Mikään ei kiinnosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Noo";29117593]on mies, kestää paremmin hölmöilyä ja melua. Mies on ok, oikeastaan ainoa hyvä asia elämässä.[/QUOTE]

Kiva että mies on mukava. :)
Joskus lapsia sietää paremmin, kun ottaa vaikka välillä ihan tietoisesti lapsen ja juttelee sille ja tekee jotain yhdessä.
 
Mitä syöt? Syötkö monipuolista, terveellistä, aitoa ruokaa? Paljon kasviksia, erilaisia? Syötkö riittävästi rasvoja?

En varmaan syö kunnolla. En jaksa nähdä vaivaa, ruoka ei oikein maistu miltään joten sama se mitä pahvia pureskelen. En näe enkä maista mitään eroa syönkö Saarioisten valmispitsaa vai tuoreita vihanneksia ja hyvää pihviä. Pitäisi syödä paremmin, tiedän. Se on taas jaksamiskysymys, mikroruuat on paljon helpompia.
 
[QUOTE="vieras";29117735]olet masentunut selvästi. Mene lääkäriin, aloita lääkitys ja mahdollisesti terapia. Jaksamista.[/QUOTE]

Monesti miettinyt mitä/miten terapia auttaa jos ei jaksa?
 
[QUOTE="ap";29117676]En varmaan syö kunnolla. En jaksa nähdä vaivaa, ruoka ei oikein maistu miltään joten sama se mitä pahvia pureskelen. En näe enkä maista mitään eroa syönkö Saarioisten valmispitsaa vai tuoreita vihanneksia ja hyvää pihviä. Pitäisi syödä paremmin, tiedän. Se on taas jaksamiskysymys, mikroruuat on paljon helpompia.[/QUOTE]

mielenkiinnosta kysyn, oletko joskus jaksanut syödä kunnolla? kun kerroit että olet liikkunut ennen enemmän. itselläni ainoat mitä jaksan ja viitsin tehdä on kävely ja syön kyllä yleensä monipuolisesti (mulla on nuorena ollut anemia ja se oli niin hirveä kokemus että opin syömään hyvin vaikkei aina huvittaisi, koska tiedän että anemiasta saa niin kauhean väsymyksen ettei muuta tee kuin vrk putkeen nukkuisi eikä edelleenkään tunnu yhtään levähtäneeltä, ei ollut kivaa). mutta nekään ei sinänsä "tunnu" miltään. tavallaan olisi ihan sama teenkö niin.

välillä on olo kuin siinä laulussa, jossa kerrottiin miehestä joka eli kuten yleensä ihmisen odotetaan ja edellytetään elävän, siis teki kaiken tavan vuoksi.
 
Mullekin tuli mieleen kilpirauhasen vajaatoiminta, tsekatkaapa noi oireet. Mut muistakaa et diagnoosin saaminen ei oo helppoo, sul saattaa olla se vaiks arvot olis viitearvojen sisäpuolella. mÄ oon taistellu kaks vuotta ja nyt menossa spesialistille ku ei täs olos oo vaan mitään järkee..en oo masentunu!! Kattokaa lisämunuaisen uupumus myös.

http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/
 
[QUOTE="jep";29118176]mielenkiinnosta kysyn, oletko joskus jaksanut syödä kunnolla? kun kerroit että olet liikkunut ennen enemmän. itselläni ainoat mitä jaksan ja viitsin tehdä on kävely ja syön kyllä yleensä monipuolisesti (mulla on nuorena ollut anemia ja se oli niin hirveä kokemus että opin syömään hyvin vaikkei aina huvittaisi, koska tiedän että anemiasta saa niin kauhean väsymyksen ettei muuta tee kuin vrk putkeen nukkuisi eikä edelleenkään tunnu yhtään levähtäneeltä, ei ollut kivaa). mutta nekään ei sinänsä "tunnu" miltään. tavallaan olisi ihan sama teenkö niin.

välillä on olo kuin siinä laulussa, jossa kerrottiin miehestä joka eli kuten yleensä ihmisen odotetaan ja edellytetään elävän, siis teki kaiken tavan vuoksi.[/QUOTE]

Kyllä olen syönyt ennen paremmin ja muutenkin pitänyt itsestäni parempaa huolta. Tämä saamattomuus on nyt ollut viimeiset pari vuotta.

Mullakin oli nuorena anemia, muistan sen väsymyksen. Se ei kuitenkaan ollut tälläistä. Kaipa menen lääkärille ja pyydän tutkimaan, mikä mua vaivaa. Tämmöinen elämä ei ole mistään kotoisin.
 
[QUOTE="mammeli";29117378]Voi että jos mulla ei olis perhettä ja olisin työtön keksisin kaikkea kivaa! Harrastaisin, kävisin kuntosalilla, matkustelisin ja teksisin kaikkea kivaa mitä perheellisenä en voi! En olisi hetkeäkään kotona, kävisin varmaan aina ravintolassa syömässäkin. Nauti tuosta vapaudesta![/QUOTE]

Et taida olla koskaan ollut työtön...
 
