Mikä teitä naisia oikein vaivaa?!?

[Lispetti]

En mä ainakaan katso ketään halveksuvasti, ainakaan tahalleen. Saatan kyllä kattoo, jos joku on tosi kaunis, en tiiä, näytänkö mä silloin ilkeältä, mutta oikeesti oon vaan utelias ja tykkään katsoa, jos joku on tosi kaunis, en nähdäkseni mahdollisia virheitä, vaan siitä tulee vaan hyvä fiilis.

Sitä en ymmärrä, miksi joku kieltäis lapsiaan leikkimästä sun lapsen kanssa... Mä kiellän lapsiani leikkimästä jonkun kanssa vain silloin, kun se lapsi on jotenkin semmoinern, että se satuttaa toisia tai sillä on rumat jutut ja puheet.

Sä oot ihana:heart:
Ei mulla muuta

 

["jaa"]

Joo jotain teen väärin, ja olen yrittänyt, esim. humalassa tiedustella ihmisiltä mistä on kyse. Vastaukset ovat olleet ympäripyöreitä, mutta sen käsityksen olen saanut , että olen persoona joka saa muut tuntemaan olonsa mitättömiksi. Mutta onko se "vahvan" vika, jos "epävarma" tuntee olonsa huonoksi? En tiedä, mutta olisi mukava että saisin naispuolisia ystäviä. Surullista.., esim. yhteiset kaveripariskunnat ovat hävinneet. Tyttöystävät eivät halua olla seurassani eikä halua miestensä olevan lähelläkään minua... Kälyni kertoi kerran että, tuntee itsensä huonoksi äidiksi aina kun olen lähellä.. Silti hän kyselee vinkkejä lastenkasvatukseen, muttei kuitenkaan halua vastauksia, haluaisi vain että sanoisin hänen olevan juuri hyvä noin. Minun pitäisi kai olla hiljaa ja näkymätön. En halua todellakaan miellyttää kaikkia, mutta olisi edes joskus kiva olla pidetty myös naisten keskuudessa..

Ehkä sun pitäis päästä tästä vahvan ja epävarman asetelmasta? Tee joskus koe: jätä kokonaan kertomatta nuo mainitsemasi "hyvät puolet"! Koeta olla puhumatta ammatistasi, kodistasi, miehestäsi ja siitä, miten mahdottoman terve lapsenne on. Kuuntele muita ja jaa vaikka joku murhe tai kerro, miten valvoit viime yön. JOs helpottais?

Koeta myös olla vähän rauhallisempi johtopäätösten teossa. Mä en myöskään aina ymmärrä naislaumoja ja viihdyn miesten seurassa. Mutta koetan olla tekemättä siitä mielensisäistä sääntöä, koska joskus sitä sitten törmää mukaviin naisiin. Ja silloin on parasta olla avoinna ja paikalla!

 

[kyllästynyt..]

Tullut monia hyviä pointteja mitä en ole aivan ymmärtänyt.. Tuo MLL käynti ei ole varmastikkaan ollut niin kamala, kuin itse koin sen. Varmasti ylireagoin tilanteissa, ja kuvittelen, eli teen tiukkoja johtopäätöksiä muiden käyttäytymisestä entuudestaan kokemani perusteella. Avoimempi suhtautuminen voisi varmasti helpottaa tilannettani.

Toinen hyvä pointti oli tuo "hyvien" puolien korostaminen. Teen sitä tod.näk, enemmän kuin huomaankaan. En kyllä myönnä, että olisin kehuskelija, mutta uskon vakaasti, jos jotain on kovalla työllä saavuttanut, siitä saa olla ylpeä. Ehkäpä tämä asenne menee muilla yli? En tiedä, ehkäpä mut on tarkoittettu viettämään aikani siinä pippelijengissä.
Mutta saa nähdä kauanko sillä rintamalla menee hyvin, suht.nopea ylenemiseni on jo nyt saanut aikaan närää kaksilahkeisten puolella. Kuulin kollegan puhuneen minusta näin "Tyttö, joka antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Ja saa silti kaikki pikkusormensa ympärille"

 

["..."]

