Mikä uskonnoissa on niin kamalaa ettei niille voi lapset altistua edes hitusen?

[yksi näkökulma aiheeseen]

Omasta mielestäni uskontojen opetusta pitäisi taas karsia huomattavasti. Yleissivistyksen takia voisi kummallakin peruskouluasteella opettaa maailmanuskonnoista muutaman jakson verran. Lukiossa sitten voisi valita muutaman (mieluiten yhden) pakollisen kurssin lisäksi syventäviä kursseja jos aihe kiinnostaa ja jos koululla on sellaisiin resursseja.

Miksi?

 

[Govalon]

Miksi?

Koska suurimmista uskonnoista on yleissivistyksen vuoksi ihan hyvä tietää jonkin verran. Siihen riittää mainiosti, että niitä opiskellaan sen muutaman jakson verran. Mieluiten opetus tulisi myös painottaa kouluasteen loppupäähän, jotta uskontoa ilmiöinä osaa käsitellä paremmin. Eli siis 5 ja kuudennella luokalla kummallakin 1 jakso uskontoa. Yläasteella 9 luokalla 1 tai 2 jaksoa. Lukiossa 1 jakso ja enemmän saa valita valinnaiseksi jos haluaa. En näe miksi uskontoon pitäisi käyttää enemmän aikaa. Ehkä jonain päivänä uskonnon opetus voidaan sisällyttää kokonaan historian tunteihin. Tämä siis siinä vaiheessa kun uskonnon merkitys ihmisten elämään on tarpeeksi laskenut.

 

[Data]

Omasta mielestäni uskontojen opetusta pitäisi taas karsia huomattavasti. Yleissivistyksen takia voisi kummallakin peruskouluasteella opettaa maailmanuskonnoista muutaman jakson verran. Lukiossa sitten voisi valita muutaman (mieluiten yhden) pakollisen kurssin lisäksi syventäviä kursseja jos aihe kiinnostaa ja jos koululla on sellaisiin resursseja.

Silloin filosofia ja etiikka jäisi vähemmälle ellei niitä otettaisi erilleen.

 

[yksi näkökulma aiheeseen]

Koska suurimmista uskonnoista on yleissivistyksen vuoksi ihan hyvä tietää jonkin verran. Siihen riittää mainiosti, että niitä opiskellaan sen muutaman jakson verran. Mieluiten opetus tulisi myös painottaa kouluasteen loppupäähän, jotta uskontoa ilmiöinä osaa käsitellä paremmin. Eli siis 5 ja kuudennella luokalla kummallakin 1 jakso uskontoa. Yläasteella 9 luokalla 1 tai 2 jaksoa. Lukiossa 1 jakso ja enemmän saa valita valinnaiseksi jos haluaa. En näe miksi uskontoon pitäisi käyttää enemmän aikaa. Ehkä jonain päivänä uskonnon opetus voidaan sisällyttää kokonaan historian tunteihin. Tämä siis siinä vaiheessa kun uskonnon merkitys ihmisten elämään on tarpeeksi laskenut.

Mielenkiintoinen mielipide. Mihin perustuu uskosi,että uskonnon merkitys vähenee ihmisillä? Mistä ihmiset ammentavat toivoa esim. oman lapsen kuoleman kohdatessa?

 

[Millenia]

Silloin filosofia ja etiikka jäisi vähemmälle ellei niitä otettaisi erilleen.

Minusta filosofiaa ja etiikkaa opetetaan hyvin vähän uskonnontunneilla. Kannattaisin kyllä ehdottomasti kahden aineen luomista, jotka todellakin olisivat etiikka ja yhteiskunta. Näitä raapaistaan vähän uskonnon/et:n ja historian kyljessä, mutta huonosti. Tarvetta olisi. En tiedä mitä ET:n tunneilla tällä hetkellä opetetaan, mutta oma kokemus niistä ei ollut hirveän hyödyllinen, ET tai etiikka, ihan sama, jos se ET muovataan sitten sen mukaiseksi.

Eettisiä, kiperiä kysymyksiä ja sellaista filosofian ja psykologian alkeita (keskittyen käytäntöön eikä hienonnimisten herrojen hienojen teorioiden ulkoaopetteluun) samassa paketissa tekisi kaikille hyvää. Samaan syssyyn voidaan opettaa myös mm. mediakritiikkiä.

Yhteiskuntaoppia on kouluissa todella vähän ja se ei keskity ollenkaan käytännön asioihin. Yhteiskunnan tuet, sopimusten teko, työelämä ym. on täyttä hepreaa nuorille. Samalla voitaisiin toki myös opettaa yhteiskuntarakennetta.

