V
vierailija
Vieras
Tässä ei ole mitään henk.koht. tilannetta taustalla, tai mitään tilannetta, vaan ryhdyin näin yleisesti pohtimaan. Kun usein kuulee, että kiusaamistilannetta selvitellessä kiusaajan vanhemmat eivät "hyväksy totuutta" vaan puolustelevat omaa lastaan varauksetta. Tämä on tietysti ensireaktiona ihan ymmärrettävä ja hyväkin, että joku kuuntelee tarinan sen kiusaajan näkökulmasta, mutta sitä en ymmärrä miten joku vanhempi kieltäytyy täysin hyväksymästä sitä vaihtoehtoa että oma lapsi olisi toiminut väärin. Mitä tällaisessa sokeudessa voi olla taustalla? Kun jos se lapsi nyt kuitenkin sittenkin on toiminut väärin, niin onhan se nyt sen lapsen etu että vanhemmat puuttuu ja tukee ja auttaa vähän paremmille urille, kiusaajaKIN tarvitsee apua.
Tarkoitan nyt sellaisia muuten kasvatustehtäväänsä orientoituneita yksilöitä, sitten tietysti jos lapsi on muutenkin jätetty kasvamaan yksin niin silloin ei voi odottaa että tämäkään kiinnostaisi.
Tarkoitan nyt sellaisia muuten kasvatustehtäväänsä orientoituneita yksilöitä, sitten tietysti jos lapsi on muutenkin jätetty kasvamaan yksin niin silloin ei voi odottaa että tämäkään kiinnostaisi.