Mikä yksinhuoltajanaisia vaivaa

[Kysymsys]

Miksi ns kunnolliset yhärit olette tehneet lapsia jollekin paskalle exälle? Kun kunnon sinkkumiehiäkin on tarjolla.

 

[Blue]

Vähän taustaa: olen noin 30-vuotias, kohtuullisen hyvässä asemassa oleva mies ja olen ollut sinkkuna viimeiset pari vuotta. Lapsia ei ole.

Tässä iässä aika iso osa naisista alkaa olemaan jo lapsellisia, eli ero on tullut ja on päädytty yksinhuoltajiksi. Olen tässä viimeisen vuoden parin aikana deittaillut jonkun verran näitä yksinhuoltajia ja olen havainnut, että kaikissa on samat piirteet:
- exä on puheiden mukaan poikkeuksetta kusipää, ei väliä onko hän lääkäri vai automaalaaja, mutta täysi mulkku se on. Sinänsä jännä että siitä naisesta ei koskaan tunnu löytyvän vikaa, mutta miehestä löytyy senkin edestä. Ei siinä muuta, mutta yleensä tarinassa on kaksi puolta ja näissä yh-jutuissa mies on se joka kärsii eron jälkeen aika paljon. Mulla loppuu kiinnostus heti kun nainen alkaa täysillä haukkumaan sitä eksää, parempi olisi vain antaa entisten olla eikä katkeroitua.
- kun tavataan, niin heti pitäisi alkaa olemaan vakavasti. Kyllä mua oikeasti alkaa ahdistamaan jos jollain kolmannella tapaamisella aletaan vihjailemaan jo yhteenmuutosta. Ei kiitti
- epätoivo on kova. Ei siinä muuta, mutta ei ehkä heti kannata antaa, siitä saa aika huorahtavan vaikutelman ja kiinnostus loppuu. Monesti kun juttelee pienessä humalassa olevien yh-äitien kanssa, niin tulee mieleen että tuolle kelpaisi kuka vain, kunhan saisi vain kumppanin.
- valehtelu on yleistä. Yh-mammat tuntuu puhuvan paljon paskaa tai jättävät jotain kertomatta. Tätä on aika vaikea selittää mutta usein kun yh:n juttuja kuuntelee, niin tulee tunne että totuutta ei kerrota. Yleensä nämä liittyy talousasioihin tai muihin, ei mua oikeasti kiinnosta onko se nainen rikas vai köyhä, joten niistä asioista ei kannata liioitella vaan kertoa totuudenmukaisesti.

Ilmeisesti sitä on tullut vain aika varovaiseksi noiden naisten kanssa, mutta tällaisia ajatuksia on vain tullut mieleen. Olisi kiva löytää normaali nainen, oli sillä lapsia tai ei.

Jostain syystä sä vedät puoleesi epätoivoisia roikkujia, mutta sehän ei toki sun syysi ole vaan niiden naisten..

 

[yhyh]

Millälailla toi ap eroaa varattujen ukkojen vikinästä, kuinka kotona on kurjaa..vaimo pihtaa ja suhdehan on vaan enää paperilla...

Ja entäs sitten nää miehet' jotka luulee yh;n olevan "helppo nakki"? Kyllä olis välillä jonoksi asti miehiä tulossa oven taakse. Taitaa olla ihmeellistä, kun se epätoivonen yh ei soitakkaan perään, pyydä käymään, halua suhdetta. Miksi ei ukot voi jättää rauhaan?

 

[yhyh]

Miksi ns kunnolliset yhärit olette tehneet lapsia jollekin paskalle exälle? Kun kunnon sinkkumiehiäkin on tarjolla.

Miksi ns.kunnolliset miehet ovat ottaneet sen huonon vaimon, jonka kanssa avioliitto on vaan näytelmää...

 

[Non compos mentis]

Miksi ns kunnolliset yhärit olette tehneet lapsia jollekin paskalle exälle? Kun kunnon sinkkumiehiäkin on tarjolla.

Eihän se ero tarkoita, että jomman kumman tai molempien täytyy olla jotenkin paskoja ihmisiä.