Uskonnon aineena voi poistaa kokonaan, sen historiaa voidaan käydä historiantunneilla ja filosofiaa etiikan (ja myöhemmin filosofian tunneilla).

 

[Govalon]

Silloin filosofia ja etiikka jäisi vähemmälle ellei niitä otettaisi erilleen.

Säästyneitä tunteja voisi siis jakaa uudelleen vaikka esim muutamaan kaikille pakolliseen ET kurssiin.

 

[Govalon]

Mielenkiintoinen mielipide. Mihin perustuu uskosi,että uskonnon merkitys vähenee ihmisillä? Mistä ihmiset ammentavat toivoa esim. oman lapsen kuoleman kohdatessa?

Se perustuu tilastoihin. Kehittyneissä maissa poikkeuksetta uskonnottomien suhteellinen osuus on jatkuvassa kasvussa.

Suruun ammennetaan toivoa milloin mistäkin. Kaikilla on omat keinonsa. Uskonnoton tuskin hakee sitä uskonnosta.

 

[Isämies]

Minusta filosofiaa ja etiikkaa opetetaan hyvin vähän uskonnontunneilla. Kannattaisin kyllä ehdottomasti kahden aineen luomista, jotka todellakin olisivat etiikka ja yhteiskunta. Näitä raapaistaan vähän uskonnon/et:n ja historian kyljessä, mutta huonosti. Tarvetta olisi. En tiedä mitä ET:n tunneilla tällä hetkellä opetetaan, mutta oma kokemus niistä ei ollut hirveän hyödyllinen, ET tai etiikka, ihan sama, jos se ET muovataan sitten sen mukaiseksi.

Eettisiä, kiperiä kysymyksiä ja sellaista filosofian ja psykologian alkeita (keskittyen käytäntöön eikä hienonnimisten herrojen hienojen teorioiden ulkoaopetteluun) samassa paketissa tekisi kaikille hyvää. Samaan syssyyn voidaan opettaa myös mm. mediakritiikkiä.

Yhteiskuntaoppia on kouluissa todella vähän ja se ei keskity ollenkaan käytännön asioihin. Yhteiskunnan tuet, sopimusten teko, työelämä ym. on täyttä hepreaa nuorille. Samalla voitaisiin toki myös opettaa yhteiskuntarakennetta.

Uskonnon aineena voi poistaa kokonaan, sen historiaa voidaan käydä historiantunneilla ja filosofiaa etiikan (ja myöhemmin filosofian tunneilla).

Asiaa, voin allekirjoittaa oikeastaan kaiken tuon yllä mainitun. Mediakritiikin, sopimusoikeuden ja työelämätiedon rinnalle toisin vielä jonkinlaisen henkilökohtaisen taloudenpidon johdantokurssin. Nk. pikavippifirmojen (taannoinen) menestys kertoo karua kieltään peruskoulun läpäisseiden ihmisten taloudenhallintataidoista.

 

[yks näkökulma aiheeseen]

Se perustuu tilastoihin. Kehittyneissä maissa poikkeuksetta uskonnottomien suhteellinen osuus on jatkuvassa kasvussa.

Suruun ammennetaan toivoa milloin mistäkin. Kaikilla on omat keinonsa. Uskonnoton tuskin hakee sitä uskonnosta.

mua oikeesti kiinnostaa, mistä ammennetaan toivoa, jos ei uskota mihinkään todella rankan paikan tullen oman kuoleman lähestyessä tai vaikka esim. lapsen kuoleman äärellä? Mun kokemus täällä jälkiateistisessa valtiossa eläessä on se, että suurin osa kohtaamistani ihmisistä tuossa tilanteessa alkavat etsiä toivoa joka ylettää tään elämän toiselle puolelle.

 

[Data]

Minusta filosofiaa ja etiikkaa opetetaan hyvin vähän uskonnontunneilla. Kannattaisin kyllä ehdottomasti kahden aineen luomista, jotka todellakin olisivat etiikka ja yhteiskunta. Näitä raapaistaan vähän uskonnon/et:n ja historian kyljessä, mutta huonosti. Tarvetta olisi. En tiedä mitä ET:n tunneilla tällä hetkellä opetetaan, mutta oma kokemus niistä ei ollut hirveän hyödyllinen, ET tai etiikka, ihan sama, jos se ET muovataan sitten sen mukaiseksi.

Eettisiä, kiperiä kysymyksiä ja sellaista filosofian ja psykologian alkeita (keskittyen käytäntöön eikä hienonnimisten herrojen hienojen teorioiden ulkoaopetteluun) samassa paketissa tekisi kaikille hyvää. Samaan syssyyn voidaan opettaa myös mm. mediakritiikkiä.

