmissa valittavat, että kaikki on huonosti koska mies ei ole tarpeeksi avoin??

Mikä se on että odotetaan aina toisen avautumista...kuin korppikotka kytätään toista ja kaarrellaan hänen asioitten ympärillä.
Minusta nähden naisten suurin ongelma on se, että eivät itse osaa olla avoimia ja omia itsejään, ellei joku muu ole ensin.

 

[samma här]

Vastauksia en osaa antaa, mutta meillä tilanne on ihan vastaavanlainen. Ukolla on stressiä, perhe & seksielämä kärsii. Sen verran hän on oikeasti kiireinen ettei siinä sivussa kyllä kerkiäisi mitään salarakasta hoitelemaan ilman ettenkö sitä huomaisi -näin ainakin uskon sinisilmäisesti. Sinänsä karmivaa että stressiin auttaa läheisyys ja turvallinen ihmissuhde mutta ilmeiseti miehet eivät sitä osaa siinä tilanteessa hakea. Oliskin hyvä kuulla mielipiteitä joltain stressaantuneilta miehiltä -joilla tuskin on aikaa näillä palstoilla surffailla..
Itse koetan kestää ja aina vain ymmärtää tai toisaalta vokotella ja toivon että vaihe menee mahd. pian ohitse ettei tartteisi liittoa moisen takia rikkoa. Onhan meillä vaikeita aikoja itse kullakin.

 

[up]

up

 

[alkuper.]

Kiitoksia vastauksista, kiva kuulla, et jollakin muullakin on samanlainen tilanne. Mun hermot ei vaan meinaa kestää odottelua - kuukausi ihmettelyä, miksei kiinnosta halata muusta puhumattakaan, tuntuu erittäin pitkältä. Lisäks olen itse taipuvainen ottamaan toisen käyttäytymisestä mallia eli jos toinen ei halua olla lähellä niin en sitten MINÄ ainakaan... PItänee vielä kysyä tiukemmin siitä toisesta naisesta, meillä on sellainen tilanne, että miehellä olis siihen erittäinkin hyvä mahdollisuus. No, ei kai maailma eroon kaadu, mutta helvetin vaikeeksi se elämän tekis!

 

[minäkin]

Myös meillä täysin sama tilanne, paitsi ettei seksiä ole viimeisen vuoden aikana ollut kuin alle kymmenen kertaa, ja nekin kaikki yhtä kännipanoa lukuunottamatta minun aloitteestani.

Minäkään en ole mitään suoria vastauksia saanut, paitsi että toista naista ei kuulemma ole kuvioissa. Joskus mies tiuskaisee, että ei kiinnosta, koska valitan ja mäkätän koko ajan. En sitten tiedä kuinka hellävaroen miehiä tulisi käsitellä, jotta eivät loukkaantuisi. En näe itseäni todellakaan minään pirttihirmuna, mies tuntuu kaipaavan esim. kodin puhtautta enemmän kuin minä, mutta on ilmeisesti sitä mieltä että hänen ei tarvitse sen eteen tehdä mitään. Jos kerran päivässä snon miehelle, että voitko viedä nuo sukkais likapyykkikoriin, niin se tulkitaan heti arvostelemiseksi. Samoin, jos valitan, että eikö sieltä telkkarista taaskaan tuu mitään katottavaa, hän kokee, että syytän häntä asiasta, mikä on minusta täysin järjetön ajatus.

Ja yksi asia, joka minua seksittömyyden lisäksi epäilyttää noissa uskollisuuspuheissa, on se, että mies ei ole nykyisin ollenkaan mustasukkainen tai kiinnostunut elämästäni. Ennen halusi tietää kenen kanssa lähden ulos ja mihin mennään, nykyisin kun sanon meneväni viikonloppuna johonkin, hän on hiljaa tai tuhahtaa vain, että aha. Kavereitani/sukulaisiani mies ei halua tavata ollenkaan.

 

[alkuper.]

Jaahas, tää tuntuu olevan yleisempää kuin uskoiskaan...Teillä tilanne on ollut siis pitempään sama? Meillä sama juttu, en oo mikään nalkuttaja, mies saa mennä kavereiden kanssa jne. ja minä menen sitten omieni, toki yhdessä käydään myös (paljon yhteisiä kavereita). Nyt olen sitten ottanut sen linjan, ettei muakaan jaksa kiinnostaa (vaikka kiinnostaakin), puhelimessa sanon tasan tarkkaan vaan asian (ollaan viikot eri paikkakunnilla, sekin vielä...) Toivottavasti v-loppuna saadaan juteltua (voi olla vaan sukulaisvierailulla vähän vaikeeta). Ei muuten, mutta työkin alkaa jo kärsiä, kun keskittyminen on sitä mitä se on. Jos on mies masentunut, hoitoo tarvitsenkin kohta minä (mutta niin se kai usein meneekin). Hyvää jatkoa sinulle Minäkin!