 

[huih]

Mikä vika sussa ap on, kun tohon ikään ei ole vielä lapsiakaan tehty?

 

[Yh-äiti täälläkin.]

Vähän taustaa: olen noin 30-vuotias, kohtuullisen hyvässä asemassa oleva mies ja olen ollut sinkkuna viimeiset pari vuotta. Lapsia ei ole.

Tässä iässä aika iso osa naisista alkaa olemaan jo lapsellisia, eli ero on tullut ja on päädytty yksinhuoltajiksi. Olen tässä viimeisen vuoden parin aikana deittaillut jonkun verran näitä yksinhuoltajia ja olen havainnut, että kaikissa on samat piirteet:
- exä on puheiden mukaan poikkeuksetta kusipää, ei väliä onko hän lääkäri vai automaalaaja, mutta täysi mulkku se on. Sinänsä jännä että siitä naisesta ei koskaan tunnu löytyvän vikaa, mutta miehestä löytyy senkin edestä. Ei siinä muuta, mutta yleensä tarinassa on kaksi puolta ja näissä yh-jutuissa mies on se joka kärsii eron jälkeen aika paljon. Mulla loppuu kiinnostus heti kun nainen alkaa täysillä haukkumaan sitä eksää, parempi olisi vain antaa entisten olla eikä katkeroitua.
- kun tavataan, niin heti pitäisi alkaa olemaan vakavasti. Kyllä mua oikeasti alkaa ahdistamaan jos jollain kolmannella tapaamisella aletaan vihjailemaan jo yhteenmuutosta. Ei kiitti
- epätoivo on kova. Ei siinä muuta, mutta ei ehkä heti kannata antaa, siitä saa aika huorahtavan vaikutelman ja kiinnostus loppuu. Monesti kun juttelee pienessä humalassa olevien yh-äitien kanssa, niin tulee mieleen että tuolle kelpaisi kuka vain, kunhan saisi vain kumppanin.
- valehtelu on yleistä. Yh-mammat tuntuu puhuvan paljon paskaa tai jättävät jotain kertomatta. Tätä on aika vaikea selittää mutta usein kun yh:n juttuja kuuntelee, niin tulee tunne että totuutta ei kerrota. Yleensä nämä liittyy talousasioihin tai muihin, ei mua oikeasti kiinnosta onko se nainen rikas vai köyhä, joten niistä asioista ei kannata liioitella vaan kertoa totuudenmukaisesti.

Ilmeisesti sitä on tullut vain aika varovaiseksi noiden naisten kanssa, mutta tällaisia ajatuksia on vain tullut mieleen. Olisi kiva löytää normaali nainen, oli sillä lapsia tai ei.

Hmm. Kyllähän noin varmaankin monen kohdalla on. Mutta monen kohdalla niin ei myöskään ole. Esimerkiksi mun. Koska itselläni tosiaan lapsia on, tulee puhe exästäkin jossain vaiheessa ikään kuin luonnollisesti. Mulla ei ole kuitenkaan tapana haukkua entistä miestäni katsos kun eihän sitä pidä haukkua, jos on kerran aiemmin kelvannutkin. Eroon johtaneista syistä (joita löytyy yhtä lailla meistä molemmista) voin kysyttäessä puhua, ja tarvittaessa muistakin asioista, mutta en mä lasteni isää lähde potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle haukkumaan. Mä en kokisi että antaisin tälle uudelle kumppaniehdokkaalle kovin hyvää kuvaa itsestäni; muutenkaan nuo exien haukkumisjutut ei vain ole mun mielestä tarpeellisia. Huonoja puolia löytyy meistä kaikista, ja useimmiten eroon johtaneet syytkin löytyy ihan molemmista.

