Aina kun sanon jotain positiivista vauvasta niin kuulen yhden:
Ootas vaan ku hampaita tulee
Ootas vaan ku on uhmaiässä
Ootas vaan kun on murrosiässä
Ootas vaan kun on teini-iässä
Ootas vaan kun niitä on kaks, kolme, neljä
Jne...
Ei siinä mitään, ei kukaan varmasti pahalla mutta 100 jälkeen alkaa jo mietityttää saako siis vastata kun kysytään onko rankkaa, että vauva ei ole ollut kovin itkunen tai että meillä menee yöt ihan hyvin? Vai pitääkö aina "oottaa vaan" kun asiat pahenee ja positiivisuus häviää?
Kun jos kaikki on mennyt hyvin tähän mennessä ja pahimmilta yöheräilyiltä ollaan säästytty niin eikö siitä saa iloita?
Vai onko noi tota "tyhjää puhetta" tai vastauksia joita tulee automaattisesti?!
Ootas vaan ku hampaita tulee
Ootas vaan ku on uhmaiässä
Ootas vaan kun on murrosiässä
Ootas vaan kun on teini-iässä
Ootas vaan kun niitä on kaks, kolme, neljä
Jne...
Ei siinä mitään, ei kukaan varmasti pahalla mutta 100 jälkeen alkaa jo mietityttää saako siis vastata kun kysytään onko rankkaa, että vauva ei ole ollut kovin itkunen tai että meillä menee yöt ihan hyvin? Vai pitääkö aina "oottaa vaan" kun asiat pahenee ja positiivisuus häviää?
Kun jos kaikki on mennyt hyvin tähän mennessä ja pahimmilta yöheräilyiltä ollaan säästytty niin eikö siitä saa iloita?
Vai onko noi tota "tyhjää puhetta" tai vastauksia joita tulee automaattisesti?!