Kyllä sinussa täytyy jotain tosi ihmeellistä/outoa/vittumaista olla, jos pelkästään tervehtimällä saat toiset äidit kieltämään lasten yhteiset leikit...

 

[Mörköäiti]

Lukaisin ketjun tosi nopeasti, joten sori jos jäi jotain olennaista huomaamatta. Mutta siis missä vaiheessa tutustumista alat tykittää tuota listaa elämäsi onnistumisista ja hyvistä puolista? Liian varhaisessa vaiheessa se saattaa kuulostaa vaan tosi oudolta. Tuo, mitä listasit, oli sinänsä ihan tavallista ja normaalia, joten en usko, että ne asiat siinä tökkivät (kuitenkin aika moni varmaan siellä mll:n kerhossakin on naimisissa, heillä on terve lapsi, koulutus, työpaikka ja mitä siinä listass nyt olikaan). Ihmiset ovat usein sellaisia, että tykkäävät puhua omista asioistaan vasta hiukan myöhemmin, sitten kun on vähän paremmin tutustuttu - tai kun on ensin vaikka juteltu kerran tai kaksi jotain muuta.

 

[kokokokokoko]

Jaa, minusta olisi kamalaa jos käytökseni/olemukseni saisi muut tuntemaan olonsa mitättömiksi. Sinun mielestäsi se on niiden muiden omaa syytä. Ehkä tässä on vika?

 

["vieras"]

Avaanko hyviä puolia? No, olen alle kolmekymmentä, onnellisesti naimisissa, yhdessä ollaan oltu lukiosta. Lapsemme on terve ja oikein mukava muksu. Koulutus ammattikorkeasta, palkka keskiverto, ja toimenkuva esimies palvelualalla. Normaali ihminen

Kuulostaa siltä, että olet ihan "tavallinen", vaikea uskoa että ihmiset olisivat tuollaisista perusjutuista niin kateellisia etteivät haluaisi olla kanssasi. Ja vaikutat ihan normaalin asialliselta ja mukavaltakin Jos mietin noita kerhoissa käyviä naisia, niin moni asia tuosta kuvauksesta sopisi useisiin heistä, vaikka en usko että kenenkään elämä on täydellistä. Ja toisaalta monen elämästä en tiedä mitään, paitsi sen minkä ikäisiä ja näköisiä lapsia niillä on.

Toisaalta joistakin ihmisistä tulee sellainen olo, että pitää itseään parempana kuin muita. En tiedä mistä se johtuu. Mulla on tällä hetkellä vasta kaksi kaveria nykyisellä paikkakunnalla, ja toista heistä jännitin aluksi, mulle vaan tuli sellainen olo että se saattaa arvostella tai en jotenkin kelpaa. Oikeasti se on tosi ihana ja lämmin ihminen, en tiedä mistä se ensitunne johtui.

Itsestäni tiedän, että musta saa helposti töykeän kuvan, koska olen niin ujo ja vetäytyvä varsinkin sellaisessa tilanteessa jossa on paljon ihmisiä.

 

[Valitse näistä]

Vaihtoehto a: ap on ihana ja kaikki muut maailman naiset ilkeitä. Vaihtoehto b: ap on jollain tavalla epämiellyttävä ihminen.

 

[Mörköäiti]

Vaihtoehto a: ap on ihana ja kaikki muut maailman naiset ilkeitä. Vaihtoehto b: ap on jollain tavalla epämiellyttävä ihminen.

Tai on tietysti myös vaihtoehto c: ap on ihan ok, mutta jotkut ihmiset ovat olleet ilkeitä ja heistä on jäänyt niin ikävä maku suuhun, että ap saattaa tulkita muiden kohtalaisen neutraalinkin käytöksen negatiivisesti.