Yhteiskuntaoppia on kouluissa todella vähän ja se ei keskity ollenkaan käytännön asioihin. Yhteiskunnan tuet, sopimusten teko, työelämä ym. on täyttä hepreaa nuorille. Samalla voitaisiin toki myös opettaa yhteiskuntarakennetta.

Uskonnon aineena voi poistaa kokonaan, sen historiaa voidaan käydä historiantunneilla ja filosofiaa etiikan (ja myöhemmin filosofian tunneilla).

Peesi tälle.

 

[Govalon]

mua oikeesti kiinnostaa, mistä ammennetaan toivoa, jos ei uskota mihinkään todella rankan paikan tullen oman kuoleman lähestyessä tai vaikka esim. lapsen kuoleman äärellä? Mun kokemus täällä jälkiateistisessa valtiossa eläessä on se, että suurin osa kohtaamistani ihmisistä tuossa tilanteessa alkavat etsiä toivoa joka ylettää tään elämän toiselle puolelle.

Se, että ei usko jumaliin tai yliluonnollisuuksiin ei tarkoita, että ei uskoisi mihinkään. Joku uskoo, että aika parantaa haavat. Toinen uskoo, että tästä mä en tuu koskaan selviimään, mutta niin se elämä vaan jatkuukin taas vaikka suru ei koskaan täysin katoakkaan. En voisi itse ikinä taivuttaa itseäni uskomaan jumaliin. Vaikka millanen suru olisi sydämessä, se ei tee yhdestäkään sadusta sen todempaa kuin se oli ennen surua. En voisi peittää yhtä-äkkiä silmiäni todellisuudelta. Se ei vain toimi niin. Jos ei usko niin ei usko ja se ei siitä muuksi muutu vbaikka kuinka yrittäisi.

 

[yks näkökulma aiheeseen]

Se, että ei usko jumaliin tai yliluonnollisuuksiin ei tarkoita, että ei uskoisi mihinkään. Joku uskoo, että aika parantaa haavat. Toinen uskoo, että tästä mä en tuu koskaan selviimään, mutta niin se elämä vaan jatkuukin taas vaikka suru ei koskaan täysin katoakkaan. En voisi itse ikinä taivuttaa itseäni uskomaan jumaliin. Vaikka millanen suru olisi sydämessä, se ei tee yhdestäkään sadusta sen todempaa kuin se oli ennen surua. En voisi peittää yhtä-äkkiä silmiäni todellisuudelta. Se ei vain toimi niin. Jos ei usko niin ei usko ja se ei siitä muuksi muutu vbaikka kuinka yrittäisi.

kiitos vastauksesta!

 

["vieras"]

mua oikeesti kiinnostaa, mistä ammennetaan toivoa, jos ei uskota mihinkään todella rankan paikan tullen oman kuoleman lähestyessä tai vaikka esim. lapsen kuoleman äärellä? Mun kokemus täällä jälkiateistisessa valtiossa eläessä on se, että suurin osa kohtaamistani ihmisistä tuossa tilanteessa alkavat etsiä toivoa joka ylettää tään elämän toiselle puolelle.

Kohtaloon, sattumaan, elämän jatkumiseen tai luontoon ylipäätään. Miksi voimien hakemisessa pitää aina olla joku naavaparta tai muu hupihahmo?

 

[kepsis]

Minusta filosofiaa ja etiikkaa opetetaan hyvin vähän uskonnontunneilla. Kannattaisin kyllä ehdottomasti kahden aineen luomista, jotka todellakin olisivat etiikka ja yhteiskunta. Näitä raapaistaan vähän uskonnon/et:n ja historian kyljessä, mutta huonosti. Tarvetta olisi. En tiedä mitä ET:n tunneilla tällä hetkellä opetetaan, mutta oma kokemus niistä ei ollut hirveän hyödyllinen, ET tai etiikka, ihan sama, jos se ET muovataan sitten sen mukaiseksi.

Eettisiä, kiperiä kysymyksiä ja sellaista filosofian ja psykologian alkeita (keskittyen käytäntöön eikä hienonnimisten herrojen hienojen teorioiden ulkoaopetteluun) samassa paketissa tekisi kaikille hyvää. Samaan syssyyn voidaan opettaa myös mm. mediakritiikkiä.

Yhteiskuntaoppia on kouluissa todella vähän ja se ei keskity ollenkaan käytännön asioihin. Yhteiskunnan tuet, sopimusten teko, työelämä ym. on täyttä hepreaa nuorille. Samalla voitaisiin toki myös opettaa yhteiskuntarakennetta.