[QUOTE="mammeli";29117378]Voi että jos mulla ei olis perhettä ja olisin työtön keksisin kaikkea kivaa! Harrastaisin, kävisin kuntosalilla, matkustelisin ja teksisin kaikkea kivaa mitä perheellisenä en voi! En olisi hetkeäkään kotona, kävisin varmaan aina ravintolassa syömässäkin. Nauti tuosta vapaudesta![/QUOTE]Työttömänä kävisit aina ravintolassa syömässä?
 
Jep, tuota mäkin sain aina kuulla sinkkuopiskelijana ollessa: "jos mä asuisin yksin en koskaan kokkais mitään, jotain pientä söisin vain, tai jossain hesessä, säästäis paljon rahaa! Miks sä kaksiossa asut, eikö se yksiö riittäis yhdelle ihmiselle, tulee paljon halvemmaks." Eiköhän se kotiruoka tule halvemmaksi. Joskus ollut työttömänä yksiössä ja meinas seinät kaatua päälle.
 
Ootteko huomanneet että kun ikää tulee vuosi vuodelta lisää niin moniin asioihin katoaa kokonaan mielenkiinto eikä mikään kiinnosta, vanheneminen teettää ihmisen tylsäksi ja tosikoksi ja katkeraksi, sitä vaan kuluttaa aikaa ja odottaa kuolemaa.
 
Sama vika. Mikään ei huvita, ei kiinnosta enkä jaksa innostua mistään. Töissä ihan ok, muttauseimmuten tytökin nykyään kyllästyttää, välillä siellä parempia hetkiä. Kotona sen sijaan vaan väsyttää, makaan sohvalla kunnespääsen nukkumaan. Ei huvita harrastaa koska mikään ei innosta. En tunne oloani epätoivoiseksi tai masentuneeksi enkä halua kuolla. Kyllästyttää vaan tämä kiinnostuksen puute. Olenko mä vaan tällainen vai mikä mua vaivaa?
 
Nämä on kokeiltu:
Jalkapallo
Golf
Lumilautailu alpeilla
kilpatanssi
Laskuvarjohyppy
Alamäki ajo
Paniikkihäiriö
Maastohiihto
Asuminen ulkomailla
Surffaaminen
Maraton
maantiepyöräily
Jääkiekko
Sali
Crossfit
jnejne

Välillä ihmistä vaan vituttaa niin että horisontti heiluu vaikka laji ois mikä. Mikään ei tunnu miltään. Sitä vaan on. Totta munassa alkaa puolison naamaki vituttamaan jossain vaiheessa ja lasten rääkyminen ottaa päähän. Se kuuluu elämään, get used to it.
 
samalla linjalla ei kiinnosta mikään. ihmiset ollaan kehnoja rakastamaan toinen toisiaan, ei kukaan varmaan oikeasti rakasta toinen toistaan, ollaan vaan toistemme kanssa koska "hyötyy" jotenkin toisesta/palveluista.

ainoa joka rakastaa meitä on ihmiseksi tullut jumala eli jeesus kristus. ja ihmisen ilo lähtee tästä jos pääsee sisälle uskoon, jonka jumala lahjoittaa kaikille, joille vain kelpaa tämä jeesuksen valmistama pelastus. koskapa ihminen on luotu suhteeseen jumalan kanssa.

jos asetamme muita asioita elämässämme tärkeämmiksi kuin suhde elävävään jumalaan, niin päädymme masennukseen ja pettymykseen. loppujen lopuksi, ei ne tuota iloa, eikä sitä rauhaa mitä tarvitsemme. ja vain koska jeesus rakastaa meitä, me kykenemme rakastamaan muita ja sitä kautta jopa tuottamaan iloa ehkä jo tässä elämässä lähimmäisillemme.
 
Ei Jumala tai usko Häneen ole mikään onnellisuusnappula. Jokaisen ihmisen elämässä tulee joskus eteen vaiheita, jolloin vain tajuaa sen rajallisuuden, mitä tämä elämä pystyy tarjoamaan. Tuonpuoleisesta ei uskovallakaan ole sen kummempaa tietoa, ehkä vain häivähdys, jostain paremmasta, mutta se ei aina jaksa kirkastaa pilvistä päivää. Arjen tylsyys on vain kestettävä ja sen takia lapsetkin olisi hyvä kasvattaa siihen, ettei aina ole päällä jokin happening, josta saa kuin automaatista iloa ja virtaa elämään. Ison joen virtaus on kuin elämä itse, välillä et edes huomaa, että se virtaa, välillä on kohtia, joissa virtaus on kova jne., mutta jokatapauksessa virta vie eteenpäin tuntuu miltä tuntuu tai näyttää miltä näyttää.
 
Oisko kavereiden puute? Minulla sama tilanne, perhe ja työ mutta olo on tosi kyyninen. Tajusin että työssä minua aliarvioidaan ja kavereiden puute aiheuttaa tietynlaista yksinkertaisuutta elämään, sillä kaikki mitä tapahtuu pyörii työn ja perheen ympärillä. Jos olisi edes joskus joku kaveri joka soittaisi huoltsikalle kahville ja kertomaan päivän kuulumisia. Se on todella iloinen asia.
 

Similar threads

Yhteistyössä