Joku omiin ajatuksiinsa vaipunut väsynyt äiti jossain mll:n kerhossa katsoo tovin ap:tä ja vaikuttaa torjuvalta ja kuin katsoisi halpaa makkaraa. Vaikka oikeasti vain lepuutti silmiään jossain ilmassa. En nyt sano, että välttämättä on näin, mutta onhan sekin vaihtoehto. Tai kun ap haluaa jakaa elämänsä kivoja asioita, muut eivät osaa suhtautua melko tuntemattoman ihmisen avautumiseen, ja syntyy vaivautunut hiljaisuus, jonka ap ehtii tulkita negartiivisesti, ennen kuin tilanne menee eteenpäin. Tai jotain tällaista.

 

[-annukka]

Joo jotain teen väärin, ja olen yrittänyt, esim. humalassa tiedustella ihmisiltä mistä on kyse. Vastaukset ovat olleet ympäripyöreitä, mutta sen käsityksen olen saanut , että olen persoona joka saa muut tuntemaan olonsa mitättömiksi. Mutta onko se "vahvan" vika, jos "epävarma" tuntee olonsa huonoksi? En tiedä, mutta olisi mukava että saisin naispuolisia ystäviä. Surullista.., esim. yhteiset kaveripariskunnat ovat hävinneet. Tyttöystävät eivät halua olla seurassani eikä halua miestensä olevan lähelläkään minua... Kälyni kertoi kerran että, tuntee itsensä huonoksi äidiksi aina kun olen lähellä.. Silti hän kyselee vinkkejä lastenkasvatukseen, muttei kuitenkaan halua vastauksia, haluaisi vain että sanoisin hänen olevan juuri hyvä noin. Minun pitäisi kai olla hiljaa ja näkymätön. En halua todellakaan miellyttää kaikkia, mutta olisi edes joskus kiva olla pidetty myös naisten keskuudessa..

Millaisista ihmisistä itse pidät? Pidätkö siitä, että voit auttaa kälyäsi lastenkasvatusvinkeilläsi. Pidätkö siitä, että tunnet olevasi jossain asiassa kaveriasi parempi. Viihdytkö seurassa, jossa muut ovat täydellisiä. Tykkäätkö kuunnella, kun naapuri kertoo mokailleensa esim. eksyi marketissa yms. Onko ihmisiä joiden seurassa viihdyt (joku muu kuin se jonka tunnet läpikotaisin). Oletko koskaan miettinyt, miksi pidät juuri siitä henkilöstä?

Ylempänä jo kerroit, miksi ihmiset eivät pidä seurastasi. Jos haluat, että he pitäisi, niin miksi et muuta käytöstäsi?

Miksi haluat naisita kavereita itsellesi, miksi ei mies seura riitä, jos koet, että heistä on sinulle kavereiksi? Kaipaatko koskaan nais seuraa, miksi?

 

[kyllästynyt..]

[QUOTE="vieras";28648015]

Toisaalta joistakin ihmisistä tulee sellainen olo, että pitää itseään parempana kuin muita. En tiedä mistä se johtuu. Mulla on tällä hetkellä vasta kaksi kaveria nykyisellä paikkakunnalla, ja toista heistä jännitin aluksi, mulle vaan tuli sellainen olo että se saattaa arvostella tai en jotenkin kelpaa. Oikeasti se on tosi ihana ja lämmin ihminen, en tiedä mistä se ensitunne johtui.

Itsestäni tiedän, että musta saa helposti töykeän kuvan, koska olen niin ujo ja vetäytyvä varsinkin sellaisessa tilanteessa jossa on paljon ihmisiä.[/QUOTE]

Jostain syystä saan naisissa aikaan negatiivisia tunteita tarkoituksetta, ja haluan todellakin päästä siitä eroon. Kuka haluaa kuulla olevansa sellainen, että muilla on paska olo sun seurassa?! Syy miksi aloitin tämän keskustelun oli juuri se, että halusin tietää onko joku muu kokenut tälläistä "massavihaa", kuten alussa mainitsin, tätä on jatkunut lapsesta asti. Mistä ihmeestä se voi johtua?