Uskonnon aineena voi poistaa kokonaan, sen historiaa voidaan käydä historiantunneilla ja filosofiaa etiikan (ja myöhemmin filosofian tunneilla).

Täysin samaa mieltä.

Itse aikoinaan entiselle pomolle puhuin, etten tajua sitä miksi elämän alussa oleville nuorille ei opeteta elämisen perustaitoja. Annettaisiin käsitys siitä mitä odottaa.

Kela. Sosiaalitoimisto. Työkkäri. Verotoimisto. Työnhaku. CV jne.

Teroitettaisiin sitä, että jokainen koulutus ja työtodistus on syytä pistää hyvään talteen.

Toki moni noista asioista on "kaukaista" 14-15 kesäisille, mutta ennen peruskoulun päättymistä olisi hyvä tajuta jotain yhteiskunnasta missä elää.

Kerrottaisiin byrokraattisista prosesseista, miksi et vaan saa käteen rahaa tuosta vain silloin kun se tarve sattuu ilmenemään, mitkä on sinun velvollisuuksia ja oikeuksia mitä tulee ihan normaaliin elämiseen.

On aika paljon asioita mitä sinun pitäisi tietää siinä vaiheessa kun lähdet jatko-opiskelemaan, taitoja mitä olisi hyvä olla olemassa jne.

Uskonnon opetus muuten kuin vain tutustumistarkoituksessa maailman uskontoihin, on totaalista ajan hukkaa ja valtion rahojen hukkaamista asioihin mitkä ei liity oikeaan selviämiseen elämässä tai tulevien opiskelujen valmisteluun.

 

[yks näkökulma aiheeseen]

Se, että ei usko jumaliin tai yliluonnollisuuksiin ei tarkoita, että ei uskoisi mihinkään. Joku uskoo, että aika parantaa haavat. Toinen uskoo, että tästä mä en tuu koskaan selviimään, mutta niin se elämä vaan jatkuukin taas vaikka suru ei koskaan täysin katoakkaan. En voisi itse ikinä taivuttaa itseäni uskomaan jumaliin. Vaikka millanen suru olisi sydämessä, se ei tee yhdestäkään sadusta sen todempaa kuin se oli ennen surua. En voisi peittää yhtä-äkkiä silmiäni todellisuudelta. Se ei vain toimi niin. Jos ei usko niin ei usko ja se ei siitä muuksi muutu vbaikka kuinka yrittäisi.

Ihan yleisellä tasolla, haluisin tähän kommentoida, että juuri näin se menee. Tuossa tilanteessa ihminen etsii totuutta ja se "uskomus" joka ei kestä muuttaa muotoaan. Ihminen kaipaa silloin kokemuksellista varmistusta, että se mihin hän uskoo, oikeasti toimii... Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen mahdollisesti vielä kerran kokeilee, että jospa sitenkin olisi jotain johon tarttua tai vaikka olisi ollut vahva usko johonkin ihminen kyseenalaistaa sen, ennen kuin sisimmässään kokee sen toimivan. Ihminen on silloin haavoittuvimmillaan ja mikä on huonoin juttu, jos yhteiskunta on painanut kaiken "uskomisen" taka-alalle, ne kokemukset ja etsinnät tulee ihmiselle yllätyksenä ja silloin on iso riski joutua mm. hyväksikäytetyksi - ihminen kuluttaa suuria summia etsiessään esim. ihmeparantumista. Vertailukohtana on tosiaan kokemukset täällä sen ikäryhmän kanssa, joka on elänyt ennen ateismia ja jotka on syntyneet ateismin ajalla. Uskallan väittää, että uskonnon merkitys ei vähene ihmisten elämässä hyvinvoinnin kasvaessa, vaan se on muuttanut muotoaan.

 

["vieras"]

Täysin samaa mieltä.

Itse aikoinaan entiselle pomolle puhuin, etten tajua sitä miksi elämän alussa oleville nuorille ei opeteta elämisen perustaitoja. Annettaisiin käsitys siitä mitä odottaa.

Kela. Sosiaalitoimisto. Työkkäri. Verotoimisto. Työnhaku. CV jne.

Teroitettaisiin sitä, että jokainen koulutus ja työtodistus on syytä pistää hyvään talteen.

Toki moni noista asioista on "kaukaista" 14-15 kesäisille, mutta ennen peruskoulun päättymistä olisi hyvä tajuta jotain yhteiskunnasta missä elää.

