Mikä tuohon pian 11 kk vauvaan on oikein menny??

["piip"]

10 kk ikään on ollu kunnon äitin vauva, kiltti kuin mikä mutta mitä lähemmäs mennään 11 kk ikää niin muuttunu ihan erilaiseksi. Raivoaa, heittelee tavaroita, kirjaimellisesti polkee jalkaa ja huutaa pää punaisena jos joku ei mene niinkuin hän haluaa. Tempperamenttia riittäis koko pitäjälle. :/ Mihin minun vauva katosi.
Varmaan alkais olla aika luopua tutista ja tuttipullosta koska luulen että saattaa olla hieman vaikea päästä niistä eroon jos viivyttelee.

 

[hiiu]

Vauvasi kehittyy omaksi itsekseen ja raivoamiset kuuluu asiaan Tutin ja/tai tuttipullon pois ottaminen kannattaa ajoittaa niin, ettei elämässä ole muita mullistuksia menossa eli MINUN mielestä älä vielä tuollaista mieti Jaksamista

 

["Mandi"]

Temperamenttiahan tuo. Meillä toinen kaksospojisa alkoin temperamenttiaan näyttämään 4kuukauden iässä, toinen hieman enne vuoden ikään. Kuuluu kehitykseen ja valitettavasti saattaa kestää melko kauankin. Meillä pojilla ikää 1v3kk ja sama meno vaan jatkuu, ihan kuin olisi uhmaikä meneillään, huoh.

 

["piip"]

Esikoinen on ollu ihan toista maata tähän poikaan verrattuna. Tyttö oli vauvanakin kiltti, kaikki on sujunut tosi helposti, tuteista, tuttipulloista ja vaipoista pois helposti, mutta vähän jo hirvittää millainen tuo poika tulee olemaan isompana.
Huomaa kyllä että tyvär on periny minun luonteen koska itsekkin olin pienenä kiltti ja ujo ja poika sitte rämäpää isänsä luonteen.

 

[Kismett]

Se on sitä ihanaa omaa tahtoa =) Jotenkin hellyyttävää kun 1-v heittäytyy selälleen lattialle kun oikein kiukuttaa.

 

[NewYork]

älä huoli, meillä on samanlaista (poika 11k).. ollu jo muutaman kk ja neuvolassa ne totes että se "oma tahto" rauhoittuu vuoteen mennessä. tosin mene ja tiedä. Joidenkin mielestä lapsi vaan uskaltaa näyttää negatiivisetkin tunteensa kun kerran luottaa vanhempiinsa yms. ehkäpä mäkin otan tän positiivisena luottamuslauseena, meillä uskalletaan olla oma itsensä vaikka aurinko ei paistaisi risukasaan.

 

["piip"]

Se on sitä ihanaa omaa tahtoa =) Jotenkin hellyyttävää kun 1-v heittäytyy selälleen lattialle kun oikein kiukuttaa.

Ei se kyllä sillä hetkellä tunnu kovin hellyyttävältä, mutta kyllä sitä välillä naurattaa kun poika vetää taaperokärryllä ja jää kirjahyllyyn kiinni eikä osaa kääntyä itse niin saa semmosen kiukkukohtauksen että...

 

["Pinkuli"]

Se on sitä ihanaa omaa tahtoa =) Jotenkin hellyyttävää kun 1-v heittäytyy selälleen lattialle kun oikein kiukuttaa.

NIIIN totta. Siinä on niin vaikea välillä pitää pokkaa,varsinkin kun meiän "heittäytyjä" jarruttaa käsillä ette lyö päätään lattiaan.. Samoin jos se syöttötuolissa istuessaan menettää hermonsa niin hakkaa päätä pöytään - tosin ihan vaan sillee varovasti.. suloisuus <3

 

[Kismett]

[QUOTE="piip";23170545] Ei se kyllä sillä hetkellä tunnu kovin hellyyttävältä, mutta kyllä sitä välillä naurattaa kun poika vetää taaperokärryllä ja jää kirjahyllyyn kiinni eikä osaa kääntyä itse niin saa semmosen kiukkukohtauksen että... [/QUOTE]

Joo, tiedän kans että ei se vuoden, parin päästä se uhmiksen kiukkuilu enää paljoa hymyilytä..

 

["hmmm"]

ettei olis hallitsemispakkoa osa. oma 11kk on totutettu jo esim. siihen, että välillä äiti pitää kädestä vaikkei vaavi tahdo. oikeen huumorintajuinen sälli on, usein menee nauruksi kun näkee äitin salavelmun ilmeen. ja kiukku loppuu sillä kertaa siihen ja antaa käsitellä.