Minun on vaikea hyväksyä sitä että olisin jotenkin vain äärimmäisen epämiellyttävä ihminen. Olen kuitenkin pärjännyt koulussa, työelämässä yms. Ongelmana on siis uudet ystävyyssuhteet(pidemmälle ehtinyt tuttavuus) ja ennakkoluulot. Ennakkoluulot johtuvat uskoakseni ulkonäöstäni ja olemuksestani, (mille en voi mitään!) ja tuttavuutta pidemmälle ehtineen ystävyyssuhteen loppuminen taas siitä, että alan ärsyttämään ennenkuin ehdin edes raottaa sitä kuka olen..

Otetaanpa esimerkki "hyvyyteni tyrkyttämisestä":

Lapseni on kirjoittanut nimensä selvillä kirjaimilla piirrustuksensa alalaitaan.(selkeästi ikätasonsa keskiarvoa paremmin) Jaan piirrustuksen facebookissa ja saatan näyttää töissä kuvaa parille äiti-työkaverille.
Onko tälläinen käytös väärin? Voiko tälläinen käytös saada muut tuntemaan, että kuvittelen olevani parempi kuin muut? Koska tämän tapainen "ylpeily" on tapa minkä tunnustan. Miksi en itse koe sitä vääränä, johtuen siitä, että jos palaset olisivat toisinpäin, ja työkaverini samanikäinen lapsi piirtelisi paremmin kuin omani, me harjoiteltaisiin enemmän kotona ja odoteltaisiin päivää jolloin taidot täsmäävät, ja kävisin näyttämässä samalle äidille omani tuotosta ylpeänä!

 

[Valitse näistä]

Siis jakaako joku oikeasti lastensa piirustuksia facessa? Ei ihme, jos muut naiset kaikkoavat läheltäsi.

 

[HippuTAR]

Jostain syystä saan naisissa aikaan negatiivisia tunteita tarkoituksetta, ja haluan todellakin päästä siitä eroon. Kuka haluaa kuulla olevansa sellainen, että muilla on paska olo sun seurassa?! Syy miksi aloitin tämän keskustelun oli juuri se, että halusin tietää onko joku muu kokenut tälläistä "massavihaa", kuten alussa mainitsin, tätä on jatkunut lapsesta asti. Mistä ihmeestä se voi johtua?

Minun on vaikea hyväksyä sitä että olisin jotenkin vain äärimmäisen epämiellyttävä ihminen. Olen kuitenkin pärjännyt koulussa, työelämässä yms. Ongelmana on siis uudet ystävyyssuhteet(pidemmälle ehtinyt tuttavuus) ja ennakkoluulot. Ennakkoluulot johtuvat uskoakseni ulkonäöstäni ja olemuksestani, (mille en voi mitään!) ja tuttavuutta pidemmälle ehtineen ystävyyssuhteen loppuminen taas siitä, että alan ärsyttämään ennenkuin ehdin edes raottaa sitä kuka olen..

Otetaanpa esimerkki "hyvyyteni tyrkyttämisestä":

Lapseni on kirjoittanut nimensä selvillä kirjaimilla piirrustuksensa alalaitaan.(selkeästi ikätasonsa keskiarvoa paremmin) Jaan piirrustuksen facebookissa ja saatan näyttää töissä kuvaa parille äiti-työkaverille.
Onko tälläinen käytös väärin? Voiko tälläinen käytös saada muut tuntemaan, että kuvittelen olevani parempi kuin muut? Koska tämän tapainen "ylpeily" on tapa minkä tunnustan. Miksi en itse koe sitä vääränä, johtuen siitä, että jos palaset olisivat toisinpäin, ja työkaverini samanikäinen lapsi piirtelisi paremmin kuin omani, me harjoiteltaisiin enemmän kotona ja odoteltaisiin päivää jolloin taidot täsmäävät, ja kävisin näyttämässä samalle äidille omani tuotosta ylpeänä!

No en enää yhtään ihmettele saamaasi kohtelua ton kommentin jälkeen.