Kerrottaisiin byrokraattisista prosesseista, miksi et vaan saa käteen rahaa tuosta vain silloin kun se tarve sattuu ilmenemään, mitkä on sinun velvollisuuksia ja oikeuksia mitä tulee ihan normaaliin elämiseen.

On aika paljon asioita mitä sinun pitäisi tietää siinä vaiheessa kun lähdet jatko-opiskelemaan, taitoja mitä olisi hyvä olla olemassa jne.

Uskonnon opetus muuten kuin vain tutustumistarkoituksessa maailman uskontoihin, on totaalista ajan hukkaa ja valtion rahojen hukkaamista asioihin mitkä ei liity oikeaan selviämiseen elämässä tai tulevien opiskelujen valmisteluun.

Siis nuohan on vanhempien tehtävä opettaa lapsillensa! Tietenkin. Ja koulussa opetetaan yhteiskuntaoppia kyllä.

 

[kepsis]

[QUOTE="vieras";28822286]Siis nuohan on vanhempien tehtävä opettaa lapsillensa! Tietenkin. Ja koulussa opetetaan yhteiskuntaoppia kyllä.[/QUOTE]

Ja kuinka moni opettaa ne lapsilleen? Ne on olennaisia asioita ymmärtää yhteiskunnasta, asioita millä selvitään.

Kyllä tuolla sosiaalipuolella ja työkkärissä kummasti nähdään se mikä on se nuorten todellinen tietämyksen taso asioista, varsinkin kun on kerennyt menemään liian pitkälle jo asiat.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";28822286]Siis nuohan on vanhempien tehtävä opettaa lapsillensa! Tietenkin. Ja koulussa opetetaan yhteiskuntaoppia kyllä.[/QUOTE]

Ihannetapauksessa toki näin, mutta kaikki perheet eivät näitä velvoitteitaan syystä tai toisesta hoida. Olen kuullut, että koulussa joudutaan tuon tuostakin kertaamaan jopa ihan normaaleja käyttäytymiskonventioita; milloin sanotaan anteeksi tai kiitos jne.

 

[kahvikirahvi]

[QUOTE="Miksi";28820605]tyrkytät uskonnontunteja lapsellesi, miksi et anna hänen itse valita?[/QUOTE]

Tietenkin lapsi saa vaihtaa uskonnontunneilta elämänkatsomustietoon mikäli haluaa, mutta aloittaa ainakin uskonnontunneilla.
Kouluikään on kyllä vielä vuosia aikaa, mutta valmistaudun siihen sillä asenteella että voin lapsen kanssa sitten keskustella että uskontoja on erilaisia, jotkut uskovat ja jotkut eivät, itse saa valita mikä parhaalta tuntuu.


Mää en tiedä minkälaisia uskonnon opettajia teillä tässä ketjussa kirjoittavilla on ollut, mutta en mä ainakaan koe itseäni aivopestyksi vaikka oon käynyt lapsena kirkossa ja uskontotunneilla. Eikä mun opettajat ole koskaan väittäneet raamatun olevan "täyttä totta" tai "ainoa totuus," vaan meille on opetettu ja kerrottu mitä raamattu suurinpyörtein sisältää, ja yläasteella kerrottiin muiden uskontojen sisällöstä.
Mun mielestä ihan yleissivistäviä asioita ja itse koen sen niin että on ns annettu mahdollisuus kiinnostua uskonnosta/uskonnoista.

 

[yksi näkökulma aiheesen]

Tietenkin lapsi saa vaihtaa uskonnontunneilta elämänkatsomustietoon mikäli haluaa, mutta aloittaa ainakin uskonnontunneilla.
Kouluikään on kyllä vielä vuosia aikaa, mutta valmistaudun siihen sillä asenteella että voin lapsen kanssa sitten keskustella että uskontoja on erilaisia, jotkut uskovat ja jotkut eivät, itse saa valita mikä parhaalta tuntuu.


Mää en tiedä minkälaisia uskonnon opettajia teillä tässä ketjussa kirjoittavilla on ollut, mutta en mä ainakaan koe itseäni aivopestyksi vaikka oon käynyt lapsena kirkossa ja uskontotunneilla. Eikä mun opettajat ole koskaan väittäneet raamatun olevan "täyttä totta" tai "ainoa totuus," vaan meille on opetettu ja kerrottu mitä raamattu suurinpyörtein sisältää, ja yläasteella kerrottiin muiden uskontojen sisällöstä.
Mun mielestä ihan yleissivistäviä asioita ja itse koen sen niin että on ns annettu mahdollisuus kiinnostua uskonnosta/uskonnoista.

Täysi peesi tälle.