Mä en myöskään halua heti kiinnostavan tyypin tavattuani sitoutua tai alkaa olemaan vakavasti, kuten ap asian ilmaisit. En kuitenkaan halua antaa itsestäni sellaistakaan kuvaa, että pätkääkään ei kiinnosta, eli osoitan kiinnostukseni - kuitenkin jättäen reilusti tilaa toiselle. Minun mielestäni kaikki tapahtuu ajan myötä, myös se, kun "aletaan olemaan vakavasti". Ihan heti ei minusta sellaiseen ole. Valitettavasti kohdalleni on sattunut yksi tällainen tyyppi, joka jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen kuvitteli, että me seurustelemme ja olemme pian muuttamassa yhteenkin. Tuo karkoitti minut aika nopeaa.

Mä en tiedä muista, mutta en ainakaan itseäni kutsuisi epätoivoiseksi. Totta kai minäkin kaipaan toista ihmistä ja toisen ihmisen läheisyyttä (kuten meistä jokainen), mutta esimerkiksi sanat "epätoivoinen" tai "miehen kipeä" eivät ole omiaan kuvailemaan minua. Minä haluan tutustua ihmiseen kunnolla ennen sänkyyn hyppäämistä. Haluan, että tunteita (muitakin kuin halua tai intohimoa) kummallakin on. Valitettavasti törmään lähes poikkeuksetta tyyppeihin, jotka olettavat, että levitän niille jalkani lähes saman tien - ja sitten suuttuvat, kun en näin tee. Sen jälkeen olen pihtari, jonka seura ei voisi vähempää kiinnostaa. Parempi kuitenkin niin, kuin että heittäytyisin jokamiehen patjaksi. Arvostan näet itseäni sen verran, etten sellaiseen rupea.

Minunkin mielestä varallisuusasiat on oikeastaan se ja sama. Raha-asioita en yleensä ota puheeksi heti alussa, mutta mikäli toinen niistä haluaa keskustella, niin toki keskustelen. Tuolloin kerron avoimesti, mikä oma taloudellinen tilanteeni on. Jos joku nyt onkin vähän vähävaraisempi, niin miksi siitä pitäisi valehdella? Tai miksi ylipäätänsä valehdella mistään muustakaan? Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin ilmi, ja sitten ei kuvainnollisessa mielessä hyvä heilu, sillä kukapa tykkää valehtelijoista?

Tosin mun mielestä ihmisillä on ihan kummallisia oletuksia yh-äideistä. Siis että kaikki on niin epätoivoisia että persettä jaellaan kelle vain, kunhan nyt patukkaa sattuisi tulemaan. Tai että yh-äidit on järkiään köyhimyksiä, joilla ei ole varaa yhtään mihinkään. Tai että juuri yh-äidit jättäisivät paljon asioita kertomatta tai muuten vain valehtelisivat. Meihinkin mahtuu monenlaista kengänkuluttajaa, sekin pitäisi muistaa.

 

[yyhoo]

Miksi ns kunnolliset yhärit olette tehneet lapsia jollekin paskalle exälle? Kun kunnon sinkkumiehiäkin on tarjolla.

No, niin minäkin ensin luulin, kunnes narsku paljasti kyntensä... Ja yritin vielä olla tuo "kunnollinen puoliso" ja kestää, ymmärtää, uskoa ja toivoa, mutta sitten, kun alkoi olla hengestä kysymys oli pakko luovuttaa... Eikä täällä ei ainakaan tuo tarjonta kunnon miehistä kovin laajaa ole ja parhaat viedään päältä heti... Mutta eipä sillä - mä en aio sekaantua enää yhteenkään kaksilahkeiseen, vaikka ihme tapahtuiskin ja ex joskus jättäiskin rauhaan! Mä opin kerrasta! :snotty:

 

["vieras"]

Miksi ns kunnolliset yhärit olette tehneet lapsia jollekin paskalle exälle? Kun kunnon sinkkumiehiäkin on tarjolla.

Mun exäni on lapsilleni todella hyvä isä ja muutenkin hyvä ihminen, vaikka meidän suhteemme ei enää pidemmälle kantanutkaan. Paskaa miestä en olisi ottanutkaan, saati että hänen kanssa lapsia olisin alkanut tekemään... sillä mitäs paskalla, kun ei ole peltoakaan. Näin meillä.