 

[Valitse näistä]

Ja vielä otat kilpailevan asenteen niin, että jos lapsesi osaa jonkun asian huonommin kuin joku sattumanvarainen ikätoverinsa, niin treenaat lasta "paremmaksi" , ettei vaan häviäisi jossain random-taidossa. Sopivan tason saavutettuanne vielä tyrkytät todistetta lapsesi loistavista taidoista tämän satunnaisen lapsen äidille, jota tuskin vähemmän voisi kiinnostaa "kilpailusi".

 

[kyllästynyt..]

Millaisista ihmisistä itse pidät? Pidätkö siitä, että voit auttaa kälyäsi lastenkasvatusvinkeilläsi. Pidätkö siitä, että tunnet olevasi jossain asiassa kaveriasi parempi. Viihdytkö seurassa, jossa muut ovat täydellisiä. Tykkäätkö kuunnella, kun naapuri kertoo mokailleensa esim. eksyi marketissa yms. Onko ihmisiä joiden seurassa viihdyt (joku muu kuin se jonka tunnet läpikotaisin). Oletko koskaan miettinyt, miksi pidät juuri siitä henkilöstä?

Ylempänä jo kerroit, miksi ihmiset eivät pidä seurastasi. Jos haluat, että he pitäisi, niin miksi et muuta käytöstäsi?

Miksi haluat naisita kavereita itsellesi, miksi ei mies seura riitä, jos koet, että heistä on sinulle kavereiksi? Kaipaatko koskaan nais seuraa, miksi?

Voisin muuttaa käytöstäni, jos tietäisin mikä siinä on vikana. Sitä tässä yritänkin selvittää. Todennäköisempäähän se on, että vika minussa, kuin kaikissa muissa

Pidän älykkäistä, ilmaisukykyisistä ihmisistä, jotka osaavat käyttäytyä ja irrotella sopivassa suhteessa. Ihmisistä, jotka tekevät kaikkensa lähimmäistensä eduksi. Ihmisistä joiden seurassa on hyvä olla.

Minulla on valtava kilpailuvietti, rakastan päihittää kaverini trivialissa, mutten etsi keinoa joilla nöyryyttää toista, sitähän kai kysyit?

Viihdyn ihmisten parissa, muidenkin kuin lähimpien. Miksi haluan naisia ystävikseni? Hyvä kysymys, en ole varma tarvitsenko toista sydänystävää, mutta yksinäistä elämäni tulee olemaan, jos olen kykenemätön luomaan uusia ystävyyssuhteita. Ja naimisissa olevana uusien miesystävien saaminen on aina hiukan kinkkinen prosessi. Vanhat miespuoliset ystäväni alkavat olla naimissa tahollaan ja siinä tulee taas tämä, vaimot ei pidä minusta..

 

[Valitse näistä]

Usko jo, se on se sun kilpailuviettisi. Kaverien kanssa tekee mieli rentoutua ei kilpailla.

 

[ymmärrän]

En tiedä. Lapsena kävin aina pyhäkoulussa ja olin ahkera oppilas koulussa. Opin mm. että monilla lapsilla maailmassa menee huonommin, aina on jotain josta olla kiitollinen, ja olenkin peruskiitollinen ja perustyytyväinen ihminen, siitä että olen olemassa ja mulla on kiva perhe. En osaa vaatia paljon.

Olen huomannut että niin ei saisi olla, vaan suomalaiset (äidit )pitävät pääsääntöisesti siitä että valitat jostain tai jos et valita omista asioistasi niin haukut selän takana jotain toista.

Jos näkee iloisen hymyn lapsiperheen äidillä, yrityksen olla kaikille kiva ja kohtelias, kannattaa kiireesti lähestyä, ja tutustua, koska se on melko harvinaista. Seuraavaan kertaan voi mennä joku vuosi, ennen kuin seuraavan kerran näkee vastaavaa.

 

["hmmm"]

Usko jo, se on se sun kilpailuviettisi. Kaverien kanssa tekee mieli rentoutua ei kilpailla.

oletko varma että kyseessä ei ole SUN JA PERUSMAMMOJEN kilpailuvietti. Ap on liian kiva, ystävällinen, nätti ja tyytyväinen kaikkeen, perheeseen, lapsiinsa, kotiinsa, valintoihinsa?
ja sinä et pysty olla hänen kanssa koska et pysty rentoutua kun sua vituttaa sun mies ja kakarat ja oma itsesi?

