Mikä tota 3,5-vuotiasta vaivaa?

[Täh???? Äiti huuli pyöreenä]

Meidän 3,5 vuotias poitsukka on nyt päättänyt,ettei mene ilman äitiä tai isiä yhtään mihinkään. En saa häntä jäämään kavereille tai kerhoihin ilman äitiä, itkee vain lohduttomasti kun pitäisi sanoa heipat äidille. Siksi tätä ihmettelen, kun noin 2 kk sitten oli ihan eri meininki; jäi tosi reippaana poikana menoihin, joihin aikuisilla ei ole asiaa. Ei ikävöinyt eron aikana ja oli aina innokas menemään mihin vain mukaan. Mikä siis nyt? Onko muilla vastaavia kokemuksia?Onko tämä vain joku vaihe pienen miehen kehityksessä vai onko jotenkin munattu jotakin? Mä en tajua...Alkaa vain todellakin nyt riepoa, kun olen joutunut lopettamaan pojan kerhon ja jumpan tämän takia kesken, ja tiedän että tykkäisi niissä käydä, jos vain jotenkin pääsisi tämän "eroahdistuksen" yli.
Mitään erityistä syyutä en itse keksi, mihinkään ei ole pakotettu menemään tms.
Kertokaa nyt pliis, onks kellään muulla ollut tällaista. Ymmärrän, että tarhan aloitus voi takkuilla näin mutta tämmöset vapaaehtoiset kavereiden kaa leikkimiset luulis olevan pienen miehen taivas...

 

[joo]

meillä on ihan samanlainen tyttö.

 

[M Y R K K Y]

Täällä myös..tosin tyttö on aina ollut vähän arka...

Se on tä ikä...

 

[ketjun aloittaja]

juu, varmaan ikä selittää paljon. Tää vain alkoi tosi yhtäkkiä, ilman mitää erityistä syytä. POika on kanssa ollut aina sellainen aikuisten kanssa touhuilija, mutta rakastaa muiden lasten seuraa ja on kehittynyt sosiaalisemmaksi viimeisen vuoden aikana.Tympii, kun se valittaa pitkin päivää ettei ole mitään tekemistä ja on tylsää, mutta sitte kun pääsis kavereiden luo leikkiin niin sitten ei mennäkään.