 

[kyllästynyt..]

Ei.. Nyt ymmärsitte väärin. En minä sitä kilpailuna ota, vaan ajattelen sen niin, että jaa me ei olla taidettu ehtiä piirtää kotona tarpeeksi, piirretäämpä enemmän. Siis jos näytän kuvaa että "hei meilläkin osataan" se on kisan aloitus? Ei en ajattele sitä noin..Ajattelen sen enemmänkin yhteenkuuluvuutta luovana tekijänä. Huom. edellinen oli esimerkki. Vastaavasti; kaveri on ostanu pyörän ja puhuu siitä, ostan samanlaisen ja kerron asiasta, eikö sen ominaisuuksista olisi kiva keskustella yhdessä?

 

["hmmm"]

Jostain syystä saan naisissa aikaan negatiivisia tunteita tarkoituksetta, ja haluan todellakin päästä siitä eroon. Kuka haluaa kuulla olevansa sellainen, että muilla on paska olo sun seurassa?! Syy miksi aloitin tämän keskustelun oli juuri se, että halusin tietää onko joku muu kokenut tälläistä "massavihaa", kuten alussa mainitsin, tätä on jatkunut lapsesta asti. Mistä ihmeestä se voi johtua?

Minun on vaikea hyväksyä sitä että olisin jotenkin vain äärimmäisen epämiellyttävä ihminen. Olen kuitenkin pärjännyt koulussa, työelämässä yms. Ongelmana on siis uudet ystävyyssuhteet(pidemmälle ehtinyt tuttavuus) ja ennakkoluulot. Ennakkoluulot johtuvat uskoakseni ulkonäöstäni ja olemuksestani, (mille en voi mitään!) ja tuttavuutta pidemmälle ehtineen ystävyyssuhteen loppuminen taas siitä, että alan ärsyttämään ennenkuin ehdin edes raottaa sitä kuka olen..

Otetaanpa esimerkki "hyvyyteni tyrkyttämisestä":

Lapseni on kirjoittanut nimensä selvillä kirjaimilla piirrustuksensa alalaitaan.(selkeästi ikätasonsa keskiarvoa paremmin) Jaan piirrustuksen facebookissa ja saatan näyttää töissä kuvaa parille äiti-työkaverille.
Onko tälläinen käytös väärin? Voiko tälläinen käytös saada muut tuntemaan, että kuvittelen olevani parempi kuin muut? Koska tämän tapainen "ylpeily" on tapa minkä tunnustan. Miksi en itse koe sitä vääränä, johtuen siitä, että jos palaset olisivat toisinpäin, ja työkaverini samanikäinen lapsi piirtelisi paremmin kuin omani, me harjoiteltaisiin enemmän kotona ja odoteltaisiin päivää jolloin taidot täsmäävät, ja kävisin näyttämässä samalle äidille omani tuotosta ylpeänä!

Mutta tuohan on tosi rasittavaa, mitä hiton väliä sillä on miten ne merkit sinne paperiin raapustaa? Kuka ihme edes pistää merkille miten oma kersa kirjoittaa ja miten toiset samanikäiset?

Luulin aloituksen perusteella että olet ihan normaali...

 

["mies"]

En tiedä. Lapsena kävin aina pyhäkoulussa ja olin ahkera oppilas koulussa. Opin mm. että monilla lapsilla maailmassa menee huonommin, aina on jotain josta olla kiitollinen, ja olenkin peruskiitollinen ja perustyytyväinen ihminen, siitä että olen olemassa ja mulla on kiva perhe. En osaa vaatia paljon.

Olen huomannut että niin ei saisi olla, vaan suomalaiset (äidit )pitävät pääsääntöisesti siitä että valitat jostain tai jos et valita omista asioistasi niin haukut selän takana jotain toista.

Jos näkee iloisen hymyn lapsiperheen äidillä, yrityksen olla kaikille kiva ja kohtelias, kannattaa kiireesti lähestyä, ja tutustua, koska se on melko harvinaista. Seuraavaan kertaan voi mennä joku vuosi, ennen kuin seuraavan kerran näkee vastaavaa.

Erittäin kauniisti sanottu ja oikeaan osuvasti myös Meillä on naisista johonkin ihmeeseen hävinnyt elämänmyönteisyys aidolla tavalla, ei poseeraten fb:ssa tms. kiiltokuvatodellisuudessa vaan filosofisemmin, moraalisemmin, avoimemmin mielin ja kauneusarvoja korostaen.

Olen aivan samanlainen mies: elämänmyönteinen, pienestä iloitseva, muista hyvää uskova, luottavainen, kohtelias, auttavainen, velvollisuudentuntoinen, ym. Ja tuntuu että en mene Suomessa niin hyvin kaupaksi kuin ulkomailla. Jotain hyvin outoa nykyskenessä on ja toivon naisten heräävän pohtimaan asiaa.

 

["Eee"]

Otetaanpa esimerkki "hyvyyteni tyrkyttämisestä":

Lapseni on kirjoittanut nimensä selvillä kirjaimilla piirrustuksensa alalaitaan.(selkeästi ikätasonsa keskiarvoa paremmin) Jaan piirrustuksen facebookissa ja saatan näyttää töissä kuvaa parille äiti-työkaverille.
Onko tälläinen käytös väärin? Voiko tälläinen käytös saada muut tuntemaan, että kuvittelen olevani parempi kuin muut? Koska tämän tapainen "ylpeily" on tapa minkä tunnustan. Miksi en itse koe sitä vääränä, johtuen siitä, että jos palaset olisivat toisinpäin, ja työkaverini samanikäinen lapsi piirtelisi paremmin kuin omani, me harjoiteltaisiin enemmän kotona ja odoteltaisiin päivää jolloin taidot täsmäävät, ja kävisin näyttämässä samalle äidille omani tuotosta ylpeänä!

Kokeilepa joskus sen tyylistä lähestymistapaa, että vain kommentoit tätä toisen henkilön lapsen aikaansaannosta hienoksi ja sen jälkeen unohdat koko homman etkä lähde kehittämään siitä mitään kisaa.

Osaatko ottaa asioita ihan vaan asioina ilman kilpailemista ja minkäänlaista vertailua?

 

[Valitse näistä]

[QUOTE="hmmm";28648522]oletko varma että kyseessä ei ole SUN JA PERUSMAMMOJEN kilpailuvietti. Ap on liian kiva, ystävällinen, nätti ja tyytyväinen kaikkeen, perheeseen, lapsiinsa, kotiinsa, valintoihinsa?
ja sinä et pysty olla hänen kanssa koska et pysty rentoutua kun sua vituttaa sun mies ja kakarat ja oma itsesi?[/QUOTE]

Viiltävän syvällisen analyysisi lopputulos on siis, ettei ihana nainen löydä Suomesta naispuolisia ystäviä, koska suomalaiset naiset ovat kaikki kateellisia ja pitävät enemmän itsensä kaltaisista elämäänsä pettyneistä katkerista hylkiöistä?

 

[HippuTAR]

Ei.. Nyt ymmärsitte väärin. En minä sitä kilpailuna ota, vaan ajattelen sen niin, että jaa me ei olla taidettu ehtiä piirtää kotona tarpeeksi, piirretäämpä enemmän. Siis jos näytän kuvaa että "hei meilläkin osataan" se on kisan aloitus? Ei en ajattele sitä noin..Ajattelen sen enemmänkin yhteenkuuluvuutta luovana tekijänä. Huom. edellinen oli esimerkki. Vastaavasti; kaveri on ostanu pyörän ja puhuu siitä, ostan samanlaisen ja kerron asiasta, eikö sen ominaisuuksista olisi kiva keskustella yhdessä?

:O

Tää taitaaki olla provo, onhan?

 

["vieras"]

Yleensä, jos KAIKKI MUUT käyttäytyy oudosti, vikaa kannattaa etsiä peiliin katsomalla.